Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Hei viskisieppo! (mainio nimi :D )

Tyylisi kirjoittaa on erikoinen. Se on jotenkin runollinen ja samaan aikaan maanläheinen. Kenties tarina ei ole täysin vakavissaan kirjoitettu, ja "opetus" katoaa jonnekin kauas :D

Kirjoitat: "Kaiken lisäksi pikkutunneilla hänelle kasvoi pitkä häntä.".
Tämä on omituinen juttu, sillä aivan kuin hännän kasvaminen olisi jotenkin normaalia. Sitä ei päivitelty, ihmetelty tai muuten kyselty vaikka lääkäriltä. Tosin jollain tavalla tuo suhtautuminen sopii mainiosti runolliseen tyyliin.

Huolimattomuusjuttu.
Kirjoitat: "...ja oli tuohtui tilanteesta.".
Ajatukseni: "...ja tuohtui tilanteesta.".
Tätä ilmeisesti haettiin?

Kirjoitat oikein hyvin, hauskalla tyylillä. Seuraavassa on jotain kankeaa, ja lisäksi pilkkujuttuja.
Kirjoitat: "Markku puri hampaitaan yhteen ja sulki silmänsä ja pakotti itsensä ajattelemaan, jotain muuta kuin valtavaa kipua. Esimerkiksi hän ajatteli erilaisia kalastustarvikkeita; vieheitä ja siimaa.".
Ajatukseni: "Markku puri hampaitaan yhteen ja sulki silmänsä pakottaen itsensä ajattelemaan jotain muuta, kuin repivää kipua. Hän ajatteli erilaisia kalastustarvikkeita; vieheitä ja siimaa, virveleitä ja vapoja, onkimatoja ja multaa, josta niitä tongittiin. Mikään ei auttanut.".
Eli korvasin alun toisen "ja" - sanan lauseenvastikkeella, ja vaihdoin pilkun "jotain" - sanan edestä alistuskonjunktion "kuin" eteen. "jotain" - sana on pronomini, joka ei normaalisti edes pilkkua kaipaa...minun mielestäni :D

Sanajärjestys.
Kirjoitat: "...jota kukaan ei ennen Markkua ollut käyttänyt.".
Ajatukseni: "...jota ei kukaan ennen Markkua ollut käyttänyt.".
Toisaalta tuollainen hieman äidinkielellisesti pikkujutuissa hapuileva kirjoitusasu sopii tyyliisi.

"- Mullon valahtanu kohtu housuihin, Birgitta sanoi Helville.".
:D Haha! Ällöttävä, mutta samalla mainion ryöttäinen dialogi, joka varmasti herättää mielikuvia lukijalle.

Kun häntä irtoaa, tulee mielestäni yksi virke joka ei ole sopiva tilanteeseen. Se, että selviää kuka oli syönyt viimeisen palan voileipäkakkua. Mielestäni sen olisi voinut jättää sen kohdan jälkeen, jossa äiti on pilkkonut hännän.

Kaikessa ällöttävyydessään tarinassa on jotain todella hymyilyttävää! Ehkä novellin kantava ajatus jäi minulle hieman epäselväksi, mutta kenties sillä ei niin suurta merkitystä ollut.

Kiitos!

Moikka Jaava!

Minäpä poistelen toisen kunhan saan tuon hallintaohjelmiston päivitettyä, on ollut hieman haasteita.

No nyt oli piristävä, joskin hyvin kirjoitettu, joulutarina. Pelkäsin että alat liikaa mässäillä ylimenevällä väkivallalla, mutta mielestäni pidit homman hyvin käsissä, ja ikävä kyllä myös uskottavana.

Melko monet kirjoittavat tapahtumia nykyhetkessä, eli niin että ne tapahtuvat parhaillaan. Saatan olla väärässä mutta mielestäni valtaosa kaunokirjallisuudessa kirjoitetaan juuri tapahtuneena, eli imperfektissä.
Kirjoitat: "Antti nousee ylös pöydän äärestä, menee keittiöön, tulee hetken päästä takaisin olohuoneeseen, pullo viinaa molemmissa käsissä.".
Ajatukseni: "Antti nousi pöydän äärestä, meni keittiöön ja tuli hetken päästä takaisin olohuoneeseen, pullo viinaa molemmissa käsissä.".
En ole varma miten asian koet, mutta mielestäni tuo juuri äsken mennyt aika on hieman selkeämpi lukea (poistin myös yhden mielestäni turhan "ylös" - sanan).

