Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moi Tilma!

Kyllä näkee että olet todella miettinyt tarinaa! Pidin erityisesti Kalevalahenkisestä alusta, ja hahmojen nimistä, jotka olivat jotenkin sankarillisia, ja samaan aikaan tavallisia!
Tapasi kertoa on mukava, ja kun aloitat "Kas kun..." Tyylisesti, niin siinä on jotain sadunkerronnallista.

Pilkuista asiaa. Normaalisti ennen ja sanaa tulee aina pilkku, jos kyseessä ei ole luettelo. Lisäksi jotta pilkkuja ei tule liikaa, voi lähekkäin olevista pilkuista toisen jättää pois. Esimerkiksi se, että nähdekseen kun joku tulee, täytyy avata silmät. Niin tuossa jätin pilkun pois ennen kun sanaa.

Vältä turhia sanoja ja toistoa. Esimerkiksi se, että mies menee saunalle ja avaa SEN oven, niin on selvää sanomatta että ovi on saunan :). Myös jos aamulla herättyään äiti kertoo jotain ja sen jälkeen menee ulos herättyään, niin silloin on turhaa toistoa.
Tarkkana viimeistelyn kanssa.

Kerronnallisesti kun käytät Miska tai Venla aina henkilöä vaihtaessasi, niin se on mielestäni turhaa. Kirjoitat kauniisti ja ymmärrettävästi, ja kun henkilö josta kerrot, katsoo poikaa, niin lukija kyllä ymmärtää. Lukijaa ei koskaan saa pitää liian tyhmänä :)

Kylästä ei voi kasvaa eroon vaan irti :)

Todella kaunis, miellyttävä ja hyvin suunniteltu tarina. Juonessa oli jännitystä, ja erityisesti kun Venla meni uimaan, mietin tuleeko joku vetehinen vielä kimppuun.

Hyvää työtä!

Kiitos!

Hei anaconda!

Se vähä mitä runoista tiedän, ei kovin hyviä perusteita anna niiden arvosteluun. Olet kuitenkin mielestäni onnistunut hyvin luomaan vastakohdat, eli kaipauksen ja kauniin päivän.

Ensimmäisenä tuli mieleeni tuo "Päivä on kaunis" joka esiintyy jokaisessa säkeessä. Jos se olisikin vasta rivin lopussa? Sisälläni huutaa, mutta päivä on kaunis. Aurinko paistaa, päivä on kaunis. Jaksan odottaa, päivä on kaunis.

Kenties olisit vielä hieman synkempää vastakohtaa voinut hakea joko kolmanteen säkeeseen, tai vaihtoehtoisesti lisätä neljännen, sudäntärepivän säkeen. Silloin tuo alussa mainitsemani vastakohta, jonkinlainen jingjang juttu olisi vielä vahvempi.

Yhtäkaikki. Todella kaunis ja tunnelmallinen runo! Hyvää työtä!

Kiitos!

Hei Lil Sparrow!

Olipa sellainen tarina että huhhuh! :) Täytyy sanoa että olet todella hyvin vanginnut kurjuuden ja saat sen maksimoitua,

Vältä käyttämästä niin -sanaa liikaa, sillä se tekee tekstistä jotenkin tekotaiteellista ja liioiteltua. Esim ihoni on niin kuiva. Yleensä noissa virke jatkuu sanalla että, ja sitten tulee joku kuvailu. Niin kuiva että sitä voi veitsellä koputtaa, tai vast. Virke tuntuu keskeneräiseltä.

Mieti miten aloitat kappaleen, tai lauseen. Rasvaiset hiukset aiheuttavat epämiellyttävää päänahan kutinaa. Jokaisen sana ja ilmaisun pitäisi olla mahdollisimman selkeä ja tehokas, ajaa kirjoitusta selkeästi kohti loppua.

Pilkuista sellaista että ennen ja -sanaa tulee pilkku, jos kyseessä ei ole luettelon viimeinen artikkeli, jonka ja erottaa edellisistä. Lavuaarissa lojuu hiusharja, ja hammastahnatuubi...

