Hei,
verbaalista iloittelua tosiaan vaikka aihe ei olekaan niin iloinen. Vaikuttaa hallitsemattomalta tunteen purskautukselta. Runollisia kielikuvia viljellään proosamaisesti toisensa perään niin paljon että ei tiedä lukeeko runoa vai novellia. Sinällään vaikuttavaa kuvien vyörytystä, mutta jos puhuttaisiin sanataiteesta, teksti pitäisi hioa johonkin muotoon.
Runo, proosaruno, voisi olla sopiva tälle. Ja syn tyylille, joka on rikas. Eli kannattaisi tiivistää.