Arvostelut käyttäjältä Arska

Oli todella mukavaa luettavaa. Sopivan letkeästi etenevä kuvaus, johon on saatu sisälletettyä huumoria ja mukava juonirakenne.

Hauskaa ja viihdyttävää on lukea tälläistä rentoa tekstiä. Viihdearvoa voi löytää näemmä myös aivan arkisista tapahtumista, kun luo niille oikeanlaiset kehykset.

Loppuratlkaisuun on saatu mahtumaan yllätyksellisyyttä siinä, kuinka putkimies suhtautuu omituiseen harrastukseensa jäädessään kiinni "rysän päältä".

Kiitos kirjoittajalle mukavasta lukupalasta.

Niin...

Tässä runossa on jotain sellaista, josta todella pidän. Kuvaus, joka paljastaa mitä on herkkyyden ja vahvuuden ristiriita?

Tai aivan jotain muuta, lukiessani tätä runoa, etsin avainta siihen sisällölliseen sanomaan. Joitakin löysin, jotka tuntuivat käyvän sen lukkoon, mutta avasivatko ne oikean oven, se jää salaisuudeksi, ja siinä juuri piilee runojen upea moniulotteisuus.

Runo päätyy lähes aforistiseen toteamukseen, mutta sitä ennen on jo jotain rikkoutunut.

Upeatunnelmainen runo, Puhuttelevaisuudessaan herkkä, ja hengessään itseensä uskova.

Mukavaa lukea runojasi pitkästä aikaa.

Tämä runo etenee kepeästi leikitellen ja hyväntuulisesti kuin aurinkoisena kesäpäivänä aalloilla kiitävä pursi, josta teema lie johdettu.
Runon sanoma kääntyy kuitenkin rinnakkaismerkityksen luomiseen ja luo näin mukavan tulkinnallisuuden sisäiseen sanomaan.

Miellyttävällä tavalla mielenkiintoista luettavaa.

Kiitos TuijaK

Aivan mahtava tarina. Kappalejaossa on ongelmia, mutta niinhän meillä kaikilla kai on alkuun ollut tänne tuotujen tekstien kanssa.

Hauskaa, hyvää ja selkeää kerrontaa. Mukava juonirakenne, joka todella osaa yllättää.

Jääkiekkomaailmaan sovitettu omalla tavallaan vekkuliminenkin tarina, joka on rakennettu tunnetun "apina selässä" ilmiön ympärille.

Huumorilla sidottu kertomus on mukavaa luettavaa, joka tempaa lukijan matkaansa kyllä välittömästi aivan alkuvihellyksestä lähtien.

Jos nyt pientä epätarkkuutta olen löytävinäni jääkiekon sääntökirjan pykälistä tuon ylivoimapelin aloituspaikan suhteen, niin ei se tunnelmaa missään tapauksessa latista. Itse asiassa kirjoittaja käsittelee teemaansa todella miellyttävällä otteella ja luo juonelliset käänteet sopivasti yllättäväksi. Varsinkin tuo apinan ilmestyminen Lahtisen selkään noin yllättävästä paikasta.

Perustelen sitä, etten täyttä tähtisikermää tälle antanut seuraavasti: Lätkäpeleistä tuttu sanonta apinan putoamisesta on liitetty yleensä maalittoman kauden katkeamiseen ja niin tässäkin tapauksessa.
Jotenkin koen tarinan jäävän hieman kesken ja pohdinkin, olisiko sitä voinut jatkaa juonellisen rakenteen kärsimättä niin, että peli olisi viety loppuun?

Lahtisen kohdalla homma tietysti taisi jäädä, mutta nähdäkseni kirjoittajan taidolla ja mielikuvituksella olisi ehkä vielä voinut saada esiin lukijalle lisää nautintoainesta.

Kiitos kirjoittajalle ja kirjoittamisen iloisia hetkiä jatkoonkin.

Aivan alkuun kavahdin hieman runosi pituutta. Runohan on monesti lyhyt ja tiivistetty kuvaus, joka kätkee sisälleen symboliikan kautta avautuvan sanoman.

No joo, kyllähän minä symboliikkaa tästä olen löytävinäni. "Takkatuli" ei ehkä ole se suoranainen sanoma tässä runossa, vaan runo kuvaa aivan muuta. Runon lukee jokainen omien kokemustensa ja tuntemustensa kautta omalla tavallaan, ja itse olin saavinani tästä esiin tunne-elämyksellisen kuvailun. Runon takkatuli roihuaa ja hiipuu tunteiden lailla ja heijastaa säteilyssään tunnekokemusten kirjoa.

