Arvostelut käyttäjältä Oriodion

No nyt menee huonosti. Ensin tämä kaveri putoaa sillalta, ja sitten vielä salama iskee päähän! Sitten putoaa sillalta oikeasti, kohtaa jonkun olennon jonka kanssa tappelee joessa, melkein ajautuu vesiputoukseen. Kun alkaa näyttää vähän paremmalta niin joutuukin tappeluun olentojen kanssa jotka vievät nenän! En tiedä oliko tämä tarkoitettu huvittavaksi, mutta nämä vastoinkäymiset olivat sen verran rajuja, että oli kyllä vähän huvittavaa.

Kirjoitat hyvin, mutta tekstin konteksti jää vähän hämärän peittoon, siksi vain 2,5 tähteä. Tämän kaiken merkitys ei oikein aukea. Tuntuu että tämä ehkä olisi vain osa jotain laahempaa kokonaisuutta? Tai sitten tuohon epämääräiseen harmaaseen hahmoon joen rannalla, vieraaseen peilikuvaan, kaksoisolentoon luolassa ja lopun puunhalkojaan liittyy jotain syvempiä merkityksiä joita en tajunnut.

Kiva pieni tarina. Ihan romantiikaksi en ehkä kuitenkaan tätä luokittelisi, se ehkä hämäsi vähän lukiessa, kun odotin jotain vähän erilaista. Mutta ei tässä mitään vikaa ole, vaikkei ihan mitä odotin.

Tykkäsin myös, pitkälti samaa mieltä kuin Arska. Sinänsä hyvin perinteisen sadun kaltainen, mutta omaperäisellä tavalla kerrottu. Mukana oli myös hyvää huumoria, joka sai välillä melkein nauramaan ääneen.

Pieninä juttuina, niin aikamuodot vaihteli välillä, ja kaikki kolme kyläilevää ruhtinasta sanovat tämän:
"-Hyvää iltaa, rakkaani. En ehkä tunne minua vielä, mutta tulet kyllä vielä tuntemaan."
En pitäisi kaiketikin olla et.

Mutta siis, mukava vähän absurdi satu. :)

Aikamoinen kalajuttu!

Joo, kaheksan metrin kuha... kaikkea sitä. Eipä tähän hirveästi lisättävää ole.

Hauskasti kirjoitettu pätkä, jota oli todella viihdyttävää lukea!

Oikein mielenkiintoinen "avaruusseikkailu" - tai miksi tätä kutsuisikaan, eihän tässä ihan hirveän paljon oikeastaan avaruudessa käyty. Marsissa ja täysin vieraalla planeetalla toki.

Joitain selvästi aika nopeasti kirjoitettuja, ei ehkä täysin loppuun mietittyjä kohtia toki oli, kuten lukeva mainitsikin, mutta ainahan niitä jää. Jotkut kohdat menivät vähän erilailla kuin itse olisin toivonut. Esimerkiksi olisi kovasti kiinnostanut miten tuo Nasan selvittelytyö Curiosityn "hakkerin" suhteen päättyy! Pystyykö he hyväksymään sen että Emerson todella kävi Marsissa, vai jäikö se heille ikuiseksi mysteeriksi? Tämä juonikuvio jäi vähän kesken. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten Emerson laukoo uskomattomalta kuulostavia totuuksia pöytään, ja nähdä miten he siihen suhtautuvat. Jotenkin tuo visiitti Voharrilla ei tuntunut yhtään niin kiinnostavalta kun tuon väliin jääminen jäi kaivelemaan mieltäni... mutta nojoo, ymmärrän toki että monille muille varmaan tämä oli kiinnostavampi valinta tarinan fokukselle. Ja sentään pieni vihje Jinkeosta, kun tuo kivi oli ilmeisesti jäänyt sukuun perintökalleutena. Myöskin ehkä Voharr tuntui sen verran samanlaiselta kuin maa, ettei ehkä siksi noussut ihan niin jännittäväksi. Samoja ongelmia yhteiskunnan ja ilmaston kanssa kuin täälläkin, vaikka mielenkiintoinen skenaario siitä miten nämä oli ratkaistu.

Myöskin nuo viitteet ilmastonmuutoksesta, vaikka painavaa asiaa ovat ja kiintoisia näkemyksiä sinänsä siitä mihin se voi johtaa, niin täällä maassa kuin Voharrilla, niin jäi tässä vähän irrallisen tuntuisiksi. Sitä olisi mielestäni voinut käsitellä vähän syvemminkin kun se tuotiin mukaan.

Sitten pohdiskelin sitä että miten paljon heillä on samoja käsitteitä käytössä kuin meillä. Sosialismi ei ollut tuttua, mutta yksityinen omistusoikeus kuitenkin oli. Mutta keksinkin, että ehkä tuo alkukieli, jota puhuttiin, selitti ainakin osittain sen että yhteisiä käsitteitä löytyi, vaikka sitten ei kuitenkaan aina kaikkiin tilanteisiin... ehkä silläkin on rajansa. Kai sosialismi on kuitenkin sitten käsitteenä sen verran kaukana heidän yhteiskuntajärjestyksestä ettei telepaattinen alkukieli yllä niin pitkälle. Ihan hauska pohdiskella tuon kielen voimaa.