Vältä toistoa. Ensimmäisessä kappaleessa on hyvin lähekkäin sanat "kimpussa" ja "kimppuun". Erityisesti tuollaisten erikoisempien sanojen kanssa on oltava tarkka...ne kun tuppaa jäämään selvästi lukijan mieleen.

Meeri täti pitäisi kirjoittaa Meeri-täti :D

Pikkuinen sanajärjestysjuttu.
Kirjoitat: "...ajattelee Jaana.".
Ajatukseni: "...Jaana ajattelee.".
Eli lähtökohtaisesti aina tekijä ensin, koira näki, poika juoksi, silmä kuivui jne.

Sellainen seikka jäi hieman vaivaamaan että toisessa kappaleessa aletaan pakata vaatteita päälle ja tekemään lähtöä, ja kuitenkin vielä sen jälkeen asetellaan torttuja pellille. En oikein tiennyt tai ymmärtänyt miksi äiti päätti yhtäkkiä lähteä. Sitä olisi voinut hieman selventää.

Toinen hitusen silmiinpistävä juttu oli se kuinka nopeasti poliisit saapuivat. Noin virkavallan vasteaikaa mollaamatta :D Siinä olisi kenties hieman voinut tapahtumia pitkittää.

Kiitos!

Moi taas meikäläine!

Nyt on jo enemmän pituutta! Hyvä!

Kirjoitat: "Lohikäärmeen kynnet olivat pitkät ja terävät. Niillä voisi repiä mitä tahansa riekaleiksi.".
Tuo ilmaus että mitä tahansa tuo mieleen Marvelin Wolverinen, joka silpoi kaiken kalliosta alkaen :D Kenties tässä tapauksessa voisi olla jokin lievempi ilmaus paikallaan. Ja kenties tuon jälkimmäisen lauseen voisi pilkulla liittää edeltävään, johon se kuitenkin viittaa.
Ajatukseni: "Lohikäärmeen kynnet olivat pitkät ja terävät, juuri sopivat lihan raateluun.".
Ehkä jotain tuon suuntaista.

Kuvailet paljon lohikäärmettä. Se on hyvä! Kenties myös kuvailua voisi hieman "sulauttaa" muuhun kerrontaan, jotta kuvailu osio ei turpoa liikaa.
Esimerkiksi jotenkin näin, "Katsoin kuinka lohikäärme käpertyi kerälle, ja kietoi piikkikärkisen, pitkän häntänsä vartalonsa ympärille.". Eli tarinan kerronta ei varsinaisesti katkea kuvailun ajaksi.

Ehkä noin tarkasti ei tarvitse kertoa aamupalan rakennetta, vaan enemmänkin se että kaikki valmistettiin lohikäärmeelle, lihat ja kalat, jonka jälkeen haettiin vielä kaupasta lisää.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että jos se ei ole tarinan kulkemisen kannalta oleellista, niin sitä ei ehkä kannata liikaa painottaa.

Sinulla on varmasti selkeä kuva juonesta, ja siitä mitä tulee tapahtumaan. Näissä kahdessa osassa se ei ole vielä auennut ainakaan minulle. Eli kirjoituksesi on sujuvaa kerrontaa, ja kuitenkaan se ei ole vielä kunnolla edennyt mihinkään.
Tosin tuo lopun "''haluaisin käydä ulkona lentämässä''" viittaa siihen, että kohta tapahtuu! :D

Kiitos!

Heippa meikäläine!

Ihan alkuun silmät osuivat tekstin pituuteen, ja se on melkoisen lyhyt. Siitä otin hieman pisteitä pois.