Vaikka siis hieman kavahdin alkuun runon mittaa, niin sepä vain puhuttelikin omalla tavallaan ja jopa löysin siitä itselleni soveltuvaa samaistumisen tunnelmaa.

Kiitos runostasi. Luen runoja mielelläni. En aina tiedä miksi, mutta monesti ne puhuttelevat sisäisellä vertauskuvallisuudellaan.

Kuljenko lukiessani tätä kirjoittajan kanssa samoilla aalloilla? Ei sillä ole väliä, sillä runojen maailma on vertauskuvallinen ja kokemukset siellä ovat henkilökohtaisia.

Tästä runosta pidin.

Minäkin tykkäsin tästä sormijutusta, joka ei ole laisin mikään normijuttu. Kirjoittajalla on miellyttävän pehmeä tapa ja tyyli luoda tarinaan juonellinen rakenne.

Samaa oli havaittavissa tuossa aiemmassa tulliin liittyväsä kertomuksessa.

Tämä osoitteleva sormi osaa yllättää juonenkiemuoillaan, vaikka ei käytä perinteistä kauhuskenaariomenetelmää apuna. Kerronta suorastaan leikittelee pienillä yksityiskohdilla, joilla se kuvaa tapahtumien ja mielikuvien avulla juonellisten tapahtumien etenemistä.

Nuo pienet tapahtumat tarinassa jaksavat yllättää lukijan, joka olettaa sormenmenetyksen olevan ikäänkuin pahan palkkio, mutta kuinkas se sitten meneekään...? Yllättävä loppuratkaisu todella kruunaa tämän lyhyehkön tarinan.

Mukavasti kirjoitettu ja jopa leppoisanoloinen tarina. Odotusarvoihin nimen jälkeen tarina liuo ylättävän käänteen.
tarinassahan tulee ollakin yllättäviä käänteitä ja sellainen tästä löytyy. Odotin aivan jotain muuta kuin apinaa.

Leppoisantuntuinen kevyt makupala luettavaksi.

Hyvä!

Asioita pitää uskaltaa kyseenalaistaa. Pitää uskaltaa tuoda esiin näkemyksiä myös eriävällä katsannolla, ja nähdä muutakin kuin se meille esiintarjottu valmis näkemys.

Kiistatta on nähtävissä ilmastolämpötilojen nousu, verratessa pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Onhan näitä lauhoja jaksoja ollut aiemminkin, ainakin paikallisesti. Kuinka maailmanlaajuisia ne aiemmin ovat olleet, siitä ei juurikaan julkaista tietoa.

Paniikin lietsominen on varmasti asia, joka pitkällä tähtäimellä on muutattavissa rahaksi ja lienee todellakin yksi syy asian nostamiseen noinkin laajassa mittasuhteessa esiin.

Olen samaa mieltä siinä, että maapallon liikakansoittuminen on yksittäisenä syynä markittävin tekijä tähän, kuten moneen muuhunkin ongelmaan. Meitä vain on täällä liikaa.

Viimevuosisadan puolivälin tienoilla pelättiin ihmisen tuhoavan maapallonsa ydinsodan kautta. Nyt pelätään sen tapahtuvan ympäristökatastrofin ja ilmastomuutoksen kautta.

Kai se joskus tapahtuukin, vaikka tästä vielä selvittäisiin. ehkä ihmiskunta tuhoaa elinympäristönsä ja itsensä, samalla myös malkoisen määrän erilaisia eläinpopulaatioita.

Maapallolla on kuitenkin vielä senkin jälkeen aikaa palautua ja luoda uudistunut ekopiirinsä. Aikaa riittää siihenkin, että tuosta uudesta ekopiiristä kehittyy kädellinen laji, joka keksii erinomaisen käytön tulelle.

Kun illalla istuu kuistilla ja katselee tähtitaivasta, niin mieleen tulee väkisinkin ajatus: Kuinka paljon sillä loppujen lopuksi on väliä?

Tämä on kirjoittajan tekstiä.

Karua ja mukaansatempaavaa kerrontaa. Aihevalintasi on rankka ja ilmaisukielesi tukee ja kuvaa juonellista kulkua kerronnassa erinomaisella tavalla.

Juonellisesti selkeä ja kielikuvallisesti ja sisällöllisesti monipuolinen kokonaisuus.

Kerrontakieli on selkeää ja monipuolista, samalla se säilyttää kuvailevuuden ulkoisessa asussaan ja näin on helposti omaksuttavassa muodossa lukijan kohdattavaksi.

Eli: teksti on kirjoitetussa muodossaan saatu lukijalle helposti omaksuttavaan muotoon, eikä lukijan tarvitse jäädä missään pohtimaan erikseen tekstin tarkoittamaa sanomaa.

Hyvä.