Kirjoitat hyvin, ja onnistut vangitseman todella masentavan ja kurjan tunnelman novelliin. Sen tarkoitus, eli mitä haluat sillä kertoa, jää hieman epäselväksi.
Tarkoitan sitä, että vaikka kuvaat ajatuksia ja synkkyyttä erinomaisesti, ei ainakaan minulle jäänyt selvää kuvaa siitä, mikä tarinan tarkoitus oli. Mielikuvituksellisen tarinan tarkoitus on olla viihdyttävä, mutta näin hyvin kirjoitettuun tekeleeseen olisin toivonut hieman selkeämmän punaisen langan.
Kuitenkin, erittäin hyvää työtä!!!

Kiitos!

Hei bellarella!

Erittäin kaunis ja lämminhenkinen kirjoitus! :)

Sanajärjestyksestä sellainen, että mielestäni "...alkaa sataa vettä taivaantäydeltä." Olisi hieman parempi.
Ja samanlainen kissan etsiessä ruokaa, "...ilmiselvästi ruokaa.".

Mieti täytesanojen, kuten samalla ja joskus, todellista tarvetta. Esimerkiksi "...seuraa minua, ja samalla alkaa...". Eli onko todella tarpeen, vai voisiko jättää pois?

Tietty liiallinen nimentoistelu on toisinaan turhaa. Kohdassa jossa lääkäri puhuu Lilosta, voisi nimen korvata toisinaan sanalla kissa tai eläin. Sama koskee ihmisiä, joiden nimien toistelun voi korvata sanoilla mies, nainen, poika tai jollakin kuvailevalla termillä, josta lukija tunnistaa ketä tarkoitetaan, kuten musta eläin tai arpinaama.

Kun kirjoitat nykyhetkessä (preesens) etkä imperfektissä, eli ihan äsken, tapahtuneessa muodossa, tulee äkkiä virheitä jos ei ole todella tarkka.
Kirjoitat että ajan saatossa Lilosta on tullut yksinäinen, vaikka aikaisempaan tyyliisi viitaten Sinun tulisi kirjoittaa että ajan saatossa (joka muuten on mielestäni yhdyssana, ajansaatossa) Lilosta tulee yksinäinen. Jatkuen että se masentuu, eikä syö kovin paljoa (ja tässä täytesana kovin).
Eli on helpompi kirjottaa jos kirjoittaa, että Ajansaatossa Lilosta tuli yksinäinen. Se masentui eikä syönyt paljoa. Ainakin minun mielestäni imperfektissä kirjoitettuna teksti on helpompi pitää kasassa vaikeissakin kohdissa.
Samaan aiheeseen kun kerrot Savusta, joka vaeltaa ja jonka nimesimme (nämä on preesensissä), mutta joka sitten katosi vähänväliä. Tuossa muodostuu aikamuodollinen ristiriita :)

Pidän lämpimästä tavastasi kirjoittaa. Aihe oli kevyt ja mukava.
Minua hieman vaivasi että toinen kissa ja tavallaan historia, joka kertojalla ja Lilolla oli, jäi hämäräksi.
Isoin kirjoituksellinen juttu oli aikamuoto jossa kirjoitat. Teksti on sekavaa jos aikamuoto vaihtuu.

Kiitos miellyttävästä tarinasta!

Moikka kotikirjailija!!!

Iso kysymys heräsi kun tuota tarinaa luin, että mistä olit aiheen keksinyt? Mahtavaa! Monesti tulee mietittyä että minkälaisen kirjoituksen saisi kun maailmaa katselisi eläinten silmin, ja Sinä olet onnistunut erinomaisesti!

Kirjoitat: "Lautatapulin sivusta hehkui lämpöä. Savusaunan vierustalla kökötti kantokasa, osa pilkottuja, osa sinällään.".
Kaunis aloitus, ja tavallaan niin kovin epäsinämäinen! :D Hyvä! ...en siis tarkoittanut että et osaisi kirjoittaa kauniisti, vaan aloitus mielestäni poikkeaa muista aloituksistasi :D

Pieniä huolimattomuusvirheitä oli joukossa joitain.
Kirjoitat: "Ruokaa ei ollut juuri mitään.".
Tämä oli mielestäni räikein :D
Ajatukseni: "Ruokaa ei juuri ollut.".

