 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 741 - 750 | « 1 ... 72 73 74 75 76 77 ... 78 105 » |
Moikka Roosa1002!
Taidat pitää Harry Potterista :D Tosin on ihan sama mistä pitää, jos se antaa motivaation kirjoittamiseen! Suosittelen todella että jatkat kirjoittamista, sillä Sinulla on siihen lahjoja!
Yhdyn palautteessa benskun näkemykseen nimen toistelusta ja sivulauseista. Kuitenkin tuo alku on kovin erikoinen, ja itse mietin hetken oletko tarkoituksella rakentanut alun usealle riville aloittaen nimellä.
Kirjoitat: "Thomas Endbron ei ollut tavallinen poika vaan hän oli vamppyyri.".
Annan tähän pari vaihtoehtoa. Toinen pisteellä erotettu lause, toinen pilkulla.
1. "Thomas Endbron ei ollut tavallinen poika. Hän oli vamppyyri.".
2. "Thomas Endbron ei ollut tavallinen poika, vaan vamppyyri.".
Eli muista että virke muodostuu useista lauseista, jotka erotetaan joko pilkulla tai pisteellä.
Tuo nimen toistaminen todella antaa hieman omituisen kuvan, ja varmasti ärsyttää osaa lukijoista. Eli lauseiden värittäminen erilaisella tavalla kirjoittaa on kenties parempi vaihtoehto. Lainaan tekstiäsi ja laitan perään vaihtoehtoisen tavan sanoa sama. Pää'tä sitten siitä itse :D
"Thomasin äiti oli Lauren Mochh.
Thomas asui äitinsä kanssa Lontoossa.
Thomasilla oli ruskeat hiukset ja hänen ruskeat silmänsä ärsyttivät naapurin tätiä.
Thomas ei ole kertonut kenellekkään olevansa vamppyyri.
Thomasin huone on aika pieni,siellä Thomas kuitenkin viihtyy.".
Ajatukseni:
"Thomas asui äitinsä, Lauren Mochhin, kanssa Lontoossa. Thomasilla oli ruskeat hiukset ja silmät, jotka ärsyttivät naapurin tätiä.
Thomas ei ole kertonut kenellekkään olevansa vamppyyri, ja vietti paljon aikaa viihtyisässä, joskin pienessä huoneessaan.".
Huomaa myös pilkut, sillä niiden merkitys tekstin sujuvuudessa on valtava.
Vältä puhekielen ilmaisuja kuten eka, käytä mieluummin ensin :D
"-Minä en suostu syömään lihaa vaikka PahkaArkku pakottaa,Rachel sanoi päättäväisenä.
-Sinusta tulee outo vamppyyri,Simon pilkkasi.".
Hyvää komiikkaa! :D Hyvä!
Kun olet saanut kirjoitettua, niin lukaise vielä mitä halusit sanoa. Silloin pikkuiset virheet karsiutuvat.
"-Muista teen vuosistasi helvettiä,Nick ylpeili.".
Eli tuossa hieman virhettä.
"-Muista, että teen vuosistasi helvettiä,Nick ylpeili."
Eli pikkujuttuja, mutta kun luet itsellesi joko ääneen tai hiljaa ajatuksella, niin useat pikku kankeudet katoavat.
Kuitenkin tarina etenee jouhevasti, hahmot ovat uskottavia ja hyvin kirjoitettu!
Jatka ihmeessä! :D
Kiitos!
Moi mirkku4!
Iloinen runo! Lapsenomaisen kiva riimittely tuo hymyn huulille :)
Mieti tarkkaan sanat, joita käytät.
Iloja (monikko) rimmaa paremmin lisäkiloja (joka on muuten yhdyssana) kanssa, kuin yksikkömuoto iloa.
Vältä käyttämästä turhia sanoja, kuten ja eikä murheet meitä paina. Tuo ja sana ei oikein sovi tuohon.
Todella miellyttävä teos! Hyvää työtä!
Kiitos!
Moi invesible_smoke!
