Sielun ruumiillistuma Hot

Olipa kerrankin hyvä prologi, yleensä niissä kerrotaan turhan etäisistä tapahtumista. Tässä jännitys säilyi loppuun asti, vaikka puolessa välissä jo arvasi, että näkökulmahenkilö tulee kuolemaan. En kuulu kauhun tai jännityksen ahmintakuntaan, joten arvioni ei täysin vastaa lukijapalautetta. Jos sattuisin olemaan kauhufani, saisit 4 tähteä. Koska en lue aihealueesta, saat 3,5.

Kerronta on sujuvaa ja kieliopilliset perusasiat ovat hallussa, joskin uusi korjauskerta ei olisi haitaksi. Sabe käsitteli korjausehdotuksia, niistä olen pitkälti samaa mieltä. Monimutkaisista ja pitkistä lauserakenteista olisi hyvä päästä eroon, sillä selkeä kerronta puree paremmin. Tietysti selkeyden ja liiallisen yksinkertaisuuden rajaa on vaikea selittää. Vähentäisin lauseenvastikkeita, joskaan kaikkia ei tarvitse poistaa. Kappaleen kirjoitettua mieti tuliko lauseissa mainittua samoja asioita. Jos tuli, karsi ja tiivistä.

Ehkä suurin kritiikkini tulee ennalta arvattavuudesta. Kauhukertomukset pursuavat prologin kaltaisia juonia: mennään pimeässä pelottavaan paikkaan, säikähdetään ja kuollaan. Mitään uutta en murhatapaa lukuunottamatta kerronnasta löytänyt. Nowhere kuulostaa geneeriseltä kauhujen kaupungilta, jossa dystopia kukoistaa. Mitä omaa halusit kertomuksella tuoda julki?

Miten elävöittäisin kertomusta? Alkua kannattaisi hioa. Alun suurin ongelma on kenties se, että se on yleistä kerrontaa ilman henkilökuvia. Kun kaupunkikuvaus on oksennettu, siirrytään henkilöihin ja dialogiin. Kerro yksityiskohtia, jotka tekevät Nowherestä uniikin. Pari yksityiskohtaa riittää, kun sidot ne kerrontaan. Yksityiskohtien ei pitäisi olla kiiltokuvamaisia tarroja, jota liimaillaan sinne tänne. Jos ne ovat, yritä tehdä niistä sellaisia, että tarroista jää liimajälki paperille. Yksityiskohdat on siis integroitu erottamattomasti tarinaan, niitä ei voi poistaa ilman, että juonen ymmärrettävyys kärsii. Parhaiten tämä tapahtuu asioiden sitomisella henkilöiden tekemiseen.

Henkilökuvaukset jäivät ohuiksi ja geneerisiksi. Kaksikymmentävuotias, tummahiuksinen, jolla on ohkaiset kasvot ei jää mieleen. Saattaa olla, ettei prologin henkilöitä enää tapaa tarinan luvuissa, mutta niistä olisi siitä huolimatta voinut tehdä muistettavia. Mustakaapuisista, maskeeratuista tappajista olen taatusti lukenut aikaisemmin.

Toran pari eli Steven. Kerro hänen nimensä aikaisemmin äläkä selitä kunika "Toran pari teki sitä ja tätä". Nimeä ei ole mitään syytä pantata.

Voisin analysoida lisää, mutta ehkä tällä pääset alkuun. Kiitos kertomuksesta!

Hei!

Ihan hyvä alku ja perusasiat on jota kuinkin hallussa. Tarina itsessään vaikuttaa mielenkiintoiselta ja onnistut kertomaan jännittävästä tilanteesta ihan hyvin. Paras kohta oli tuo, kun väsynyt käytävävahti tulee esiin: kuvailit hyvin hahmoa ja koko tilanteesta tuli selkeä mielikuva.

