Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka Katriina!

Älä pahoittele sitä, että jaksat tuottaa matskua! :D Se on vain hyvä! Oletko väsynyt kirjoittamiseen, vai ainoastaan tämän sarjan jakamiseen? Kirjoitat nimittäin paljon, mutta juoni etenee vain vähän. Tämä muistuttaa ihan kirjaa, ja olen sitä mieltä, että vaikka et jakaisi enää yhtään osaa tälle sivustolle, niin kirjoita kirja loppuun! :D

Vältä noita puhekielen ilmaisuja, kuten vekeen (joka muuten on minulle tosi outo sana :D ). Pois olisi sopivampi. Sama kuin meinaa, jonka "perusmuoto" on aio :D

Kirjoitat todella kivasti, hyvin. Tietyt sanavalinnat vain vaivaavat.
Esimerkki: "...tekemättömäksi ja se tarvitsee suuria ponnistuksia itsehillinnän pitämiseen.".
Tuo se tarvitsee voisi yhtä hyvin olla vaatii. Vaikka nämä sivut ovatkin sitä varten, että palautetta tulee, niin kehottaisin silti lukemaan kirjoittamasi itsellesi ääneen, jolloin huomaat tietyt kankeudet ja sopimattomuudet. Erityisesti näin pitkässä tekstissä, ja noin hyvin kirjoitettuna, nämä pienet hosumiset vaikuttavat ainakin minun lukukokemukseeni negatiivisesti. Minä todella pidän tämän tarinan etenemisestä.


Sanajärjestyksestä. Kirjoitat: "Nojaudun syvään hengittäen oveen.". Normaaalisti sen pitäisi olla "Nojaudun oveen hengittäen syvään.". Koska nyt henkilö nojautuu syvään ja hengittää samalla oveen. Totta. Siinä ei ole järkeä :D

Vältä sulkeita kaunokijallisuudessa. Pilkut toimivat niiden sijaan hyvin.

Kirjoitat: "»Se on aika yksinkertainen paikka. Hyviä piilopaikkoja, hyvä Suojatalo, hitaita poliiseja, hienoja rakennuksia, isoja puistoja...»".
Mahtavaa! :D Todella hyvä ja uskottava dialogi! Mahtavaa!!! :D

Dialogi, miljöö ja tapahtumat ovat todentuntuisia ja uskottavia. Se on todella tärkeää. Ihailen tapaasi keksiä pieniä yksityiskohtia, kuten ukkosesta pelästymistä autossa. Kannat pitkääkin dialogia mainiosti, ja kun henkilöiden taustoja selvitetään, niin tuo on varmasti paras tapa tuollainen dialogi.
Puolestaan se, että hypit henkilöiden välillä, on jollain tasolla omituista...yleensä. Sinä teet sen hyvin. Aluksi karsastin tuota tapaa, mutta se, kuinka henkilön omat ajatukset eroavat toisen näkemyksestä, tulee mainiosti esiin. Erittäin hyvin rakennettut henkilöhahmot!

Kiitos!

Moikka taas blackflower!

Jatkat edelleen vakuuttavalla linjalla! :D Synkkä miljöö, synkkiä dialogeja ja synkkää pohdintaa! Hyvä!

Pronomini jotka vaatii yleensä pilkun eteensä, erityisesti silloin, kun se erottaa lauseet toisistaan.
"...omaavani kykyjä jotka ovat nyt...". Eli tuossa pitäisi olla pilkku.

Muista välttää puhekieltä kaunokirjallisuudessa.
"...sanoo minulle jotain, mikä meinaa saada minut räjähtämään.".
Meinaa sana tulisi korvata esimerkiksi ilmaisulla on saada. Eli kun kirjoitat, niin kirjoita kauniisti :D

Kirjoitat:
"Illalla kuulin, kuinka Kaelyn istui oven takana nyyhkyttämässä, miten hän olisi halunnut tuoda minulle jotain syötävää. En kuitenkaan enää halua, että siskolleni koituu ongelmia minun takiani. Olen päättänyt selvitä kaikista tekojeni seuraamuksista yksin. Olen varma, että tämä loppuu sitten kun isäni tulee kotiin.".
Mahtavaa! Lisää tällaista! Selkeitä virkkeitä ja todella mainio rakenne! Yksinkertaista, ymmärrettävää ja helppolukuista! Hyvä!!!

