 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heippa meikäläine!
Ihan alkuun silmät osuivat tekstin pituuteen, ja se on melkoisen lyhyt. Siitä otin hieman pisteitä pois.
Novelli lähtee nopeasti liikkeelle, ja erityisesti kohta "Katsoin eteisen ikkunasta ulos, mutta siellä ei näkynyt muuta kuin talvisen yön pimeyttä." on hyvin kirjoitettu ja se luo vahvan mielikuvan. Hyvä!
Sanamuodot, itsestään selvyydet ja pilkku.
Kirjoitat: "Kurkistin varovaisesti ovesta ulos ja näin kaksi minua tuijottavaa vihreää silmää.".
Ajatukseni: "Kurkistin varovasti ovesta ulos, ja näin kaksi tuijottavaa vihreää silmää.".
Eli varovaisesti on melko vaikea sana, ja sen käyttö vaatii juuri oikeanlaisen paikan.
Tuossa virkkeessä "ja" - sana (kuten yleensäkin paitsi luettelossa) erottaa pälauseen ja sivulauseen toisistaan, ja silloin ennen "ja" - sanaa kuuluu olla pilkku.
Ja tuo että näkee kaksi silmää, niin lukija ymmärtää että ne tuijottavat juuri päähenkilöä. Kerro aina vain se, mikä on ehdottoman tarpeellista!
Hieman samaa asiaa kuin edellinen.
Kirjoitat: "Silmäpari tuli lähemmäksi ja kohta tunsin lämpimän, melkein kuuman hengityksen kasvoillani.".
Ajatukseni: "Silmäpari läheni, ja tunsin lämpimän, melkein kuuman hengityksen kasvoillani.".
Eli kirjoita mahdollisimman yksinkertaisesti. Tähän moni sortuu. Lähdimme menemään - menimme, aloimme kävelemään - kävelimme, meni kauemmaksi - loittoni jne.
Lisäksi laitoin pilkun, ja poistin mielestäni turhan sanan "kohta". Eli lause toimii oikein hyvin ilman tuota "kohta" sanaakin :D
Mieti tarkkaan mihin haluat viitata ja mitä haluat sanoa.
Kirjoitat: "Säikähdin sen sanoista, mutta päätin kuitenkin kysyä mistä se oli tullut juuri minun takaovelleni."
Ajatukseni: "Säikähdin sen sanoja, mistä otus saattoi tietää mitä ajattelin. Se varmasti nytkin luki ajatuksiani, mutta päätin kuitenkin kysyä mistä se oli tullut juuri minun takaovelleni.".
Eli mielestäni tuo säikähtäminen ei pohjusta kiinnostusta otuksen alkuperään, vaan enemmänkin pelkoa ajatusten lukua kohtaan. Ja tästäkin huolimatta päähenkilö halusi kysyä mistä otus oli kotoisin. Virkkeet ilman mietittyä sisältöä tuntuvat monesti kankeilta ja jopa naiveilta.
Dialogit voisi ottaa omille riveilleen niin niitä voisi olla hitusen helpompi lukea.
Kuitenkin vaikka olenkin nyt Sinua nuijinut kritiikilläni, niin pidin lukemastani. Lohikäärmeet ovat kiehtovia otuksia, ja tarinasi voi saada vielä huikeat mittasuhteet! :D
Pidät virkkeet lyhyinä, etkä koeta taiteilla kielellisillä yksityiskohdilla liikaa. Tarina etenee sujuvasti, ilman turhaa jaarittelua, ja juuri niin novellin kuuluukin edetä!
Hyvä! Kiitos!
