 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heippa-po-dig Karhu,
Tässähän oli kivan marraskuinen loppu. Plussana myös, että teksti oli pääosin selkeää ja helppoa luettavaa. Eikä mitään nenää nyrpistäviä kummia lauseita. Tai mitään toukopouko lapsellisuuksia. Ja sitten tässä on tämä klassinen rakenne, jossa tuuditetaan lukija valjuilulla uneliaaseen tilaan ja sitte pamautetaan vastapalloon kun se ei oo riittävän varuillaan. Mutta olisko sen kannattanut ihan näin valju sitten olla. Minusta tuo alku oli niin tylsä, että meinasi aikuisten oikeesti jäädä kesken. Ja sitten toiseksi. Ei tässä mitään lukuelämyksellistä täyttymystäkään oikein tullut. Ei tuo vastapallo pelkästään oikein riitä. Nykymaailmassa näitä shokkitemppuja on siellä täällä ja pahemmaksi menee. Ei tälläinen paatunut lukija oikein enää tee muuta kuin kohauttaa olkapäitään. Tsiipaa-tsiipaa. Näin virtaa ajatus. Ajatusten virtaa.
Kiitos tekstistä.
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Järjestys
|
| 1 kohdetta - näytetään 1 - 1 |
Hieman mietinkin, että onko alku liian puuduttava. Olisi varmasti pitänyt lisätä lukijalle joitain täkyjä ensimmäisiin kappaleisiin, mutta pelkäsin niiden syövän tehoa loppukäänteestä. Ideana oli siis tehdä hyvinkin perinteinen miljöökuvaus, jonka rikkoo vain tuo loppu. Kiva, kun tekstilajin yksinkertainen perusrakenne välittyi. Kieltämättä helposti lipeää toukopoukonaivismiin, jos kirjoittaa lapsista. Takaisin hiomaan siis :)