Mieti, kuinka nopeasti haluat paljastaa jonkin asian lukijalle.
Kirjoitat: "Olin ensin kovin hämmästynyt siitä, miten vaivatonta seuraaminen oli. Mietin jo, oliko Anya sittenkin huomannut minut, vaikka olikin pilkkopimeää jos hän ei vain ollut huomaavinaan. Saisin sitten kuulla vakoiluyrityksestäni seuraavana päivänä. Mutta ei, onnistuin tehtävässäni.".
Luot hyvän jännitteen ja epäluulon lukijan mieleen, mutta samassa tapat sen. Seuraaminen on kesken, tilanne on päällä, eikä päämäärä ole selvinnyt. Ja sitten paljastat, kuinka noita ei huomannut mitään. Eihän sitä voi tuossa vaiheessa vielä tietää.
Ajatukseni:
"Olin hämmästynyt miten vaivatonta seuraaminen oli, siltä se ainakin tuntui. Anya pysähtyi erään kadun kulmaan ja vilkaisi taakseen. Oli pilkkopimeää, ja olin painauduin tiiviisti seinään kiinni. En uskaltanut katsoa tai hengittää, kunnes viimein vilkaisin ja näin noidan jatkaneen matkaa. Mietin oliko Anya huomannut minut ja kurkistin varovasti nurkan taakse peläten, että hän syöksyisi hetkenä minä hyvänsä näkyviin.".
Eli jos luot jännityksen, niin pidä siitä kiinni. Tätä voi jatkaa seuraavana aamuna aamupalapöydässä katseiden merkityksen pohdintana tai vastaavana.

Jos katkaiset kerronnan kuvailuun, kuten nyt mustien haltioiden tapauksessa, niin kirjoita koko katkelma yhteen kappaleeseen. Nyt niitä on kaksi, kunnes kerrot haltian antaneen äidille jotain.

Kirjoita vain tarpeellinen.
"Alan kävellä hiukan nopeammin,...".
"Kävelen hieman nopeammin,...".
Eli sama asia, ilman turhaa täytesanaa. Alan kävellä on kävelen, alan juosta on juoksen jne.

Tuo lopun dialogi olisi kenties voinut olla hitusen joutuisampi, sillä mielestäni tuo puuhun heitto olisi voinut tapahtua nopeammin, ilman suurempaa dialogia ja ajatusten kuvailua. Ja jotenkin veljen tuskissaan pyytäämään odota tai vastaavaan pyyntöön liittyen Lorei olisi suostunut kuuntelemaan. Silloin kohtaus olisi ollut nopeatempoisempi ja sitä kautta uskottavampi.

Yhtä kaikki. Hyvää saagaa, ja nyt juoni sai uusia jännitteitä. Mikä on tikarin merkitys, onko veli todella kääntynyt siskonsa puolelle, oliko tikarin luovuttaminen sittenkin huono juttu jne. Hyvää työtä! :D

Kiitos!

Moikka taas Tomjan!

Todella kaunista! Ihmettelin aluksi noiden capslockattujen juttujen tarpeellisuutta, mutta kenties ne sopivat ihan hyvin novelliin.

Edelleen tuo numeroiden käyttö kaunokirjallisessa tekstissä (tosin et edellistä palautettani varmasti vielä ehtinyt edes lukemaan :D ). Mieluummin kolmentoista vuoden ikäinen, kuin 13 vuoden ikäinen.

Kirjoita vain se, mikä on pakko.
""Hei isä ja äiti": Kuului iloinen lausahdus.".
Tuon kuului iloinen lausahdus voisi jättää pois. Lukija ymmärtää kuka puhuu, ja tuo on muutoinkin hieman kankeasti kirjoitettu. Jos jotain pakolla haluat tuohon laittaa, niin kenties tyttö huikkasi iloisesti, voisi olla parempi, mutta tuo aikaisempi teksti ja tuo dialogi kyllä kertovat lukijalle vähintäänkin riittävästi.

Koskettava tarina, ja erityisesti kaksi viimeistä kappaletta haluan nostaa korokkeelle! Harvoin tuntee lukiessaan herkistyvänsä, mutta Sinä onnistuit! Tunteellista, herkkää, lämminhenkistä ja kaunista!

Kiitos!

Moikka Tomjan!

Sinulla on erikoinen tapa kirjoittaa. Erikoinen niin hyvässä, kuin pahassakin :D Tarina on hyvin luotu ja miljöö mielyttävä ja todentuntuinen!

