Käyttäjätunnus:

Salasana:

Liity! Apua

PDF Tulosta Sähköposti
Novellit Fantasia Hän uskoi, luotti ja rakasti
QR-Code dieser Seite

Hän uskoi, luotti ja rakasti

|| prologi..

|| Katuvalot syttyivät yksitellen kaupungin hiljentyneiden katujen yllä valaisten lumettoman talven tuomaa pimeyttä. Tärisevät kädet ottivat tukea kujan seinämästä nuoren miehen noustessa ylös kivitykseltä seinän vierestä. Hän ei tiennyt paljon kello oli tai mikä päivä oli, hän ei tiennyt mitään.
Nuorukainen ei katsahtanut jalkoihinsa eikä käsiinsä, vaikka tiedosti jonkin tahmean peittävän kämmeniään. Hän tiesi sen olevan verta, viattoman verta jonka ei olisi tullut ikinä kohdata sellaista loppua minkä koki.
Hän hätkähti ja katsoi katuvaloja väsynein silmin, silmin joita kirveli. Mies aukaisi suunsa syvään huokaukseen, alkaen sitten ottamaan askelia kadulta pois, hän antoi jalkojensa johdattaa itseään pois kaupungista, joen rannalle katumuksen painon painaessa hartioitaan lyttyyn.

Mies jäi katselemaan joen törmälle kuinka tähdet heijastuivat tummasta vedestä, hän pohti montakohan henkeä tuo kyseinen joki oli ottanut itselleen.
Hän asteli rauhallisesti lähemmäksi rantaa ja laski kätensä epäröiden kylmään veteen antaen veden puhdistaa sen naisen veren käsistään, naisen joka oli rakastanut häntä, naisen jota Seth oli rakastanut.
Mies räpäytti silmiään, puri hampaansa yhteen ja alkoi pesemään käsiään pystyttäen muuria mieleensä. Muuria, joka eristi tämän iltaiset tapahtumat ja muistot naisesta hänen muista ajatuksistaan. Se oli hirveää työtä. Hän halusi muistaa, muttei halunnut kohdata totuutta.
Totuutta siitä, että jokin jota hän rakastaa on poissa.

Totuutta siitä, että joku jota hän rakastaa on poissa.

Totuutta siitä, että joku jota hän rakasti on kuollut.

Arvostelut

Käyttäjien arvostelu: 1 käyttäjä(ä)

Arvosana 
 
2.5  (1)
Arvostele
Arvosana
Kommentit
    Syötä turvakoodi.
 
 
Hän uskoi, luotti ja rakasti 2018-08-19 21:15:00 Oriodion
Arvosana 
 
2.5
Oriodion Arvostellut: Oriodion    August 19, 2018
Top 500 Arvostelijat  -   Kaikki arvostelut

Teksti on mielestäni oikein hyvää. Tässä prologissa ei hirveästi saa kiinni siitä mitä on tapahtunut, mutta ehkä se avataan myöhemmin?

Yksi kohta on vähän hassusti kirjoitettu: "Hän tiesi sen olevan verta, viattoman verta jonka ei olisi tullut ikinä kohdata sellaista loppua minkä koki."

Tuossa sanotaan että veren ei olisi tullut ikinä kohdata sellaista loppua. Tarkoitus kaiketi kuitenkin on että viattoman henkilön ei sitä olisi tullut kohdata?

Oliko tämä arvostelu hyödyllinen? 
00
Report this review
 
Powered by JReviews
 
KIRJOITA   ARVOSTELE    JULKAIS