En keksi juuri mitään kritisoitavaa novellista :D Kenties toisiksiviimeinen puskukohtaus, jossa joku kellahti kumoon, oli hieman epäselvä, sillä en täysin ymmärtänyt kuka kellahti kumoon.

Olit todella mainiosti jaotellut novellin, ja kaikki historiaan liittyvä oli todella mainiosti kirjoitettu niin että teksti oli helppo lukea ja ymmärtää. Otit hienosti mukaan entisaikojen elinolot, navetanrakennuksen, maatilan teknistymisen ja hevosen!

Mahtavaa työtä! Oli mukava huomata että osaat kirjoittaa näin erinomaisesti myös hieman vakavammin!

Kiitos!

Moi art0!

Onpas mielenkiintoinen aihe! :D Alusta tulee mieleen Salaiset kansiot, jossa agentit menivät jonnekin metsämiesten majalle ja jonkin puun sisältä oli löytynyt joitain itikkaotuksia, jotka sitten tappoivat ihmisiä.

Itse kenties korvaisin ilmaisut "tv:stä" kirjoittamalla "televisiosta", erityisesti kaunokirjallisessa tekstissä.

Kirjoitat: "En tiedä mitä muuta enää tekisin sanoin viimein eräänä iltana ikkunan edessä ja silloin tiesin kai viimein menettäneeni sinut.".
Tämä on hieno, todella hieno, virke! Hyvä!

Dialogi baarissa on mielestäni hieman sekava.
Esimerkki,
"Mies istuutuipahvilaatikolle peittäen kasvot käsillään.
"Viisi miestä" Tumma mies siirsi kädet kasvoiltaan ja katsoi minua kuivin silmin.
"Viisi miestä juuri nyt! Makaa tuolla..."
Mies katsoi äkkiä eteensä.
"Miten...?" kysyin kun mies nousi seisomaan, vilkaisi baarin ovea ja katsoi minua.
"Siellä oli niitä...muttei me arvattu."
"Siellä oli ja me avattiin yksi.".
Itse kenties laittaisin yhden ihmisen dialogin pötköön ilman enteriä, sillä nyt minun oli hankala seurata kuka sanoi mitä ja kenelle.

Muutamassa kohdin oli hieman vaikea seurata tapahtumia ja päähenkilön päätelmiä siitä miksi jotain tapahtui. Esimerkiksi kohta jossa päähenkilö lähtee television sulkemisen jälkeen takaisin kadulle, sitten torilta Lahden asuntoon, jossa riisuu vaatteet ja palaa torille.
En oikein pysynyt kärryillä päähenkilön ajatuksista. Minulle tuli mieleen että nautinto oli kuin huumetta, jota päähenkilö himoitsi tai jotain siihen suuntaan.
Kenties hieman tarkempaa tuntemusten kuvailua.

Kokonaisuutena novelli oli kuitenkin mainio, ja teksti erinomaisen hyvin kirjoitettua ja selkää.

Kiitos!

Ps. Kirjoittaja.fi sivustolle jätetty materiaali toimii tekijänoikeuksien kanssa kuten kaikki muukin verkkoon ladattu materiaali, ja yksittäisillä käyttäjillä on oikeus tulostaa ja kopioida materiaalia omaan, ei kaupalliseen käyttöön. Kuitenkin lainaaminen ja edelleen esittäminen, osittainkin on tekijänoikeuksissa kielletty, jos esittäminen on julkista. Kannattaa myös varmistua että vaatimuksesi täsmää www.kirjoittaja.fi - palvelun käyttöehtojen kanssa, jotka mahdollistavat muun muassa teoksesi, tai sen osan, mainostamisen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa kirjoittaja.fi - palvelu facebook profiilissa. Tällöin tarkoitus on kuitenkin ohjata ihmisiä lukemaan Sinun ja muiden novelleja.