Erikoinen tarina! :D Ei huono, ja kuitenkin jäin kaipaamaan taustoja.
Kirjoitat: "Hänen äänensä sai kulkemaan kylmät väreet kehoni läpi.".
Sanajärjestys on tässä hieman nurinkurinen. Eli normaalisti Suomenkielessä järjestys on tekijä - verbi - tekemisen kohde. Eli tuossa lauseessa hänen äänensä ja sai ovat lisämääreitä. Mainitsemaani järjestykseen liittyen sanajärjestyksen tulisi olla kylmät väreet (tekijä) kulkemaan (verbi, johon myös sai viittaa) ja kehoni läpi (kehoni on tekemisen kohde eli objekti).
Tarkkana näissä.
Huolellisuuteen liittyen.
"Hän otti pääni käsiini ja puristi sitä niin että se melkein sattui.".
Ilmeisesti kuitenkin käsiinsä :D
Älä tydy siihen minkä saat ensin kirjoitettua.
"Viiltävä kipu valtasi käteni.".
Anteeksi vain mutta tämä on todella kankea lause.
Ajatukseni, "Kipu viilsi kättäni.".
Eli koetin yksinkertaistaa hieman. En tiedä mitä olet mieltä, mutta aina kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään voiko olla jotain muuta tapaa kirjoittaa sama asia.
Lisää huolellisuudesta.
"Ainut joka vieraili minua, oli...".
Eli vieraili luonani. Pienet jutut ja yksityiskohdat antavat Sinusta lukijalle kuvan. Se on joko hyvä tai huono. Pienet virheelliset jutut, kuten se että joudun keskeyttämään lukemisen ja miettimään että hetkinen, mitähän tässä nyt halutaan sanoa, laimentaa ainakin minun lukukokemustani valtavasti.
Hieman tuohon tapaan sanoa asioita, ja sen lisäksi hieman kritiikkiä täytesanoihin.
"Hänen silmänsä oli kovat mutta niiden pohjalta näkyi jotain, mitä en osannut kuvailla.".
Ajatukseni, "Kovien silmien pohjalta näkyi jotain, mitä en osannut kuvailla.".
Eli vältä toistamasta sanoja hän, hänen, häntä jne. Monesti jos hetken pohdit, niin pystyt lyhentämään tekstiä helpommin luettavaksi.
Kuka oli tuo mies, ja miksi hän tuli taloon? Eikö päähenkilö saattanut poistua talosta? Mitä oli tapahtunut tytön ollessa 16? Minkälaisessa maailmassa asutaan? Miksi enkeli astuu uniin?
Paljon avoimia kysymyksiä.
Annoin numeroksi kolme, ja se johtuu siitä että osaat kirjoittaa, ja luot kaunista tunnelmaa. Hieman selkiytetyillä taustoilla olisi nelonen irronnut helposti!
Kiitos!
Moi invesible_smoke!
Mukavan sujuvaa riimittelyä!
Tietyt jutut jää hieman vaivaamaan. Puhut heistä, ja samaan aikaan hänestä. Heille tapahtuu jotain, mutta hän tuntuu olevan huono-onnisempi. Eli sain kuvan että hän ei ole osa heitä, mutta en ymmärrä keitä he sitten ovat.
En oikein keksi muuta kritisoitavaa. Runo on kaunis ja jotenkin kaipaavan surullinen.
Hyvää työtä!
Moi kotikirjailija! :D Kiva kuulla taas Sinusta, ja onnittelut vielä kustannussopimuksesta!!!
Jännä kuinka et kuvaile miljöötä lainkaan, tai selitä omassa kappaleessaan maailman järjestystä, vaan avaat sen lukijalle vähän kerrassaan.
Nyt on pakko viisastella pilkuista :D
"...salin keskellä miettien että vihdoinkin vanha Gabriel...".
Että - sana on tuossa konjunktiona, joka vaatii pilkkua sillä erottaa lauseet toisistaan...ainakin minun mielestäni :D
Toinen pilkkujuttu on lempilapseni ja - sana.