Novelli lähtee nopeasti liikkeelle, ja erityisesti kohta "Katsoin eteisen ikkunasta ulos, mutta siellä ei näkynyt muuta kuin talvisen yön pimeyttä." on hyvin kirjoitettu ja se luo vahvan mielikuvan. Hyvä!

Sanamuodot, itsestään selvyydet ja pilkku.
Kirjoitat: "Kurkistin varovaisesti ovesta ulos ja näin kaksi minua tuijottavaa vihreää silmää.".
Ajatukseni: "Kurkistin varovasti ovesta ulos, ja näin kaksi tuijottavaa vihreää silmää.".
Eli varovaisesti on melko vaikea sana, ja sen käyttö vaatii juuri oikeanlaisen paikan.
Tuossa virkkeessä "ja" - sana (kuten yleensäkin paitsi luettelossa) erottaa pälauseen ja sivulauseen toisistaan, ja silloin ennen "ja" - sanaa kuuluu olla pilkku.
Ja tuo että näkee kaksi silmää, niin lukija ymmärtää että ne tuijottavat juuri päähenkilöä. Kerro aina vain se, mikä on ehdottoman tarpeellista!

Hieman samaa asiaa kuin edellinen.
Kirjoitat: "Silmäpari tuli lähemmäksi ja kohta tunsin lämpimän, melkein kuuman hengityksen kasvoillani.".
Ajatukseni: "Silmäpari läheni, ja tunsin lämpimän, melkein kuuman hengityksen kasvoillani.".
Eli kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti. Tähän moni sortuu. Lähdimme menemään - menimme, aloimme kävelemään - kävelimme, meni kauemmaksi - loittoni jne.
Lisäksi laitoin pilkun, ja poistin mielestäni turhan sanan "kohta". Eli lause toimii oikein hyvin ilman tuota "kohta" sanaakin :D

Mieti tarkkaan mihin haluat viitata ja mitä haluat sanoa.
Kirjoitat: "Säikähdin sen sanoista, mutta päätin kuitenkin kysyä mistä se oli tullut juuri minun takaovelleni."
Ajatukseni: "Säikähdin sen sanoja, mistä otus saattoi tietää mitä ajattelin. Se varmasti nytkin luki ajatuksiani, mutta päätin kuitenkin kysyä mistä se oli tullut juuri minun takaovelleni.".
Eli mielestäni tuo säikähtäminen ei pohjusta kiinnostusta otuksen alkuperään, vaan enemmänkin pelkoa ajatusten lukua kohtaan. Ja tästäkin huolimatta päähenkilö halusi kysyä mistä otus oli kotoisin. Virkkeet ilman mietittyä sisältöä tuntuvat monesti kankeilta ja jopa naiveilta.

Dialogit voisi ottaa omille riveilleen niin niitä voisi olla hitusen helpompi lukea.

Kuitenkin vaikka olenkin nyt Sinua nuijinut kritiikilläni, niin pidin lukemastani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia otuksia, ja tarinasi voi saada vielä huikeat mittasuhteet! :D
Pidät virkkeet lyhyinä, etkä koeta taiteilla kielellisillä yksityiskohdilla liikaa. Tarina etenee sujuvasti, ilman turhaa jaarittelua, ja juuri niin novellin kuuluukin edetä!

Hyvä! Kiitos!

Heippa Jaava!

Todella hyvä novelli! Kenties alku oli hieman kankea ja laahaava, mutta kun tapahtumat todella alkoivat, niin voi pojat! Muutaman kielellisen kankeuden takia arvosana "vain" neljä :D Hyvä!

