 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei viskisieppo! (mainio nimi :D )
Tyylisi kirjoittaa on erikoinen. Se on jotenkin runollinen ja samaan aikaan maanläheinen. Kenties tarina ei ole täysin vakavissaan kirjoitettu, ja "opetus" katoaa jonnekin kauas :D
Kirjoitat: "Kaiken lisäksi pikkutunneilla hänelle kasvoi pitkä häntä.".
Tämä on omituinen juttu, sillä aivan kuin hännän kasvaminen olisi jotenkin normaalia. Sitä ei päivitelty, ihmetelty tai muuten kyselty vaikka lääkäriltä. Tosin jollain tavalla tuo suhtautuminen sopii mainiosti runolliseen tyyliin.
Huolimattomuusjuttu.
Kirjoitat: "...ja oli tuohtui tilanteesta.".
Ajatukseni: "...ja tuohtui tilanteesta.".
Tätä ilmeisesti haettiin?
Kirjoitat oikein hyvin, hauskalla tyylillä. Seuraavassa on jotain kankeaa, ja lisäksi pilkkujuttuja.
Kirjoitat: "Markku puri hampaitaan yhteen ja sulki silmänsä ja pakotti itsensä ajattelemaan, jotain muuta kuin valtavaa kipua. Esimerkiksi hän ajatteli erilaisia kalastustarvikkeita; vieheitä ja siimaa.".
Ajatukseni: "Markku puri hampaitaan yhteen ja sulki silmänsä pakottaen itsensä ajattelemaan jotain muuta, kuin repivää kipua. Hän ajatteli erilaisia kalastustarvikkeita; vieheitä ja siimaa, virveleitä ja vapoja, onkimatoja ja multaa, josta niitä tongittiin. Mikään ei auttanut.".
Eli korvasin alun toisen "ja" - sanan lauseenvastikkeella, ja vaihdoin pilkun "jotain" - sanan edestä alistuskonjunktion "kuin" eteen. "jotain" - sana on pronomini, joka ei normaalisti edes pilkkua kaipaa...minun mielestäni :D
Sanajärjestys.
Kirjoitat: "...jota kukaan ei ennen Markkua ollut käyttänyt.".
Ajatukseni: "...jota ei kukaan ennen Markkua ollut käyttänyt.".
Toisaalta tuollainen hieman äidinkielellisesti pikkujutuissa hapuileva kirjoitusasu sopii tyyliisi.
"- Mullon valahtanu kohtu housuihin, Birgitta sanoi Helville.".
:D Haha! Ällöttävä, mutta samalla mainion ryöttäinen dialogi, joka varmasti herättää mielikuvia lukijalle.
Kun häntä irtoaa, tulee mielestäni yksi virke joka ei ole sopiva tilanteeseen. Se, että selviää kuka oli syönyt viimeisen palan voileipäkakkua. Mielestäni sen olisi voinut jättää sen kohdan jälkeen, jossa äiti on pilkkonut hännän.
Kaikessa ällöttävyydessään tarinassa on jotain todella hymyilyttävää! Ehkä novellin kantava ajatus jäi minulle hieman epäselväksi, mutta kenties sillä ei niin suurta merkitystä ollut.
Kiitos!