Ei tietenkään niin, jotteiko jo tain parannettava ja pientä säätöä ja hiontaa voisi kyllä kaivata (toisaalta, mikäs ei kaipaisi). Teksti tuntuu olevan kirjoitettu vähän yhteen pötköön ja pyri jakamaan kappaleita ja jätä kappaleiden väliin tyhjä rivi - selkeyttää lukemista todella paljon ja määrittää paljon tekstin nopeutta. Olet varmaankin kirjoittanut tekstin alunperin Wordilla tai vastaavalla, mutta näillä sivustoilla harvemmin toimivat sisennykset, joten kannattaa lyödä ylimääräinen rivinvaihto, ihan vain jatkoa ajatellen. Ymmärrettävä virhe, etenkin, kun ei tällä sivustolla ole esikatselumahdollisuutta tekstiä ladattaessa.

Kuten aikaisemmissakin kommenteissa mainittu, vähän voisi karsia ylimääräisiä sanoja ja lauseita. Lisäksi pyri vähän yhdistelemään lauseita yhdeksi virkkeeksi ja vältä toistelemasta samoja asioita:

"Nowheren kadut olivat hiljaiset koska suurkaupungin asukkaat olivat jo nukkumassa ja kaupungin ulkonaliikkumiskielto oli astunut voimaan kaksi tuntia sitten. Kaupungissa haluttiin estää kaikki mahdollinen rikollisuus ja tuon takia ei ulkona saanut liikkua kello kymmenen jälkeen."
--> "Nowheren kadut olivat hiljaiset koska suurkaupungin asukkaat olivat jo nukkumassa ja kaksi tuntia sitten, kello kymmeneltä, oli astunut voimaan kaupungin ulkonaliikkumiskielto, jolla haluttiin estää kaikki mahdollinen rikollisuus."

"Tora kysyi aivan kuin koittaisi luoda jonkinlaista keskustelua hiljaiseen yöhön."
- Pelkkä 'Tora kysyi luodakseen keskustelua hiljaisuuteen' ja 'rikkoakseen hiljaisuuden' riittäisi ja ylimääräiset sanat tekevästä tekstistä vain kankeaa.

"Tora painoi seinällä olevaa valokatkaisijaa, mutta mitään ei tapahtunut. Hän rämpytti tuota valkoista katkaisinta minkä pystyi, mutta yrittäminen oli aivan turhaa."
- Katkaisijan väri on minusta ainakin merkityksetön yksityiskohta. Molemmat lauseet voisi yhdistää yhdeksi, esimerkiksi: "Tora painoi seinällä olevaa valonkatkaisijaa, mutta mitään ei tapahtunut, edes rämpyttämisestä huolimatta."

"...hänen parinsa huuteli saamatta minkäänlaista vastausta.
Ainoa vastaus oli hänen oma kaikuva huutonsa, joka kulkeutui tyhjiä käytäviä pitkin."
--> "...hänen parinsa huuteli saaden vastaukseksi vain oman kaikuvan huutonsa."
- Viimeinen lause on turha, koska minusta adjektiivi 'kaikuva' kyllä jo kuvaa tarpeeksi. Tai jos sen välttämättä haluat, sisällytä se aikaisempaan lauseeseen: "...oman tyhjiä käytäviä pitkin kaikuvan huutonsa."

Mutta tässä vain pari vinkki. Alä kuitenkaan lannistu ja toivottavasti et ottanut huomautuksistani itseesi! Teksti on kuitenkin ihan mielenkiintoinen ja sinulla on hyvää ideaa ja mielikuvitusta - pikkusäätelyllä siitä tulee vielä loistava. ;)

P.s. Pieniä kirjoitusvirheitä, kuten iBOB osoitti: yleensä alkoi-sanan jälkeen käytetään verbin perusmuotoa, joskaan "nauramaan"-muoto ei ole enää nykykieliopin määritelmin väärin, on silti tuo perinteinen tapa yleensä paremman kuuloinen. Lisäksi yksi adjektiivi pisti silmään: vaaleata -> vaaleaa