Pilkku ja lauseenvastike.
Kirjoitat: "Anna katsoi, ensiviikolla viisi vuotta täyttävää tytärtään, Hilmaa.".
Lauseenvastikerakenteista virkettä ei pilkuteta siitä huolimatta että periaatteessa tuossa on kaksi lausetta "Anna katsoi Hilmaa" ja "ensiviikolla viisi vuotta täyttävää tytärtään". Tuo "täyttävää" ei varsinaisesti ole verbi, vaan jonkinlainen lauseenvastikkeinen muoto siitä :D En osaa oikein paremmin selittää. Annan pari esimerkkiä.
Ajatus 1: "Anna katsoi seuraaavalla viikolla viisi vuotta täyttävää tytärtään, Hilmaa.".
Ajatus 2: "Anna katsoi tytärtään Hilmaa, joka täyttäisi seuraavalla viikolla viisi vuotta.".
Ajatus 3: "Anna katsoi Hilmaa, tytärtään joka täyttäisi seuraavalla viikolla viisi vuotta.".
Kun taas seuraavassa on pilkun paikka.
Kirjoitat: "Anna palasi takaisin keittiöön ja otti valmiin makkarakeiton pois...".
Ajatukseni: "Anna palasi takaisin keittiöön, ja otti valmiin makkarakeiton pois...".

Täytesanat ja sanajärjestys.
Kirjoitat: "...ei vaikka Anna oli häntä kaverikseen mukaan useasti kysynytkin.".
Hieman sekava sanajärjestys höystettynä täytesanalla antaa pikkuisen sekavan vaikutelman.
Ajatukseni: "...ei vaikka Anna oli häntä useasti mukaansa kysynytkin.".

Otin vielä kaksi esimerkkiä pilkuista.
Kirjoitat: "Anna painoi ovenaukaisunappia ja jäi eteiseen kuuntelemaan rappukäytävän ääniä.".
Kirjoitat: "Kuullesaan hissin pysähtyvän viidenteen kerrokseen Anna avasi oven.".
Eli pilkkujen tehtävä on erottaa päälause ja sivulause (sivulauseet) toisistaan.
Ajatukseni "Anna painoi ovenaukaisunappia, ja jäi eteiseen kuuntelemaan rappukäytävän ääniä.".
Ajatukseni: "Kuullesaan hissin pysähtyvän viidenteen kerrokseen, Anna avasi oven.".
Ja tuo jälkimmäinenhän on lauseenvastike, jossa päälause on vasta lopussa. Toisinpäin kirjoitettuna ei pilkkua olisi tarvittu "Anna avasi oven kuullesaan hissin pysähtyvän viidenteen kerrokseen.".

Dialogin rakenne.
Kirjoitat: "-Joo, mennään, muumitkin söi just äsken. Mulla on jo iso nälkä.
Hilma kipaisee samantien keittiöön ja nousee tuolille, polvien päälle istumaan.".
Eli kirjoitat dialogin jälkeisen tapahtumakuvailun aina omalle rivilleen, jolloin käyttämäsi aikamuoto (preesens) poikkeaaa muun kerronnan aikamuodosta (imperfekti), ja se näyttää hassulta...tai oudolta.
Ajatukseni: "- Joo, mennään, muumitkin söi just äsken. Mulla on jo iso nälkä, Hilma tuumii, ja kipaisee samantien keittiöön, nousee tuolille, polviensa päälle istumaan.".
Eli dialogiin liittyvä tapahtuma suoraan dialogin perään, ja erotetaan vain pilkulla. Tähän kerrontapötköön voi laittaa useammankin virkkeen (eli piste ja lisää kerrontaa).

Tuo ovisummerikohtaus Jussin kanssa on todella hyvä!!! Mahtavaa! Siinä tulee todella ahdistunut tunnelma. Pohdintaa on riittävästi etkä sorru kuitenkaan liioitteluun! Dialogi on todentuntuista ja uskottavaa! Hyvää työtä! :D

Erisnimet kuten "hervanta" ja "pirkkala" kirjoitetaan isolla :D Ihan kuten olet kirjoittanut Helsinginkin.