Vielä yksi kohta joka jäi vähän vaivaamaan. Tuskin haittaa kaikkia lukijoita, mutta itselläni on sen verran tieteellistä taustaa että tällaisiin tulee kiinnitettyä huomiota:
"- Oletetaan avaruusaluksen kulkevan tasan valonnopeudella ja sen sisällä pilotti astuu askeleen menosuuntaan. Eikö hän silloin kulje valoa nopeammin?"
Tuo ei nimittäin oikeasti ole yhtään noin. Suhteellisuusteoria menee tuossa jo aika monimutkaiseksi. No, eihän scifin siis missään nimessä tarvitse olla tieteellisesti täysin tarkkaa, mutta omalta osaltani tuo lausahdus nakersi vähän sitä uskottavuutta siitä että tässä olisi ylivertaista teknologiaa käyttävän sivilisaation meihin nähden huippuälykäs vierailija.

Nojoo, tässä tuli ehkä turhankin paljon kritiikkiä esitettyä. Hyvä tarina tämä silti oli, viihdyin sen parissa, ja sehän on tärkeintä! Joskus tulee näitä scifijuttuja ehkä luettua turhankin tarkkaan yksityiskohtia syynäten.

Tämä tarina on tainnut olla täällä joskus ennenkin, vai onko tämä jatkoa sille? En muista tarkkaan, mutta Hämis ja Apina ainakin tuntuu tutuilta.

Ihan hyvä, aika juonivetoinen jännäri. Jännitys pysyy hyvin, ja tykkäsin siitä että heti alussa paljastetaan että Hämis on kaiken takana, mutta kuitenkaan lukijalla ei ole tarkkaa tietoa siitä että miten hän tämän kostonsa on toteuttanut.

Hahmot ehkä on vähän yksiulotteisia, täyttää paikkansa juonessa, mutta Hämis on ainoa joka mitenkään erityisemmin jää ainakaan minun mieleen. Tuo hämähäkkitatuointi oli ihan ovela tapa saada poliisit hänen jäljilleen.

Juoni on ihan hyvä ja jännittävä, mutta mielestäni aika vähäisin perustein meinaa oikeus tuomita Huhtavuoren.

Mukavaa lukea taas uutta Arskaa. Aika hiljaista ollut tällä sivustolla viime aikoina.

Ei ehkä kaikista paras tarinasi, mutta mukavan leppoisaa Samppailua. Vähän niin kuin Turkka, paitsi että eri laji. Hauska lopetus, kun entinen urheilutoimittaja sitten päätyi Ahamavaaraan avustajaksi.

Lukaisenpa lähiaikoina myös tuon toisen uuden tarinasi. :)

Jännää settiä. Mystisen ruusun arvoitus ja se mitä kaikkea tikit ovatkaan ihmisille tehneet.

Ehkä tämä on vähän turhankin vaikeaa sisäistettävää, vaikka toisaalta se juuri tekee tästä mielenkiintoista scifiä. Mutta sanoisin että olisi silti kiva ymmärtää vähän paremmin mitä kaikkea tässä on meneillään. Mutta tämän foorumin puitteissa tämä on todella hyvää ja omaperäistä tekstiä, etenkin maailmanrakennuksen kannalta, jonka kaltaista täältä ei hirveästi löydy. Tykkään.

Tässä on selvästi ajatusta. Mutta ihan täysin se ei minulle avautunut. Olisin kaipaillut vähän enemmän lisävihjeitä siitä että mitä tässä halutaan sanoa. Tai sitten täytyy vielä miettiä kovemmin että mikäköhän kaiken tämän merkitys on. :D

Nainen sadetakissa tuo jotenkin mieleen Muumien näkymättömän lapsen. Vaikka sitten lopulta kertoja onkin se joka on rikki, ja nainen auttaakin korjaamaan häntä. Jotenkin noin tiivistäisin tämän, vaikka en ihan täysin jyvälle kaikesta päässytkään. Ihan hienoa symboliikkaa, vaikka en nyt osaakaan tämän paremmin pukea omia ajatuksiani sanoiksi.

Ihan ok lopetus tarinalle, vaikka ei sisältänyt mielestäni yhtä mielenkiintoisia asioita kuin aiemmat osat. Vähän turhan yksinkertainen omaan makuuni. Mutta selvisipähän ainakin minäkertoja ja tyttöystävä kumpikin hengissä.

Tässä kohtaa taisi olla jotain tekstiä jäänyt pois tuosta tiikerin robottiboostauksista:
"Se ei kuitenkaan ollut n kiinnittyivät pedon jalkoihin ja metallinen tukiranka myötäili sen selkää."