Moi.
Tarina alkaa hyvin. Teksti tuo luontevasti keskelle tapahtumia ja luo näppärästi alkutilanteen ja ympäristön. Mutta mitäs sitten tapahtuu? Ensimmäisen kappaleen jälkeen alkaa poukkoilu, joka ei vie juonta eteenpäin ollenkaan luontevan oloisesti. Tarina tuntuu hyppivän kohtauksesta toiseen. Ikäänkuin kuin katsoisi tv sarjaa jossa, episodi ei pysähdykkään mainosten ajaksi, vaan mainosten jälkeen tarina on jo kulkenut eteenpäin omia aikojaan. Tarinassa on aukkoja liiaksi, jotta esimerkiksi Mikon hahmosta tulisi kiintoisa. Tapahtumat ja esimerkiksi Mikon käytös, tuntuvat täysin irrallisilta. Lukukokemus ei saa täyttymystä.
Kiitos tekstistä.
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
kiitoksia palautteestasi. Teksti on itse asiassa opiskelutehtäväni, joten voi olla, että esimerkiksi sivumäärissä pysymyinen on ikään kuin saanut minut yrittämään kirjoittamista mahdollisimman nopeasti/tiiviisti. Tähän yksi oikotie on kappaleväli, ja paikan ja ajan vaihtaminen. Ainakin omalla ajatuksenjuoksulla näköjään. Tosin en olisi välttämättä tuota ymmärtänyt, ellet olisi asiasta maininnut. Mutta eipähän ole ainakaan Salatut elämät -tyylistä (nauroin ääneen). Omaan tekstiin kun on vaikea (varsinkin näin suht aloittelijana) saada etäisyyttä.
Yritän kiinnittää näihin seikkoihin huomiota, kun työstän tekstin toista versiota. Ja esimerkiksi pyrkiä muuttamaan tarinaa niin, että pärjään ilman kappalevälejä.