Juoni on ihan hyvä. Jännityksen tilanteisiin luominen on onnistunu ihan hyvin. Muutamia virheitä bongasin.
Esim.
alkoi nauramaan--> alkoi nauraa
Sanaa selliosasto ei tarvitse toistaa seuraavassa lauseessa. Paljon sujuvampaa on käyttää korvaavaa pronominia se.
verentulo alkoi kiihtymään---> ..alkoi kiihtyä
Yleensä pilkkuvirheet eivät ole niin vakavia, mutta tässä se tekee eräästä lauseesta hullunkurisen: Käytävävahti oli siirtynyt toiselta puolelta käytävää kuin luoti silmänräpäyksessä hänen taaksensa. ("kuin luoti" molemmin puolin pitäisi olla pilkut, sillä se on irrallinen lisäys. Tässä siitä tulee sellainen mielikuva, että vahti siirtyy kuin luoti silmänräpäyksessä. Mutta ajatus siitä, että luoti olisi jotenkin silmänräpäyksen sisällä on täysin absurdi.

Älä älä julkaise tästä enempää ennenkuin käyt koko tekstin uudestaan läpi oikein ajatuksella. Tämä on todella sekavaa touhua. En puutu sen kummemmin esim pilkutusvirheisiin koska niitä teen itsekkin paljon (ainakin joidenkin mielestä). Ja vaikka juuri niitä tässä tarinassa on tosi paljon.
Mutta tämä on tosiaan ihan kauhean sekavasti kirjoitettu. Laitan muutaman esimerkin jotka siis minun mielestäni ovat tosi hassusti( sekavasti..huonosti..epäloogisesti..) laitettu.
---vartijat liikkuivat rauhallisesti kahden hengen tiimeissä ollen valmiina....
Luulisi että he liikkuisivat esim valppaasti.??
---vartija Tora katsoi työpariansa huokaisten ikäänkuin helpotuksesta...
Miksi ei vain katsonut huokaisten??Miksi helpotuksesta?? Miksi ikäänkuin??
---Toinen vartija katsoi pariansa kohti (tuskin tarvitsee erikseen mainita että katsoi kohti) Pimeydestä pystyi erottamaan ohkaiset kasvot...hänen iäkseen olisi voinut arvioida noin kaksikymmentä vuotta....
Tuosta saa käsityksen että tämä katsoja näki ohkaiset kasvot joiden iäksi voi arvioida noin kaksikymmentä vuotta. Mutta kohdehan olikin katsojan appiukko...
En jaksa enempää nyt laittaa esimerkkejä..ikävä kyllä tämä on ihan täynnä tällaisia sekavia juttuja, ovet narahtelee, natisee, paukahtelee ym..Paikkaa, tarinaa, ja henkilöitä pohjustetaan aivan liian vähän, se kannattais tehdä jotenkin jo aika alussa. Sori vaan mutta sekava on. En nauttinut, annoin aika suoraa mutta mielestäni aiheellista palautetta.

Öö, yksinkertaisuus on kaunista. Usein sitä yrittää kirjoittaa monimutkaisesti ja kierellen, mutta lukijan lukukokemus myös kärsii yhtä usein. Kannattaa miettiä kuvauksissa mikä on tarpeen selittää, ja minkä voi jättää lukijan mielikuvituksen varaan. Esim. Onko toinen virke pakollinen? Voisko se vaan olla näin:

Tummat hahmot liikkuivat vikkelästi pitkin Nowheren kaupungin katuja. Kaupungin ulkonaliikkumiskielto oli astunut voimaan kaksi tuntia sitten. Kiellolla haluttiin estää kaikki mahdollinen rikollisuus, eikä ulkona saanut liikkua kello kymmenen jälkeen.

Tämä prologi oli hyvä ja pelottavalla sekä osittain surullisella toiminnalla varustettu. Alku herättää kysymyksiä jotka saavat odottamaan lisää ja toivon että julkaiset lisää pian.