Hieman lisää dialogin rakenteesta ja pikkuisen toistosta.
Kirjoitat:
"-Neljänollakuutonen tuli just tähän ilvestielle ja jalkautuu kaksnollaykkösen avuksi. Mondeo on kerennyt hervannan valtaväylälle ja Helle on jo kääntymässä opiskelijankadulle, kun radiopuhelimesta kuuluu Nenosen ääni.
-kaikille partioille tiedoksi, tää ilvestien tekijä on tunistettu. Tekijäksi on varmistunut Jussi Kälviäinen.".
Tuo "Mondeo on kerennyt..." on jotenkin oudossa paikassa, ja muutenkin tämä osio on vaikealukuinen.
Ajatukseni:
"- Neljänollakuutonen tuli just tähän ilvestielle ja jalkautuu kaksnollaykkösen avuksi.
Mondeo oli ehtinyt jo Hervannan valtaväylälle, ja Helle oli kääntymässä opiskelijankadulle, kun radiopuhelimesta kuuluu Nenosen ääni.
- Kaikille partioille tiedoksi, tää ilvestien tekijä on tunistettu Jussi Kälviäiseksi.".
Eli koetin hieman selkeyttää, en tiedä oletko Sinä sitä mieltä että onnistuin :D

Paikoin voisit iskeä enterillä kappalejaon, eli esimerkiksi kohdassa jossa poliisit tutkivät Kälviäisen asuntoa. Siinä olisi voinut aloittaa uuden kappaleen ennen kuin naista tultiin hakemaan.

Pikkujuttu vielä dialogista.
Kirjoitat: "-Mitäs nyt tapahtuu? Kysyjä on Jussin äiti, Veera Kälviäinen.".
Ajatukseni: "-Mitäs nyt tapahtuu? Jussin äiti, Veera Kälviäinen, kysyy.".
Eli tuo "Kysyjä on..." on aika kankea ilmaus, ja koetin hieman helpottaa virkettä.

Pikkuinen tekninen juttu jäi lopussa vaivaamaan. Jussi oli väkivältainen, juovuksissa ja oletettavasti arvaamaton. Kuitenkin vain toinen poliiseista meni ravistamaan tätä olkapäästä. Luulisin että jo poliisin oikeusturvan kannalta olisi ollut oletettavaa että he olisivat menneet yhdessä, ja kenties herättämättä painaneet "asiakkaan" lattiaan ja rautoihin. Noin ajatuksena vain.

Koko novelli oli erinomaisesti rakennettu, ja alun jokseenkin merkityksettömän tuntuisista leivänvoitelujutuista huolimatta sait tempaistua lukijan (minut :D ) todella tiukkaan otteeseen. Odotin todella jännityksellä mitä tulisi tapahtumaan!
Aihe oli mahtava, ja toivon todella että ei ollut mitään henkilökohtaisiin tositapahtumiin perustuvaa.

Todella hyvää työtä! Kiitos!!!

Moikka ircci98!

Mielestäni tämä on yksi parhaita kirjoituksiasi! Arvosana jäi kuitenkin vain neloseen, sillä mielestäni olisit hieman voinut pitkittää tarinaa.


En keksi juurikaan huonoa sanottavaa tai kritiikkiä. Muutama pikku juttu.
Kerroit kuinka kaunis ukkonen oli aina päähenkilön mielestä ollut. Miksi? Jyrinä, voima, salamat vai mikä? Saattaa olla että tuo tieto ei ole täysin akuutti, mutta tuossa oli hyvä keino lisätä hahmoon syvyyttä. Esimerkiksi "Salamoiden kirkkaudessa on jotain, joka sai minut tuntemaan itseni suunnattoman pieneksi ja heikoksi.".
Tai jotain siihen tyyliin.

Olet osannut todella hyvin käyttää pilkkuja, juuri oikeissa kohdin!
Kirjoitat: "Nostat leukaani, ja suutelet minua.".
Tämä on ainoa kohta jossa pilkutus on mennyt pieleen. Noin lyhyttä virkettä ei välttämättä tarvitse pilkuttaa, eikä pilkku oikein rytmitäkkään lukemista kivasti. Annan pari vaihtoehtoa.
Ajatus 1, "Nostat leukaani ja suutelet minua.".
Ajatus 2, "Nostat leukaani, suutelet minua.".
Ajatus 3 (lauseenvastikkeella), "Suutelet minua nostaen kevyesti leukaani.".

Lisäksi välttäisin Sinuna täytesanoja kuten "yllättäen", joka tavallaan syö kauniin kohtauksen tunnelmaa.

