 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Heippa taas Kati Rinne!
Tämä osio oli jotenkin nopeammin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa, jossa oli paljon enemmän tunnelmaa. Hieman lisää tuntemuksia, pelkoja (isän, Dalitin kanssa juttelemisesta kiinnijäämisen jne.) ja synkän maiseman täydentämistä vaatisi minun mielestä.
Mussutan heti pilkuista :D
Kirjoitat: "Se on nyt tyhjä, hän tiesi, että tyttö on siellä.".
Tuo on oikein pilkutettu, ja kuitenkin jos kaksi pilkkua on aivan lähekkäin, voi toisen jättää tekstin luettavuuden helpottamiseksi pois.
Ajatukseni: "Se on nyt tyhjä, hän tiesi että tyttö on siellä.".
Tuohon kohtaukseen jossa Andrea koettaa saada Dalitiin kontaktia, olisi mielestäni voinut lisätä hieman syvyyttä.
Kirjoitat: "Dalit jähmettyi huomatessaan hänet.
–Anteeksi, hän kuiskasi ja juoksi pois. Andrea soimasi itseään, miksi hän oli mennyt säikäyttämään tytön. Mutta toisaalta hän tiesi, että tyttö tulisi takaisin.".
Ajatukseni: "Dalit jähmettyi huomatessaan hänet. Andrea pysähtyi ja halusi sanoa jotain rauhoittavaa, mutta ei saanut sanaa suustaan. Varovasti Andrea otti vielä yhden askelen kohti pelokkaan näköistä tyttöä.
–Anteeksi, Dalit kuiskasi paniikissa, ja juoksi pois.
Andrea soimasi itseään, miksi hän oli mennyt säikäyttämään tytön. Mutta toisaalta hän tiesi, että tyttö tulisi takaisin.".
Jos kirjoitat "minä" - muodossa, niin säilytä tyyli koko ajan.
Kirjoitat: "–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, sanoin ovesta. Äiti nyökkäsi ja Andrea meni keittiöön.".
Ajatukseni: "–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, Andrea sanoi ovelta. Äiti nyökkäsi ja Andrea meni keittiöön.".
tai
"–Äiti, minä voin tehdä tänään ruoan, jos vain sopii, sanoin ovesta. Äiti nyökkäsi ja menin keittiöön.".
Nyt kuitenkin tällä osalla pelaat hyvin tarinan jatkoa eteenpäin. Ja tuo ruoanlaittaminen, jolla mielytetään isää jotta saadaan uusi mekko, oli hieno ajatus :D
Kiitos!