Alku on hyvä! Ensimmäinen lause erityisesti, mutta hieman latistat sen loistoa.
Kirjoitat: "Juostessaan yhä kiivaammin takaa-ajajiaan pakoon hänen jalkansa alkoivat vuotaa verta. Yhä juostessaan hän alkoi tuntea kipua jäsenissään.".
Tuo yhä sanan toisto luo liiallista samankaltaisuutta, joka saa hyvin alkaneen tilanteen tuntumaan pitkitetyltä.
Ajatukseni: "Juostessaan yhä kiivaammin takaa-ajajiaan pakoon, hänen jalkansa alkoivat vuotaa verta ja hän tunsi kipua jäsenissään.".

Käytät melkoisen paljon lauseenvastikkeita, eli juostessaan, lentäessään, tehdessään jne. Se ei ole aina pahasta, mutta liikaa niitä ei kannata käyttää. Annan esimerkin.
Kirjoitat: "Viimein pysähtyessään erään lammen juurelle, katsoessaan suureen kuusikulmaiseen kiveen, jonka halkeamasta kasvoi noin 5 kesäinen omenapuu, hän ymmärsi olevansa turvassa.".
Ajatukseni: "Viimein hän pysähtyi erään lammen rannalle ja katsoi suureen kuusikulmaiseen kiveen, jonka halkeamasta kasvoi noin viisi kesäinen omenapuu, hän ymmärsi olevansa turvassa.".
Lauseenvastikkeen kanssa ei myöskään tule yleensä pilkkua. Eli mies pysähtyi, kun näki poliisin tai mies pysähtyi poliisin nähdessään. Lisäksi korjasin tuon 5 viideksi, sillä mielestäni kaunokirjalliseen teksitiin eivät numerot kuulu.

Nuo kolmoispisteet sopivat selkeän ajatuskatkon kuvaamiseen dialogissa, mutta muutoin ne ovat mielestäni tarpeettomia.
Kirjoitat: "Tähtien katselu tuntui kuin… kuin olisi...".
En näe syytä tuolle toiselle kuin sanalle. Annan esimerkin milloin noita kolmoispisteitä voisi käyttää.
- En minä tiedä, poika murahti vältellen äitinsä katsetta. - Se oli...se oli joku toinen poika, mutta en minä sitä tuntenu.
Myös tuo capslockin kanssa kirjoittaminen on kaunokirjallisuudessa tarpeetonta. Pelkkä huutomerkki esimerkiksi sanan Hah! perässä riittää.

Dialogin ja kerronnan raja on tavassasi kirjoittaa todella häilyvä. Toivoisin siihen hieman selkeyttä. Parissa kohdin sekoitin, että Colinger ja poika olisivat sama henkilö.
Annan esimerkin.
"Kuka olet kysyi Ni´rod peläten vastausta. Olen äitisi ja nyt olen palannut kertomaan sinulle synnyintarinamme ja kohtalosi.".
Ajatukseni:
- Kuka olet, kysyi Ni´rod peläten vastausta.
- Olen äitisi ja nyt olen palannut kertomaan sinulle synnyintarinamme ja kohtalosi.
Tuossa on myös sanajärjestysvirhe, eli Ni'rod kysyi ei kysyi Ni'rod, mutta se on pikkujuttu. Mielestäni tuossa dialogi on selkeämpi, eikä tarvitse miettiä kuka milloinkin puhuu.
Ai joo, miksi muuten Ni'rod pelkäsi vastausta? Pelkäsikö hän naista? Mielestäni hän on tilanteessa enemmänkin utelias kuin pelokas. Anteeksi, että nillitän :D

"Ni´rod juoksi. Juoksi kuin tuulispää majalle.".
Yleensä kritisoin toistoa, mutta tässä tuon sanan juoksi toisto on mitä mainioin! Hyvää työtä! :D

"Juostessaan yhä kiivaammin hän repi paitansa. Yhä nopeammin juostessaan hän tunsi kivun. Kiihdyttäessään nopeampaan juoksuun, hän tunsi helpotusta.".
Tässä toistoa taas on liikaa. Korjaan hieman.
"Juostessaan yhä kiivaammin hän repi paitansa ja tunsi kivun, mutta kiihdyttäessään edelleen, hän tunsi helpotusta.".
Eli sama asia, mutta ilman lukuisia juoksi sanan variaatioita ja turhaa toistoa.

Hieman mielestäni tarina jäi sinänsä vaiheeseen, että syyt jäivät vielä hivenen pimentoon. Kerrot kyllä muinaisesta eroamisesta ja lisääntymisistä ihmisten kanssa, mutta jäin miettimään pystyikö Ni'rod muuttumaan jälleen ihmiseksi halutessaan vai oliko hän ikuisesti sorkkaeläin.