Heippa taas Kati Rinne!

Tämä osio oli jotenkin nopeammin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa, jossa oli paljon enemmän tunnelmaa. Hieman lisää tuntemuksia, pelkoja (isän, Dalitin kanssa juttelemisesta kiinnijäämisen jne.) ja synkän maiseman täydentämistä vaatisi minun mielestä.

Mussutan heti pilkuista :D
Kirjoitat: "Se on nyt tyhjä, hän tiesi, että tyttö on siellä.".
Tuo on oikein pilkutettu, ja kuitenkin jos kaksi pilkkua on aivan lähekkäin, voi toisen jättää tekstin luettavuuden helpottamiseksi pois.
Ajatukseni: "Se on nyt tyhjä, hän tiesi että tyttö on siellä.".

Tuohon kohtaukseen jossa Andrea koettaa saada Dalitiin kontaktia, olisi mielestäni voinut lisätä hieman syvyyttä.
Kirjoitat: "Dalit jähmettyi huomatessaan hänet.
–Anteeksi, hän kuiskasi ja juoksi pois. Andrea soimasi itseään, miksi hän oli mennyt säikäyttämään tytön. Mutta toisaalta hän tiesi, että tyttö tulisi takaisin.".
Ajatukseni: "Dalit jähmettyi huomatessaan hänet. Andrea pysähtyi ja halusi sanoa jotain rauhoittavaa, mutta ei saanut sanaa suustaan. Varovasti Andrea otti vielä yhden askelen kohti pelokkaan näköistä tyttöä.
–Anteeksi, Dalit kuiskasi paniikissa, ja juoksi pois.
Andrea soimasi itseään, miksi hän oli mennyt säikäyttämään tytön. Mutta toisaalta hän tiesi, että tyttö tulisi takaisin.".

Jos kirjoitat "minä" - muodossa, niin säilytä tyyli koko ajan.
Kirjoitat: "–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, sanoin ovesta. Äiti nyökkäsi ja Andrea meni keittiöön.".
Ajatukseni: "–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, Andrea sanoi ovelta. Äiti nyökkäsi ja Andrea meni keittiöön.".
tai
"–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, sanoin ovesta. Äiti nyökkäsi ja menin keittiöön.".

Nyt kuitenkin tällä osalla pelaat hyvin tarinan jatkoa eteenpäin. Ja tuo ruoanlaittaminen, jolla mielytetään isää jotta saadaan uusi mekko, oli hieno ajatus :D

Kiitos!

Heippa Kati Rinne!

Nyt on hyvin luotu miljöö! Luot mainiosti pölyisen, ankeiden puskien harvaan asuttaman maiseman likaisine lapsineen ja rääsyisine vaatteineen. Luot miljöön vaikka et kaikkia yksityiskohtia edes kirjoita! Hyvä!

Kirjoitat: "Kuljen naapureiden lasten kanssa.".
Ajatukseni: "Kuljen naapuruston / kylän lasten kanssa.".
Eli tuo naapureiden on melko kankea sana.

Suosittelisin kirjoittamaan 10kg muotoon "kymmenen kiloa" kaunokirjallisessa tekstissä.

Kirjoitat: "�Talomme� on pelkkä oksien varaan pingotettuja lakanoita ja riepuja.".
Olen paasannut erityisesti nimimerkille Kotikirjailija noista lainausmerkeistä :D En tiedä miksi niitä halutaan käyttää kaunokirjallisessa tekstissä.
Ajatukseni: "Asumme hökkelissä, joka on kasattu oksien varaan pingotetuista lakanoista ja rievuista.".

Kirjoitat: "Minulla on töitä. Työskentelen jäteasemalla, siellä minun on eroteltava muovit muusta jätteestä.".
Tässä on kenties hieman turhaa pitkittämistä.
Ajatukseni: Minulla on töitä jäteasemalla, jossa erottelen muovit muusta jätteestä.".