"Ne piileksii luolissa ja vuorilla on luolia kuin emmentaalissa reikiä.".
Ja -sana tulee pilkuttaa, jos lauseilla ei ole selkeää yhteistä jäsentä. Mielestäni tuossa ne ja vuorilla ei ole sinänsä yhteinen tekijä. Anteeksi että viisastelen :D
Jännittävä lauseenvastikevalinta.
"Heti saatuaan nimityksen Euroopan Juurten aluepäälliköksi Aleksanteri oli ottanut käyttöönsä keisari– tittelin.".
En tiedä miksi, mutta jokin tuossa potkii minua silmään.
"Aleksanteri oli ottanut käyttöönsä keisari - tittelin heti, kun oli saanut nimitysen Euroopan Juurten aluepäälliköksi".
En tiedä kumpi Sinusta tuntuu paremmalta, mutta minun kantani olisi tuo.
Euroopan Juurten aluepäällikkö :D Mainio titteli!
"Vasta hallin valoissa miehet hätkähtivät huomaamaan, että komentaja oli vihernahka. Vihreitä ei pelätty eikä inhottukaan, vaan heihin suhtauduttiin kuin kotieläimiin. Tarpeellisia töissään ja muuten saivat pysyä hiljaa syrjässä. Tosin robotit olivat lähes tyystin syrjäyttäneet elävät myös peltotöissä, mutta toisinaan pelloilla ja puutarhoissa vielä näki vihreitä raatamassa.".
Ihmettelen todella mistä ammennat tämän kaiken! :D Mahtavia otuksia ja nimiä!!! :D
"Puhujan vierelle asteli solakka mörkö, joka tarjosi pillereitä ja vesituoppia.".
Tässä on mielestäni kankeus.
Ajatukseni: "Solakka mörkö tarjosi miehille (tai legioonalaisille) pillereitä ja vesituoppia.".
Peltokohtaus, jossa mörkö kaapataan, oli hieman sekava, vaikkakin ymmärrettävä. Se päättyi jotenkin liian aikaisin, ja jatkui omituisesti häkissä. Oli vaikea mieltää kenen kannalta kohtausta kuvattiin.
Painotat sanomaasi caps lock pohjassa :D Tuo oli omituista...hieman kuin sulkeet.
Vedätät pitkään muttien huonoa asemaa ja vastoinkäymisiä. Loppu on onnellinen, ja se tulee mielestäni liiankin nopeasti ja helposti. Tapasi vetää juonta on melko samanlainen, eli oikeus tapahtuu, ja usein myös maalaisjärjen tavalla, oikeudenmukaisesti. Tämä hieman harmittaa minua :D Kenties hieman epäoikeudenmukaisuuden voittoa, alfa - tarkastajan surmaamista pimeällä kujalla ja Umpikierolle "Bravehearth - tyylistä" sankarikuolemaa, josta massiivinen mutti-invaasio ja julkishallinnon kukistuminen tai vastaavaa...noin ajatuksena vain :D
Joka tapauksessa takuuvarmaa kotikirjailijaa!
Kiitos!
Moi Tinuvielen!
Perustelitkin tuossa jo miksi oli niin lyhyt :D
Tämä on kaunis, "Aamuruskon ensimmäiset säteet lankesivat maiseman ylle,...", mutta minkälaisen maiseman ylle ne lankesivat? Metsämaiseman, poltetun maan vai hiekka-autiomaan? Eli kaunis kuvailu, mutta älä jätä kesken :D
Tuohon dilalogiin pieni huomio. Kerrot kuinka kuollut oli käynyt haltijan kimppuun, ja tämä oli juuri ja juuri onnistunut väistämään. Tämä on itsestään selvää, sillä hän ei ollut muuttunut epäkuolleeksi :D Mieti mitä todella täytyy sanoa.
Tarina etenee, vaikkakin hitaasti, mutta se alkaa saada todella mielenkiintoisia käänteitä! Hyvää työtä!
