Review Detail

Ensinnäkin se ei riitä että joku sanoo pitikö vai ei, se pitäisi pystyä perustelemaan, varsinkin meidän jotka täällä itsekin kirjoitamme. Se on enemmän kuin suotavaa. Pelkkä ei tai joo ei paljoa opeta. Ja oppimassahan täällä olemme, eikö?

Ensinnäkin, kiitos että kirjoitat. Kirjoittavat ihmiset eivät voi olla kovin huonoja ihmisiä. Hatunnosto sille. Toiseksi, arvostan että olet ryhtynyt tekemään runoa. Runo on hyvin haasteellinen genre. Näennäisesti se on helppo, jos sitä ajattelee vain lyhyinä riveinä allekkain sopivan tiiviinnäköisellä ilmaisulla.

Runon tulisi olla täynnä latausta mahdollisimman vähillä sanoilla. Kuten Arska jutteli, lyhyt ja tiivistetty kuvaus. Runoilijan tulisi mennä, kaivautua, rohkeasti mennä sinne minne "itse" ei ole koskaan aiemmin mennyt ja toivoa, louhia, karsia, pyytää ja valita ne harvat sanat jotka tunnetta tai tunteisiin kytkeytynyttä ajatusta syvimmin kuvaavat.

Runoilijan työ tapahtuu suurelta osin ENNEN kuin sanat valuvat paperille. Ja mitä helpommin ne valuvat, minun mielipiteeni on se, että sitä turhempia ne ovat. Eivät turhia terapeuttisesti, vaan kirjallisesti. Jos haluaa kehittyä kirjoittajana ja mahdollisesti ylittää joskus julkaisukynnys, on nähtävä vaivaa. Terapiakirjoittajat eivät tarvitse palautetta, koska tekstit jäävät pöytälaatikkoon. Kunnianhimoiset kirjoittajat tarvitsevat palautetta.

Tekstisi on liian pitkä. Sen takana vaikuttavaa tunnetta tai ajatusta tai ideaa tulisi kristallisoida - ja paljon. Ei vain tiivistää tekstiä, vaan mennä sen taakse, sen lähteelle ja ottaa se kämmenelle ja ihmetellä, miten sen saisi muille ymmärretyksi kertaheitolla. Mennä itseensä. Se on itsetuntemusta, ihmistuntemusta ja rohkeutta myöntää asioita. Mutta tämän jo tiesitkin, koska se näkyy tekstistäsi. Suuntasi on oikea.

Jos haluat tehdä runon, keskity luomaan timantti katinkullan sijaan. Muutoin proosallinen teksti voisi sopia paremmin, sillä aineksia tekstissäsi on. Kiitos.