LÄMMITYSHUOLTO
”Kohde on saavutettu, huoltoyksikköä pyydetään valmistautumaan.” Kaiuttimesta kaikuva metallinen ääni särisi hiukan, ja oli turhan voimakas. ”Tiedetään, se tiedetään, eikö noita laatikoita osaa kukaan säätää hiljaisemmalle?”
Ensimmäisen asteen huoltoteknikko Patrr kiukutteli taas vanhaan tyyliinsä, ainahan hän löysi jotain joka ei ollut oikein, tai oli huonosti asennettu, liian löysällä tai kireällä, ja mikä nyt milloinkin sattui häntä harmittamaan.
”Niin, vaikeaahan tuo tuntuu kyllä olevan”, myönteli toisen asteen teknikko Leorr sävyisällä vihellysäänellään. ”Vedetäänkö me puvut päälle, ja mennään tekemään se mitä varten tultiin, niin päästään ajoissa poiskin.”
Patrr ei vastustanut ehdotusta, hän päästeli vielä muutaman hieman närkästyneen kuuloisen matalan vihellyksen, ja keskittyi sitten edessä olevaan tehtävään. He olivat ilmalukkoa edeltävässä varustehuoneessa, tai ”varusteloukossa”, kuten Patrr tätä erittäin ahdasta huonetta osuvasti kutsui. Puettuaan lämpöä kehittävät puvut ylleen ja yhdistettyään niihin vielä happisäiliöt, he olivatkin valmiit siirtymään ulos.
Ilmalukon ulommaisen oven avauduttua, he astuivat häikäisevän valkoisen autiuden keskelle tarvikkeitaan kantaen. Ensimmäiseksi he säätivät kypäriensä happitason itselleen sopivaksi, planeetan ilmakehässä oli kyllä riittävästi happea jotta he voisivat jotenkin elää siellä, mutta sen vähyys aiheuttaisi ajan kuluessa väsymystä, heikkoutta sekä muitakin oireita. Planeetan happitason lisäämiseen oli toki jo keksitty keinot, joita tosin alettaisiin käyttää vasta myöhemmin muuton lähestyessä.
He kantoivat raskaat kantamuksensa jonkin matkan päähän aluksesta. Tuo jykevä, pitkiin tähtienvälisiin matkoihin rakennettu raskas huoltoalus seisoi tukevasti paikoillaan, sen terävän yläosan osoittaessa kohti sinisenmustaa valkoisten pisteitten pilkuttamaa taivasta. Patrr osoitti yhdellä kuudesta raajastaan eteensä, ja paineli muutaman kerran siihen kiinnitetyn laitteen näppäimiä. Kului hetki, ja osa valkoista kentän pintaa liikahti ylöspäin pölläyttäen ilmaan sankan mirmepilven, jota heikko tuuli alkoi hajoittamaan ja kuljettamaan poispäin. Heidän eteensä oli ilmestynyt noin neljän askeleen läpimittainen aukko, sen kantena ollut pyöreä levy oli ponnahtanut kahden metallisen varren varaan heidän päidensä korkeudelle. Aukosta hohti sinertävää valoa, joka sai lähellä vielä leijuvat mirmehiutaleet kimaltelemaan tuhansien tähtien lailla.
”Tavallaan kaunista tuo”, vihelteli Leorr kypäräviestimeensä. ”Kaunista vai?” tuli nyrpeä vastaus välittömästi. ”Minä kylläkin tavallaan inhoan mirmeä, ja olen tyytyväinen kunhan siitä on päästy lopullisesti eroon täälläkin.” ”Niin, no se kelpaa kyllä myös minulle”, Leorr sovitteli. ”Ja siksihän täällä ollaan näiden lämmittimien voimanlähteitä vaihtamassa taas.” ”Nopeasti sitten, nämä maisemat eivät tosiaankaan miellytä, haluan sinne saarelle lämpimään seuraavan kimppuun. Tiedä vaikka saisimme hiukan aikaa levätä siellä.” Patrr kuulosti jo innostuneemmalta.
Hän meni aukolle kurottelemaan sen sisäpuolelle, ja hetken puuhailtuaan nousi ylös pidellen sylinterin muotoista esinettä. Hän siirsi sen syrjään kun Leorr puolestaan kumartui asentamaan poistetun tilalle toisen heidän aluksesta tuomistaan sylintereistä. Sitten Leorr irroitti sylinterin äskeisen vierestä ja siirtyi sen kanssa sivuun kun Patrr alkoi asentamaan uutta tilalle.