Yhtä kaikki. Mielenkiintoinen tarina, jonka loppuratkaisua ei missään vaiheessa osannut ennäkoida tai aavistaa. Hyvä rakenne ja hyvin mietitty aihe!

Kiitos!

Moikka blackflower!

Tämä oli hieman erilainen, riimittelevämpi, runo, kuin tähän astisesi :D

Minulle runon nimi merkitsee paljon, ja kenties nimi Toivo ei niin paljon kuvasta runon sisältöä, kuin se antaa ymmärtää.
Mielestäni kyse ei ollut toivosta vaan rakkaudesta. Kenties myös halusta.

Suosittelisin, että jostain lukaisisit runokirjoja, ja kiinnittäisit huomiota niiden tekstin ulkoasuun. Koetin löytää nopeasti jotain kättäpidempää, mutta asia vaatiikin tarkempaa perehtymistä. Oheisen linkin takaa löytyy pari mallia, joissa molemmissa säejako on yhtä pitkä.
http://etaopit.pp.fi/Teletopelius/lyriikka/lyriikka1b.htm

Täytyy kuitenkin sanoa, että kirjoitat kauniisti ja hyvin! :D

Kiitos!

Moikka Konstikas!

Annan nyt joltensakin huonon arvion, sillä en ymmärtänyt mitä haluat sanoa :D Kenties kyse on vain minun tyhmyydestäni, ja joku toinen, joka tajuaa tapahtumat, on varmasti haltioissaan. Älä kuitenkaan masennu arvosanasta tai siitä, minkälaisen palautteen annan, sillä osaat kirjoittaa, eikä minun mielipiteeni tästä novellista sitä tosiasiaa muuta :D

Sanajärjestys ja toisto.
Kirjoitat: "Älykäs ratkaisukeskeinen keskustelu ja se on sitten siinä. Voin sitten palata omiin puuhiini.".
Voin sitten vs sitten voin. Toinen asia on tuo sitten - sana, joka mielestäni kuuluu ala-asteen ainekirjoitukseen (pahoittelen suorapuheisuuttani). Alla ehdotukseni tuon virkkeen uudelleenmuotoiluksi.
"Älykäs ratkaisukeskeinen keskustelu, jonka jälkeen voin palata ominn puuhiini, ja se on siinä.".´
En nyt kuitenkaan täysin halua tuota sitten sanaa lytätä, mutta noin 99% tapauksista ei sitä tarvitse.

Kappalejaosta ja kankeudesta.
Kirjoitat: "Tapaaminen järjestyi. Mitä luontevimpaan selitykseen verhottu juoneni meni täydestä. Olinpa minä ovela. Taikuri, joka oli kesyttänyt sattuman omaan käyttöönsä.

Oli aurinkoinen kesäpäivä. Istuimme pihalla ympärillämme tavanomainen läpitunkemattoman vihreä omakotitaloalue.".
Muutosajatukseni olisi seuraavanlainen:
""Tapaaminen järjestyi. Mitä luontevimpaan selitykseen verhottu juoneni meni täydestä. Olinpa minä ovela, taikuri, joka oli kesyttänyt sattuman omaan käyttöönsä. Ja pian, aurinkoisena kesäpäivänä, istuimme pihalla, jota ympäröi tavanomainen, läpitunkemattoman vihreä omakotitaloalue.".
Eli en oikein tiedä miksi halusit tuohon tyhjän rivin katkaisemaan tarinan. Ikään kuin lopetit hyvän kerronnan ja aloitit alusta. Tämä luo tiettyä kankeutta, jollaista sellaisessa puron lailla soljuvassa tekstissä ei ole hyvä olla.

Luin tuon lopun neljä kertaa, mutta en silti ymmärtänyt mitä tapahtui. Tietty kaipaus ja tusta kuvastui päähenkilön ajatuksista. Kätketty rakkaus tai vastaavaa. Halusiko tyttö tappaa itsensä? Oliko hänellä toinen rakkaus? Oliko hän muuttamassa muualle? Nuorisotermein tuplaweeteeäf. Ohi meni minulta ja komeasti.

Antaisin paremman arvosanan, mutta kun en ymmärrä mitä ajat takaa. Kirjoitustyylisi on letkeä ja helppolukuinen. Kerronta on uskottavaa ja jollain oudolla tavalla kesäisen väljää, miellyttävää lukea. Kuitenkin jos ajatus jää lukijalla (minulla) vajaaksi, niin se harmittaa.