Ei isoja virheitä, elävöitä vain maisemaa hieman lisää, sillä fantasiamaiseman kuvailu lukijalle on tärkeää.
Kiitos!
Moi Tinuvielen!
Nyt alkaa olla jo pituutta! Mainiota!
"Hiljaisuus särkyi sielua raastaviin ulvaisuihin, jotka eivät lakanneet kaikumasta hänen mielessään.".
Huikeaa! :D Hyvä!!! Tunnelmaa, osuvaa mielikuvien maalailua ja synkkyyttä! Mainio virke!
Jos pitkämiekkä on roikkunut selässä, se on ollut jo esillä. Eli kenties ei vedetä esille, vaan voisi kirjoittaa että veti selässään roikkuneen pitkämiekan hutrasta tai paljasti selässään roikkuneen pitkämiekan tms. Veti esille on hieman kapulallista kieltä :D
"Aika hidastui.". Hidastuiko oikeasti? Tuskin. Väritä tällaisissa tilanteissa, eli mikä sai ajan tuntumaan hitaasti kulkevalta? Hralien (mainio nimi muuten :D ) ehti miettiä miltä miekan terä tuntuisi lävistäessään hänen nahkansa. Hän mietti rakkaitaan ja elämäänsä, sillä hetki tuntui ikuisuudelta. Ehkä jotain tuollaista, sillä samalla Sinulla on mahdollista luoda hieman syvyyttä hahmoon, kun tiedetään mitä hän ajattelee uhkaavan lopun edessä!
Miekka putosi antaa kuvan että demoni fumblaa, ja pudottaa sen. Kenties demoni iski lopettaakseen Hralienin elämän tai muuta. Älä tyydy siihen mitä saat ensiksi kirjoitettua, vaan jatka ristiretkeä värikkäämpien kielikuvien tavoittamiseksi! :D
Täytesanat. Eli kirjoita vain se mitä täytyy.
"Hralien heräsi hätkähtäen, kipu päässä ja hartioissa pakotti hänet kuitenkin sulkemaan silmänsä uudestaan.".
Ajatukseni "Hralien heräsi hätkähtäen. Kipu päässä ja hartioissa pakotti kuitenkin sulkemaan silmät uudestaan.".
Eli koetin hieman selkiyttää virkettä. En tiedä mitä Sinä olet siitä mieltä...jos tietäisin niin olisin melkoinen meedio! :D
Millainen on pienehkö haltianeito? Onko se lyhyt, siro, taskukokoinen? Eli ei ehkä kannata käyttää pienehkö, suurehko, laajahko jne. Sillä kyetäkseen arvioimaan niiden merkitystä, täytyisi lukijan tietää minkä kokoinen on normaali haltianeito, ja minkälainen ruumiinrakenne tällä on. Tai laajahkoa peltoa arvioidessa pitäisi tietää mikä on maailman keskiarvoinen pelto.
Ehkä Siro haltianeito olisi parempi ilmaus?
Nyt olet luonut hyvää saagaa! Dialogit on selventäviä ja uskottavia! Pidän novellin miljööstä ja hahmoista!
Hyvää työtä! Jatka ihmeessä!
Kiitos!
Moi Tinuvielen!
Katkelmien lyhyys pistää ensimmäisenä silmään. Jos kuitenkin haluat lyhyistä katkelmista palautetta, ja parantaa sillä kirjoitustasi, niin se on ihan ok. Kenties kuitenkin voisit kirjoittaa hieman pidempää pätkää, sillä lukijana voin sanoa että ottaa kaaliin ensin muistella mitä edellisessä osassa kävi, ja sen jälkeen jäädä harmittelemaan että teksti loppui kohtaan, jossa haluat tietää mitä tulee käymään! :D
Alan heti alkuun viisastelemaan pikkujutuista :D Sanajärjestys sekä se, mitä pitää kirjoittaa ja mitä ei.
"Koko kehoa raateli suru,...".
Ajatukseni "Suru raateli kehoa,...".