Kirjoitat: "Työ oli pitkästyttävää ja joskus melko raskasta.".
Aikaisemmassa "on" töitä ja nyt työ "oli". Hmm... Lisäksi turhia täytesanoja kannattaa välttää.
Ajatukseni: "Työ on pitkästyttävää ja raskasta.".
Tuo sama kummallinen imperfektimuotoon (menneeseen muotoon) muuttaminen pätee koko kappaleeseen. Sitten seuraava kappale on taas preesensissä ("on" - muotoisena) aluksi ja muuttuu taas imperfektiin. Tarkkuutta.

Pikku pilkkujuttu.
Kirjoitat: "Kuuntelen kahden tytön riitaa siitä, että kummalla on nätimpi mekko.".
On totta, että ennen "että" - konjunktiota laitetaan monesti pilkku. Kuitenkin ihmettelen mitä ko. konjuktio tekee tuossa lauseessa :D
Ajatukseni: "Kuuntelen kahden tytön riitaa siitä kummalla on nätimpi mekko.".

Hieman enemmän dramatiikkaa toivoisin pikkuisilla yksityiskohdilla. Esimerkiksi päähenkilö pyyhkii hikeä likaiseen kämmenselkään katsellessaan koulunpihalle, vilkuillen samalla olkansa yli. Onko vedenhaku ainoa vaarallinen reitti tai paikka Dalitille?

Nyt on kuitenkin miljöö kunnossa! Erinomaista!

Kiitos!

Hei KRP!

Piristävä runo! :D Helposti ymmärrettävä ja kuitenkin sopivan "riiminen" :D Hyvä!

Puutun hieman nimiasiaan. Monesti olen huomannut että runoja nimetään niiden alun tai lopun mukaan.
Ajatukseni runosi nimeksi olisi: Sopivan kokoinen pää
:D En tiedä mitä Sinä siitä mietit...

Mitä ovat vähän valehtelevat silmät?
Mielestäni totuutta puhuvat silmät tai valehtelemattomat silmät sopisivat kenties paremmin. Vai onko vähän valehteleminen hyvä asia?

Kiva yksityiskohta tuo Kalevalan suohon huutamis lainaus (vaikkakin ko. eeppoksessa laulettiin suohon :D ).

Hyvää työtä! Kiitos!

Hei Nenne!

Mukava saada sivustolle satuja, sillä niitä ei ole kovin paljoa jätetty!

Kirjoitat: "Ulkopuolelta kuuluu epämääräisiä ääniä.".
Tämä on samalla outo ja hyvä ilmaus satuun. Koetin ajatella niin kuin lapsi, mutta en oikein päässyt jyvälle onko parempi tietää onko äänet kiliseviä, kolisevia vai raapivia, vai pelkästään epämääräisiä :D
Tuo epämääräinen voi olla jännittävämpi...en tosin ole varma.

Kirjoitat: "Kaukaiset sukulaiset loikkivat luoksemme aina joen toiselta puolen saakka.".
Ihana lause! Hyvä!

Kirjoitat: "Ennen kuin kääntää jänikselle selkänsä, ketunpoika kumartaa tälle kevyesti paikatakseen aiemman epäkohteliaisuutensa.".
Tässä on hieman sekava virke.
Ajatukseni: "Ennen kuin ketunpoika kääntää jänikselle selkänsä, se/hän kumartaa vanhukselle kevyesti paikatakseen aiemman epäkohteliaisuutensa.".

Kenties lastensaduissa voisi olla tiettyä liiallista toistoakin. Sinuna korvaisin kenties "Se" - sanat sanalla "kettu".
Esimerkiksi: "Se pyörittää terävää kuonoaan avaran maiseman...".
Ajatukseni: "Kettu pyörittää terävää kuonoaan avaran maiseman...".

Kirjoittamasi satu on erittäin kaunis ja lämminhenkinen! :D Hyvää työtä!
Saduissa kuuluu olla sanoma, ja tuo hieman kattavampi ajatus siitä, että kaikilla on toisilleen jotain annettavaa on mainio, ja vielä niin totta!

Kiitos sadusta!