 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Hei bellarella!
Erittäin kaunis ja lämminhenkinen kirjoitus! :)
Sanajärjestyksestä sellainen, että mielestäni "...alkaa sataa vettä taivaantäydeltä." Olisi hieman parempi.
Ja samanlainen kissan etsiessä ruokaa, "...ilmiselvästi ruokaa.".
Mieti täytesanojen, kuten samalla ja joskus, todellista tarvetta. Esimerkiksi "...seuraa minua, ja samalla alkaa...". Eli onko todella tarpeen, vai voisiko jättää pois?
Tietty liiallinen nimentoistelu on toisinaan turhaa. Kohdassa jossa lääkäri puhuu Lilosta, voisi nimen korvata toisinaan sanalla kissa tai eläin. Sama koskee ihmisiä, joiden nimien toistelun voi korvata sanoilla mies, nainen, poika tai jollakin kuvailevalla termillä, josta lukija tunnistaa ketä tarkoitetaan, kuten musta eläin tai arpinaama.
Kun kirjoitat nykyhetkessä (preesens) etkä imperfektissä, eli ihan äsken, tapahtuneessa muodossa, tulee äkkiä virheitä jos ei ole todella tarkka.
Kirjoitat että ajan saatossa Lilosta on tullut yksinäinen, vaikka aikaisempaan tyyliisi viitaten Sinun tulisi kirjoittaa että ajan saatossa (joka muuten on mielestäni yhdyssana, ajansaatossa) Lilosta tulee yksinäinen. Jatkuen että se masentuu, eikä syö kovin paljoa (ja tässä täytesana kovin).
Eli on helpompi kirjottaa jos kirjoittaa, että Ajansaatossa Lilosta tuli yksinäinen. Se masentui eikä syönyt paljoa. Ainakin minun mielestäni imperfektissä kirjoitettuna teksti on helpompi pitää kasassa vaikeissakin kohdissa.
Samaan aiheeseen kun kerrot Savusta, joka vaeltaa ja jonka nimesimme (nämä on preesensissä), mutta joka sitten katosi vähänväliä. Tuossa muodostuu aikamuodollinen ristiriita :)
Pidän lämpimästä tavastasi kirjoittaa. Aihe oli kevyt ja mukava.
Minua hieman vaivasi että toinen kissa ja tavallaan historia, joka kertojalla ja Lilolla oli, jäi hämäräksi.
Isoin kirjoituksellinen juttu oli aikamuoto jossa kirjoitat. Teksti on sekavaa jos aikamuoto vaihtuu.
Kiitos miellyttävästä tarinasta!
