Yksi luku periferiasta Hot

Kuten peka, en myöskään minä ole tajunnanvirtakertomuksien fani. Olen lukenut niitä jonkin verran. Niissä on liikaa upottu omaan päähän ja saatu aikaan vain akuutteja ajatuksia, joka saa tekstin irrelevanttia tietoa täyteen. Vertaan niitä hieman jopa taiteeseen, jota kukaan ei ymmärrä, paitsi luoja itse. Onneksi sinun teksti ei uponnut liikaa, jolloin siitä sai jotain irtikin.

Pidän alustasi todella paljon. Sanasommitelmat ovat vakuuttavia. Sitten lipsut pyörryksiin. Et selittele mitään, kaikki on sinun armoillasi. Ehkä tämä on tarkoitukseksi, mutta valitettavasti se saa minut pohtimaan, että jos vastaan tulee pitkä teksti sinulta, jaksanko edes aloittaa lukemaan sitä.

Hyvää oikeinkirjoitusta.

Moi.
Mulla tulee tästä sinun tyylistä joku suomalainen kirja tai kirjailija mieleen, mutta en saa nyt päähän kuka... Tai sitten vain kuvittelen. En ole varsinaisesti kaikkein suurin fani, tälläisille tajunnanvirtamaisille kertomuksille, mutta hyvin olet tarinasi kirjoittanut. Yleensä tämän tyyppisessä kerronnassa kritisoin, oli se sitten julkaistu kirja tai muu teksti, on se että tajunnanvirta menee sanahullutteluksi. Niinkuin esimerkiksi tässä pätkässä:
"Hulluutta, hulluutta - sulaa hulluutta. Happoa, happo ja pahkasika."
Minusta tämä on vain sekava pätkä tekstiä. Joku muu nähnee asian erilailla. Jään taas miettimään miten saat tekstisi kantamaan pitempään? Ja ajattelen tätä tosiaan kysymyksenä. Lukisin mielelläni vähän pitemmänkin kirjoittamasi pätkän.
Pidin.
Kiitos tekstistä.

Terve

Tykkäsin todella paljon, voisin helposti lukea pitempäänkin. Herätti uteliaisuuden. Loppuiko maailma? Onko tuo poika autisti? pelasta se!!!! nämä kysymykset ja tuntemukset ovat nimenomaan niitä, jotka vaikuttavat ratkaisevasti lukemisen jatkamiseen/ostopäätökseen. Tämä pätkä luo monta kysymystä joihin haluaisin vatauksen ja jatkaisin lukemista siitäkin huolimatta että minusta "hilloa" on jotenkin liian irrallinen huudahdus kaaoksen keskellä.

Haastaa sopivasti lukijaa eikä kerro ratkaisuja valmiiksi.

Tykkäsin ja arvostan

Kiitos taas kommenteista!

Varsinainen tarinahan tämä ei ole, vain hylätty luku suuremmasta tarinasta. Eli en aio enää koskea tähän, semmoinen ns. viiden minuutin tuotos. Alunperin merkitys oli vain se, että mies löytää pojan. Mutta tässä on jo noita yhden lauseen rivejä, joista pidän.

Jos joku tietää sellaisen artistin kuin FKA twigs ja musiikkivideon Video Girl, niin sitä haluan tekstin olevan. Synkkää, raakaa, sekavaa, mutta toimivaa.Se on lopullinen tavoitteeni. Ehkä jonain päivänä osaan, aina voi yrittää.

Pilkut ja pisteet on itselle suuri tekninen ongelma. Monta monta vuotta olen kirjoittanut, lukenut ja usein puhunut pääosin englanniksi. Se ja laiskuus näkyy varmasti kieliopissa ja rytmissä.

Ps.vaaleanpunainen hevonen on tositarina, olin kerran pahassa influenssassa ja neljänkympin kuumehoureissani näin sängyn vieressä vaaleanpunaisen hevosen.

Erikoinen, raskassoutuinen ja lukijan mielenkiinnon herättävä. Tunnelma on juro ja painostava. Bjarkan puolestaan on hienosti luotu, synkeä hahmo. Tyylisi on tasaisen selkeä ja hallittu, rönsyilemätön (toisin kuin palautteenantajalla :D). Tarina etenee hitaasti mutta varmasti ja avautuu lukijalle sitä enemmän, mitä pidemmälle lukee. Tykkäsin.

Pilkutuksia jäin miettimään. Esim:
"Bjarkan kuuli jonkun hihittävän, kuvitelma ei jättänyt rauhaa, kunnes jalan nykäistessä hän tajusi kuka se oli, ja lopetti".
"Mutta kuolleet ihmiset, niihin hän ei kyllästynyt; paniikkikohtauksia, muistikatkoksia ja menetettyä aikaa, napanuora sairaalan parkkipaikalla, kouristuneet pariskunnat, hassut muodostelmat, joihin ihmiset olivat kaatuneet, tahattomat käsimerkit, kauhu vääristyneillä kasvoilla".
Voisiko näissä olla enemmän pisteitä ja vähemmän pilkkuja? Joitakin lauseita voisi hioa vielä ytimekkäimmiksi, selkeimmiksi.

"- Hilloa, hilloa, kansalle. Hilloa! Jumalauta! Herää perkele." -> Tästä kohdasta tuli välittömästi mieleen Pasilan Rauno Repomies. Siis tässä kohdassa ei ole mitään vikaa, tällainen reaktio kertoo vain sen, että arvostelija on katsonut liikaa kyseistä sarjaa. :D

Vaikka mainitset tekstin olevan keskeneräinen, lopetus päättyy mielestäni hyvään kohtaan. Jättää lukijalle ajateltavaa. Kokonaisuutena olisi toki suotavaa, että tekstiä olisi enemmän, jotta tarina hahmottuisi paremmin.

Varsin lupaavaa kerrontaa mielestäni. Lauseet ovat ehjiä ja kertalukemalla selviä, tarina etenee vaivattoman tuntuisesti ja siinä on mieleenjäävää toimintaa ja yksityiskohtia. Osaat luoda henkilöhahmon, nimetä ja personoida hänet - tunnelman ja jännitteenkin luomisessa on hyvä aihio tuloillaan. Tekstin rytmitys ja jäsentely on myös taidokasta.

Teksti on kuitenkin vielä luonnosmainen eikä ehkä kannatakaan viilata tekstiä loppuun heti, vaan kirjoittaa koko tarina ensin ulos. Muutama huomio kuitenkin: älä käytä näytelmätekstien parenteeseja proosassa. Alkuosassa tekstiä käytät pisteitä liikaa eli väärissä kohdissa. Jos olet epävarma pilkun paikasta, niin jätä pikku pois, pilkutus väärässä paikassa on pahempi virhe kuin liian vähäinen pilkutus. Voit käyttää pilkkuja omalla tavallasi niin, että pudotat niitä pois oman makusi mukaan, se ei ole fiktiossa virhe, jos muistat omat sääntösi ja noudatat niitä (huom) k o k o tekstin ajan.

Luin, että olet Orivedelle menossa, toivotan menestystä opintoihin :)