 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moi Flanz Yilmaz!
Melko erikoinen teos! :D Loppu oli tietyllä tavoin ennustettava, mutta luot todella hyvin syvyyttä hahmoon!
Miksi lainausmerkit kaunokirjallisuudessa? Vaikka jättäisit ne pois, niin virkkeen merkitys ei muuttuisi mihinkään...minun mielestäni. Yhtä kaikki, tulisi kaunokirjallisuudessa välttää lainausmerkkejä ja sulkeita (paitsi jos "-merkit kuvaavat puhetta, ajatuksia tai vaikka ravintolan nimeä tekstissä).
Mieti myös oikeat pronominit oikeaan paikkaan.
"...tehnyt vielä sitä ”mestariteostaan”, jonka jokaisen taiteilijan...".
"...tehnyt vielä sitä ”mestariteostaan”, jollainen jokaisen taiteilijan...".
Nämä virheet katoavat yleensä itsestään, jos luet kirjoittamaasi itsellesi ääneen.
Laitatko minua kiusataksesi numeroita kaunokirjallisuuteen? :D 7 on seitsemän, 32 on kolmekymmentäkaksi jne. Numero näyttää kaunokirjallisuudessa hiomattomalta ja laiskalta.
Lauserakenteesta ja turhista sanoista.
Kirjoitat: "Huone oli täysin sotkuinen. Se oli täynnä vaatteita, tupakantumppeja, lehtiä, kärpäslätkä, kaatunut kahvipöytä, pari mukia, kyniä, papereita, pari käytettyä ruiskua, tyhjiä pulloja, vähän kaikenlaista.".
Ajatukseni: "Huone oli sotkuinen ja täynnä vaatteita, tupakantumppeja, lehtiä, kärpäslätkä, kaatunut kahvipöytä, pari mukia, kyniä, papereita, pari käytettyä ruiskua, tyhjiä pulloja ja vähän kaikenlaista.".
Eli poistin mielestäni kankean täysin sanan ja korvasin pisteen ja sanalla, jolloin virke lyheni, ja mielestäni hieman selkiytyi.
Älä sotke aikamuotoja, eli kun kirjoitat niin kirjoita samassa aikamuodossa...tai no tämä on minun mielipide :D
Alun kirjoitat imperfektissä, joka mielestäni on paras (ainakin helpoin) tapa kirjoittaa. Sitten inspiraatiossa vaihdat preesensiin, kun pähenkilö päättää odottaa inspiraatiota, ja kun kerrot kaverista, vaihdat takaisin imperfektiin.
Tämä antyaa hienoisesti sekavan kuvan tekstistä.
Sujuvaa dialogia, jota on helppo lukea! Uskottavaa! Hyvä!
Kenties liian helposti luovutat portaissa rimpuilun tuskassa. Takki on liian kuuma, t-paita hiestä märkä, haluaa riisua mutta ei pysty ja sitten nousee ylös. Tämä tuskassa kieriskely mielestäni loppuu liian aikaisin, sillä luot mainion tunnelman, joka yhtäkkiä lyssähtää.
Älä tyydy siihen mitä saat ensimmäisenä kirjoitettua.
"Miehet alkavat kävellä ulos päin, Harold ottaen tupakin melkein tyhjästä askistaan.".
Ajatukseni "Miehet kävelevät ulos, ja Harold kaivaa tupakin melkein tyhjästä askistaan.".
Eli nuo alkavat tehdä jotain ilmaukset ovat kankeahkoja, eivätkä kovin sujuvaa tekstiä. Eli kun saat jonkin asian paperille, älä tyydy, vaan mieti voisiko tämän kirjoittaa jotenkin toisin.
Samanlainen: "Jonatan lähtee kotiin päin kävelemään." vs "Jonatan kävelee kotiinpäin.".
"Jonatan ottaa syvät sauhut ja puhaltaa ne sumuiseen syksysäähän.".
MAHTAVA VIRKE!!! Tuossa on tunnelmaa, ja lukija kykenee sielunsa silmin nähdä kostean ilman, johon tupakan savu sekoittuu! Hyvä!!! :D
Pari juttua mitä olisin toivonut. Hieman enemmän rakkaudentunnetta Victorian suuntaan. Ajatus ennen elämän lopettamista, ikävää, kaipausta, pari hellää sanaa, jotka olisivat kertoneen myös Victorialla olevan tunteita jne. Kaverisuhteen loit mainiosti!
Toinen juttu oli lopetus. Ehkä hieman draamaa lisää. Muutamia ajatuksia, spekulaatiota kuolemasta ja kuoleman seurauksista. Taulun asennon korjaaminen oli hyvä, mutta ei mielestäni kantanut tarpeeksi pitkälle. Kyseessä oli kuitenkin loppuhuipennus, jonka mielestäni kirjoitit liian "mies istui ja ampui itseään naamaan" muotoon. Kyse on kuitenkin elämänlopettamisesta ja sen pitäisi olla jotenkin dramaattista ja lopullista. Kenties myös lappu kaverille oli hieman seitsemänkymmentälukua :D Kenties kaveri ei olisikaan ensimmäinen paikalla? Ehkä tekstiviesti josta selviää että kaveri on varmasti ensimmäinen paikalla.
Kiitos ajatuksia herättävästä novellista!!!