En ymmärrä tuota vaalenapunaista :D
Koen että olet onnistunut erinomaisesti! Ei todella ole liikaa yksityiskohtia, eikä niitäkään kannata liikaa vältellä (vrt. salamaesimerkki).
Tunnetta kuitenkin piisaa! Ja lämmintä, juuri sopivaa tunnelmaa! Erinomaista työtä!

Kiitos!

Moikka tindenius!

Novellissa on monia mielenkiintoisia juttuja ja käänteitä. Erityisesti nostaisin esille lopun oivalluksen, jossa viimeinen lause on "...että kaikki ei ole kunnossa.". Mainiota!

Muista, tindenius, nuo välimerkit.
Kirjoitat: "''Mennään eka erä alkaa kohta.''".
Ajatukseni: "''Mennään. Eka erä alkaa kohta.''".
tai
"''Mennään, eka erä alkaa kohta.''".

Monimuotoisesta tekstistä sen verran että vaikka painotankin yksinkertaisia virkkeitä, on välillä hyvä sujauttaa sekaan lauseenvastike.
Kirjoitat: "Pujottelemme ihmismassan seassa ja yritämme välttää huomiota.".
Aikaisemmin, ja jälkeen, on vastaavanlaisella rakenteella olevia virkkeitä. Eli päälause, ja - sana ja sivulause. Kaavaa kannattaa välillä ravistaa.
Ajatukseni: "Pujottelemme ihmismassan seassa yrittäen välttää huomiota.".

Vältä kankeita ilmauksia.
Kirjoitat: "...pohjattomat silmät ovat kohdistuneet minuun."
Ajatukseni: "...pohjattomat silmät katsoivat minuun.".

Ehkä eniten minua vaivasi se, että et kuvaile kaupunkia. Sinulla varmasti on näkemys siitä, mutta minulla ei. Omituisen tästä teki myös se, että ilmoittautumiset oli lurangolle. Eli kun kirjoitat scifiä ja fantasiaa, niin kuvaile miljöötä lukijalle ainakin jonkin verran. Se oli mielestäni tämän osan suurin yksittäinen miinus.

Kiitos!

Moi viskisieppo, ja pahoillani että kesti näin kauan antaa palautetta!



Toistosta pikkuisen.
Ensimmäisessä kappaleessa esiintyy monta kertaa sanat "repiä" ja "kurkku", ja muutenkin lauseet muistuttavat sisällöltä paljolti toisiaan. Kuitenkin kappaleen aloitus on erinomainen!
Koeta keksiä vaihtoehtoisia sanoja saman asian kuvaamiseen, kuten "kiskoa" ja "nielu", ja mieti onko kaikki ehdottoman tarpeellista kirjoittaa.
Ajatukseni ensimmäisestä kappaleesta:
"Meni pikkuisen juhannusfiilis mökillä, kun Raimo yritti nielaista ahvenen. Kala juuttui kurkkuun. Raimo yritti repiä liukasta ahventa suustaan. Se ei onnistunut, sillä ahvenen terävät evät takertuivat nieluun. Veri valui suusta pitkin leukaa ja kaulaa. Ilmeisesti Raimo ei kuitenkaan uskaltanut vetää tarpeeksi kovaa. Kipu oli varmasti miehekäs.".
Eli lyhentelin hieman. En tarkoita että koko kappale oli huono, mutta halusin antaa ajattelemista :D

"Oikeastaan Inkerin pitäisi maksaa Raimon rästiin jäänyt velka Seppäsen Karille.".
Todella mustaa huumoria :D

Sulkeet ei mielstäni kuulu kaunokirjalliseen kerrontaan. Ne voi korvata esimerkiksi pilkuilla.

Todella känniääliöjuhannus, ja surullinen juttu on se, että nuo jutut ei välttämättä ole edes kovin tuulesta temmattuja. Kenties kuitenkin tapahtumat etenevät todella nopeasti. Ehkä joitain kohtia olisi voinut hitusen pidentää. Esimerkiksi juopumista. Kertoa enemmän ryyppäämisestä, ja siitä miten hyvältä alas valuva kirkas tuntuu.