Eli sanajärjestys sekä se, että jos kirjoitat keho, niin ilman muuta lukija olettaa että puhut koko kehosta, etkä vain sen osasta.
Tämä ensimmäinen lause oli tavallaan harmi, sillä muutoin koko loppu virke oli mainio, ja loi juuri sopivanlaista synkkää tunnelmaa! Hyvä!
Pilkut.
"..., ja kun hän koetti tavoittaa sen ilmettä kasvot muuttuivat ilmeettömiksi.".
Ennen ja - sanaa on pilkku! Hyvä! Yksi pilkku kuitenkin puuttuu.
"..., ja kun hän koetti tavoittaa sen ilmettä, kasvot muuttuivat ilmeettömiksi.".
Eli pilkku erottaa virkkeen lauseet toisistaan, ja jos lauseessa on predikaatti (yksinkertaistettuna verbi), kuuluu pilkkua käyttää. predikaatit yllä on koetti tavoittaa ja muuttuivat :D
Joojoo! On saivartelua! :D
"Vihreiden silmien ilme oli katuva ja surumielinen,...".
Mahtavaa!!! Sinä osaat! Juuri samaa mistä alussa mussutin! Hyvä tunnelma, todella sujuvasti kirjoitettu ja mahtava tunnelma! Hyvä!
Nyt alkaa olla jännitystä! Kenties pituutta saisi olla vielä lisää!
Kiitos!
Moi Flanz Yilmaz!
Melko erikoinen teos! :D Loppu oli tietyllä tavoin ennustettava, mutta luot todella hyvin syvyyttä hahmoon!
Miksi lainausmerkit kaunokirjallisuudessa? Vaikka jättäisit ne pois, niin virkkeen merkitys ei muuttuisi mihinkään...minun mielestäni. Yhtä kaikki, tulisi kaunokirjallisuudessa välttää lainausmerkkejä ja sulkeita (paitsi jos "-merkit kuvaavat puhetta, ajatuksia tai vaikka ravintolan nimeä tekstissä).
Mieti myös oikeat pronominit oikeaan paikkaan.
"...tehnyt vielä sitä ”mestariteostaan”, jonka jokaisen taiteilijan...".
"...tehnyt vielä sitä ”mestariteostaan”, jollainen jokaisen taiteilijan...".
Nämä virheet katoavat yleensä itsestään, jos luet kirjoittamaasi itsellesi ääneen.
Laitatko minua kiusataksesi numeroita kaunokirjallisuuteen? :D 7 on seitsemän, 32 on kolmekymmentäkaksi jne. Numero näyttää kaunokirjallisuudessa hiomattomalta ja laiskalta.
Lauserakenteesta ja turhista sanoista.
Kirjoitat: "Huone oli täysin sotkuinen. Se oli täynnä vaatteita, tupakantumppeja, lehtiä, kärpäslätkä, kaatunut kahvipöytä, pari mukia, kyniä, papereita, pari käytettyä ruiskua, tyhjiä pulloja, vähän kaikenlaista.".
Ajatukseni: "Huone oli sotkuinen ja täynnä vaatteita, tupakantumppeja, lehtiä, kärpäslätkä, kaatunut kahvipöytä, pari mukia, kyniä, papereita, pari käytettyä ruiskua, tyhjiä pulloja ja vähän kaikenlaista.".
Eli poistin mielestäni kankean täysin sanan ja korvasin pisteen ja sanalla, jolloin virke lyheni, ja mielestäni hieman selkiytyi.
Älä sotke aikamuotoja, eli kun kirjoitat niin kirjoita samassa aikamuodossa...tai no tämä on minun mielipide :D
Alun kirjoitat imperfektissä, joka mielestäni on paras (ainakin helpoin) tapa kirjoittaa. Sitten inspiraatiossa vaihdat preesensiin, kun pähenkilö päättää odottaa inspiraatiota, ja kun kerrot kaverista, vaihdat takaisin imperfektiin.
Tämä antyaa hienoisesti sekavan kuvan tekstistä.
