 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi taas meikäläine!
Nyt on jo enemmän pituutta! Hyvä!
Kirjoitat: "Lohikäärmeen kynnet olivat pitkät ja terävät. Niillä voisi repiä mitä tahansa riekaleiksi.".
Tuo ilmaus että mitä tahansa tuo mieleen Marvelin Wolverinen, joka silpoi kaiken kalliosta alkaen :D Kenties tässä tapauksessa voisi olla jokin lievempi ilmaus paikallaan. Ja kenties tuon jälkimmäisen lauseen voisi pilkulla liittää edeltävään, johon se kuitenkin viittaa.
Ajatukseni: "Lohikäärmeen kynnet olivat pitkät ja terävät, juuri sopivat lihan raateluun.".
Ehkä jotain tuon suuntaista.
Kuvailet paljon lohikäärmettä. Se on hyvä! Kenties myös kuvailua voisi hieman "sulauttaa" muuhun kerrontaan, jotta kuvailu osio ei turpoa liikaa.
Esimerkiksi jotenkin näin, "Katsoin kuinka lohikäärme käpertyi kerälle, ja kietoi piikkikärkisen, pitkän häntänsä vartalonsa ympärille.". Eli tarinan kerronta ei varsinaisesti katkea kuvailun ajaksi.
Ehkä noin tarkasti ei tarvitse kertoa aamupalan rakennetta, vaan enemmänkin se että kaikki valmistettiin lohikäärmeelle, lihat ja kalat, jonka jälkeen haettiin vielä kaupasta lisää.
Eli se mitä yritän sanoa on se, että jos se ei ole tarinan kulkemisen kannalta oleellista, niin sitä ei ehkä kannata liikaa painottaa.
Sinulla on varmasti selkeä kuva juonesta, ja siitä mitä tulee tapahtumaan. Näissä kahdessa osassa se ei ole vielä auennut ainakaan minulle. Eli kirjoituksesi on sujuvaa kerrontaa, ja kuitenkaan se ei ole vielä kunnolla edennyt mihinkään.
Tosin tuo lopun "''haluaisin käydä ulkona lentämässä''" viittaa siihen, että kohta tapahtuu! :D
Kiitos!