Myös Leppänen lähtee nopeasti. Mies ei osaa uida ja hypåpää veteen. Känniratkaisu, ja kuitenkin se kävi hieman liian nopeasti. Selvittämättä oliko Kari ehtinyt jo paljon kipata.

Yhtä kaikki. Minulle tulee novellistasi mieleen Juoppohullun päiväkirja :D Samanlaista uskomatonta sekoilua, joka kuitenkin väljästi pohjautuu suomalaiseen kulttuuriin :D

Hyvä! Kiitos!

Moikka Ninja99!

En ole ihan varma miten lukihäiriö ilmenee, mutta ilmeisesti sanojen sisällä olevia vääriä kirjaimia ei ole helppo havaita. Ei häirinnyt! :D

Se mikä häiritsi on isolla kirjoitetut sanat :D Ymmärrän tarpeen korostaa jotain asiaa mikä Sinusta tuntuu tärkeältä. Muista kuitenkin että lukija ei koskaan ajattele samalla tavalla kuin Sinä! :D Samasta syystä liian tarkka kuvailukin on huono. Lukija näkee kaiken kuitenkin eritavalla kuin Sinä! :D

En tiedä vaikuttaako lukihäiriö yhdyssanoihin, mutta niihin kannattaa kiinnittää huomiota.
"pieni kokoinen", "iso kokinen", "auto ryöstöjä" ja "pahoin pitelystä" kirjoitetaan yhteen.

Tarkkana sanamuotojen kanssa.
Kirjoitat: "Sinne,mihin kaikki rikolliset pantiin.".
Ajatukseni: "Paikka, jonne kaikki rikolliset pantiin.".

"Taustaani...". Kenties tuollaisia selvityksiä ei tarvita, sillä kun alat kuvalla päähenkilön menneisyyttä, lukija tietää että nyt palattiin taakse.
Esimerkiksi: "Mies asui lapsuutensa maatilalla järven rannalla.".
Tuon ymmärtää vaikka ei tietäisi mitään miehestä tai nykytilanteesta.

Pisän tavastasi kirjoittaa, eikä menneisyyteen palaamisessa minun mielestäni ollut ongelmaa. Kerroit kuitenkin alun jälkeen vain menneistä. Vähän historiaa, meneteytty rakkaus jne. Hyvä! Jatkoa vain sillä tarina on muuttumassa mielenkiintoiseksi!

Hyvä!

Heippa Kotikirjailija!

Nyt onkin hieman erikoisempaa joulutarinaa! :D Todella hyvin kuvailtu miljöö! Minulla on ollut ikävä rempseää tarinointiasi! :D

Vírkepituudesta pikkuisen.
Kirjoitat: "Hengityskäyrässä tapahtui hienoinen muutos joka aktivoi konepalvelijan, saaden sen hereillä olon edellyttämään valmiustilaan.".
Ajatukseni: "Hengityskäyrässä tapahtui hienoinen muutos. Konepalvelija aktivoitui valmiustilaan, jota potilaan hereilläolo edellytti.".
Eli pikkuisen pois lauseenvastiketta ja lisää välimerkkejä. En tiedä oletko samaa mieltä, mutta minusta näyttää selkeämmältä :D

Jimmo :D Mahtavia nimiä keksit!

Puhekielen ilmaisu "kerkesi" on mielestäni hitusen kehno.
Kirjoitat: "...ennenkuin metallipihdit kerkesivät tarttua yöpaidan helmaan.".
Ajatukseni: "...ennen kuin metallipihdit ehtivät tarttua yöpaidan helmaan.".
Lisäksi mielestäni "ennenkuin" kirjoitetaan erikseen :D

Jotain tarinasta mielestäni puuttuu. Jokin sellainen mitä jännittää, tai odottaa. Eli vaikka tarina itsessään on hyvin mielenkiintoinen, tapasi kertoa on mainio ja miljööstä olet rakentanut todella elävän ja selkeän, tuntuu että tarina on vain kuvailu ilman erikoisempaa loppuratkaisua. Sellainen asia jota odotetaan lukiessa että kuinkahan tässä käy, puuttui.

Kiitos kuitenkin piristävästä ja erilaisesta Joulukuvaelmasta! :D