Sujuvaa dialogia, jota on helppo lukea! Uskottavaa! Hyvä!
Kenties liian helposti luovutat portaissa rimpuilun tuskassa. Takki on liian kuuma, t-paita hiestä märkä, haluaa riisua mutta ei pysty ja sitten nousee ylös. Tämä tuskassa kieriskely mielestäni loppuu liian aikaisin, sillä luot mainion tunnelman, joka yhtäkkiä lyssähtää.
Älä tyydy siihen mitä saat ensimmäisenä kirjoitettua.
"Miehet alkavat kävellä ulos päin, Harold ottaen tupakin melkein tyhjästä askistaan.".
Ajatukseni "Miehet kävelevät ulos, ja Harold kaivaa tupakin melkein tyhjästä askistaan.".
Eli nuo alkavat tehdä jotain ilmaukset ovat kankeahkoja, eivätkä kovin sujuvaa tekstiä. Eli kun saat jonkin asian paperille, älä tyydy, vaan mieti voisiko tämän kirjoittaa jotenkin toisin.
Samanlainen: "Jonatan lähtee kotiin päin kävelemään." vs "Jonatan kävelee kotiinpäin.".
"Jonatan ottaa syvät sauhut ja puhaltaa ne sumuiseen syksysäähän.".
MAHTAVA VIRKE!!! Tuossa on tunnelmaa, ja lukija kykenee sielunsa silmin nähdä kostean ilman, johon tupakan savu sekoittuu! Hyvä!!! :D
Pari juttua mitä olisin toivonut. Hieman enemmän rakkaudentunnetta Victorian suuntaan. Ajatus ennen elämän lopettamista, ikävää, kaipausta, pari hellää sanaa, jotka olisivat kertoneen myös Victorialla olevan tunteita jne. Kaverisuhteen loit mainiosti!
Toinen juttu oli lopetus. Ehkä hieman draamaa lisää. Muutamia ajatuksia, spekulaatiota kuolemasta ja kuoleman seurauksista. Taulun asennon korjaaminen oli hyvä, mutta ei mielestäni kantanut tarpeeksi pitkälle. Kyseessä oli kuitenkin loppuhuipennus, jonka mielestäni kirjoitit liian "mies istui ja ampui itseään naamaan" muotoon. Kyse on kuitenkin elämänlopettamisesta ja sen pitäisi olla jotenkin dramaattista ja lopullista. Kenties myös lappu kaverille oli hieman seitsemänkymmentälukua :D Kenties kaveri ei olisikaan ensimmäinen paikalla? Ehkä tekstiviesti josta selviää että kaveri on varmasti ensimmäinen paikalla.
Kiitos ajatuksia herättävästä novellista!!!
Moi Ookami!
Nyt tarina todella vasta alkoi!
Käytät tosi paljon ilmaisua että jokin oli JO tapahtunut. Mielestäni se olisi riittänyt että he olivat olleet jo yli kuukauden... Sen jälkeen jo sanan olisi voinut jättää pois. Mielestäni se korostaa jo liikaakin sitä, että pitkään on oltu paikallaan.
Kirjoitat että Shun haki kaapista, ja sitten seuraavaksi hän palasi. Vältä päällekkäisiä, samaa asiaa tarkoittavia ilmaisuja. Yksinkertaisesti Shunilla oli käsissään omituisia vihreitä yrttejä.
Yrtti-idea on mainio! Hyvin mmietitty!
Dialogi on hyvää, uskottavaa.
Hieman jäi auki vielä miksi he etsivät metsänvartijoita. Kerroit että ne ovat mahtavia jne, mutta haluaako porukka oppiin, jutella, nähdä vai miksi etsivät?
Muista selvittää riittävästi myös ne ajatukset jotka Sinulla ovat kirkkaina mielessä!
Hyvä! Odotan jatkoa!
| 1043 kohdetta - näytetään 741 - 750 | « 1 ... 72 73 74 75 76 77 ... 78 105 » |