”Siinäpä se olikin”, vihelteli Leorr tyytyväisenä. ”Teen vielä uudet säädöt ja suljen kannen”, naksutteli Patrr. Leorr kantoi oman kantamuksensa aluksen vierelle, ja katseli ympärilleen. Kaikkialla näkyi pelkkää kylmää valkoista niin kauas kuin katse kantoi, ja sille kontrastina olikin sitten huimaavan tummansininen taivas heidän yläpuolellaan. Leorr ei voinut vastustaa kokeilunhaluaan, vaan irroitti kypäränsä ja veti syvään sisäänsä tuota hyisen kylmää happiköyhää ilmaa.
Vain muutaman henkäyksen jälkeen hän huomasi alkavansa hengittämään hiukan nopeammin, hän tarvitsi nyt ainakin kaksi hengenvetoa normaalin yhden sijaan. Hengitysnopeuden muutos kävisi raskaaksi ajan myötä, kyllähän kehon lihakset ja elintoiminnot mukautuisivat siihenkin väistämättä, mutta Leorr oli tyytyväinen että heillä oli teknologia jolla voisi muokata myös ilman happipitoisuutta heille sopivammaksi. Se kävisi myös nopeammin kuin tämä hidas lämpötilan muuttaminen.
”Teknikko Leorr, onkohan tuo mitenkään järkevää täällä kylmässä?” Patrrin moittiva vihellys erottui vaivoin Leorrin raajassa roikkuvasta kypärästä. ”Oli vain pakko kokeilla, kaikki tämähän on hävinnyt kun tulemme tänne seuraavan kerran”, vastasi Leorr viitaten ympärilleen. ”Ei tämä nyt niin kovin pahalta tunnu, kuuletko minua?” ”Kuuluuhan tuo jotenkin, jos nyt olet tyytyväinen kokeiluusi niin voimme lähteä,” kypärästä kuului naksahdus kun Patrr sulki lähettimensä.
He palasivat alukseen käytettyine voimanlähteineen, ja ilmoittivat päällikölle saaneensa tehtävän suoritetuksi. Niinpä hetken kuluttua alus nousi lähes äänettömästi kohti yläilmoja, ja lähti pimeyden turvin kohti seuraavia lämmittimiä. Kolme pysähdystä myöhemmin, (kaksi oli planeetan toisen puolen mirme alueella, ja aiheuttivat taas monenlaista viheltelyä ja naksuttelua Patrrin taholta), he vihdoin lähtivät paluumatkalle kohti kaukaista kotiaurinkokuntaansa. Ja päällikkö pääsi tekemään matkaraportin.
Huoltoalus RAHE 1. Toinen huoltomatka ryhmä Z kolmas planeetta.
Tehtävän mukaisina huoltotoimina vaihdettu viiteen lämmitysyksikköön uudet voimalähteet, kaksi lähdettä kuhunkin.
Kaikkien mirme-alueilla olevien lämmittimien tehoja nostettu nopeamman lopputuloksen saavuttamiseksi. Joten laskettu mirme-alueiden katoaminen tapahtuukin jo vähemmässä kuin kuudessa Vernen kierroksessa. Planeetan nestepinnat tulevat siten nousemaan ennustettua nopeammin, ja lämpötila asettuu meille miellyttäväksi. Nämä tapahtumat lisäävät varmuudella tuhoisien yhteenottojen määrää populaatioiden kesken, joka puolestaan tulee helpottamaan myöhemmin tapahtuvaa muuttoamme, oletetun vastarinnan heiketessä.
Ehdotukseni on, että viiden kierroksen kuluttua lähetämme ryhmän asentamaan hapenlisäyskoneistoja, riittävä määrä lienee kuusi koneistoa, jolloin mukava happitaso saavutetaan noin yhden kierroksen aikana. Heti sen jälkeen muutto voidaankin aloittaa täydellä voimalla.
Raporttini lopuksi esitän että ensimmäisen asteen teknikko Patrr vapautetaan hyvin ansaitulle loppujen kierrosten vietolle puolella palkalla. Sekä suosittelen toisen asteen teknikko Leorrille ylennystä RAHE 1 huoltoaluksen ensimmäisen asteen teknikoksi.
Päällikkö Kuirr. Huoltoalus RAHE 1.