Kiitos!

Moikka usva!

Kirjoituksesi on laadukasta ja helppolukuista. Luomasi miljöö on miellyttävä ja selkeä! :)

Tuo itku kumpuaa jälleen pintaan, ei ole huono. Hieman kuitenkin vierastan, jos jostain tapahtumasta puhutaan kuin elävästä olennosta. Kieliasu on ehkä myös hitusen kankea.
Miten olisi, tunnen silmieni jälleen kostuvan?

Sanajärjestyksestä subjekti predikaatti ja objekti ei tulisi luopua kevyin perustein. Sanoo tyttö hiljaa vs tyttö sanoo hiljaa. Perusdialogia eli perussanajärjestys. Turha kikkailu perusasioissa antaa omituisen vaikutelman, erityisesti jos tuo "runokaltainen" sanajärjestys ei ole koko ajan läsnä.
Sama kuin puulevyillä kaivamme savimaata vs kaivamme puulevyillä savimaata. Eli tekijä, toimi ja tekemisen kohde.

Mieti tuota preesens vs imperfekti kirjoitustapaa. En ole useinkaan kaunokirjallisuudessa nähnyt, että kirjoitetaan asioiden tapahtuvan juuri nyt. Eli esimerkiksi väännän ovenkahvaa ja astun varovasti eteiseen, tai vaihtoehtoisesti väänsin ovenkahvaa ja astuin varovasti eteiseen. Mieti kummasta pidät enemmän.

Edellisessä osassa tuo puhumattomuus, itkeminen ja käpertyminen kantoi hyvin, mutta nyt mielestäni liioittelet. Käpertymistä, tärinää ja muuta tissiposkimeininkiä on jo liikaa. Päähenkilön ajatukset tuntuvat selkeiltä, ja jos ajatukset ovat selkeitä, niin kyllä silloin jo puhekin kulkee. Sait minut ärsyyntymään päähenkilön kitinään ja nillitykseen. :) Eli herätit tunteita! Hyvä!

Jos joku sanoo kylmyyttä äänessään, niin en ole varma miten silloin sanotaan. Mielestäni hän sanoi kylmästi on selkeämpi ja parempi.

Ensimmäisessä osassa tapahtui enemmän. Tämä osa tuntui polkevan paikallaan ja rypi päähenkilön itsesäälissä, itkunpuuskissa, saamattomuudessa ja "minä en voi tai halua tai jaksa" ajatuksissa. Kuitenkin tuossa lopussa heräsi pieni toivo siitä, että Usva olisi ottanut ja lähtenyt omille teilleen, mutta se miten tästä eteenpäin, jää vielä hämärän peittoon.

Älä vain lopeta tarinaa tähän, sillä haluan tietää, miten tästä selvitään! :)

Kiitos!

Moikka blackflower!

Joo tuo runouden määrittely on aika-ajoin melko haastavaa. Kyllä tämä varmasti runoksikin menee, joskin hyvin kerronnallista on. Ei kuitenkaan anneta sen häiritä :)

Hyvää mielikuvaa luot! Kuinka valheilla kulutetaan myös sitä, jolle niitä kerrotaan, ei vain sitä, joka niitä kertoo!
Ja kuten aina lopulta, valheista jää kiinni. Niin nytkin.

Tiettyä runollisuutta voi lisätä jättämällä konjunktioita pois.
Esimerkiksi ...vaan ajoit itsesi umpikujaan, ja miekkasi, mahtava liittolaisesi, löysi sinut.

Ja myös normaalin sanajärjestyksen (subjekti predikaati objekti) muuttaminen luo runollisuutta.
Esimerkki ..Nyt hitaasti reikiä sinuun se tekee,...

Selkeää, ymmärrettävää ja sanomallista. Hyvää työtä! :)

Moikka usva!

Kirjoitat todella hyvin. Alussa tarinastasi tulee mieleen Jumanji, Nälkäpeli, Stephen Kingin Tarpeellista tavaraa ja se jokin avaruusseikkailu, jonka nimeä en nyt muista :)

Nopeampaa ja nopeampaa vs nopeammin ja nopeammin. Mielestäni nopeammin sana sopii paremmin.

Tuo haluttomuus kohdata todellisuutta jäi hieman vaivaamaan. Kirjoitat, että ei sen jälkeen, mitä henkilö oli kokenut. Mielestäni hän ei ollut kokenut vielä juuri mitään, ja tuo kommentti antoi päähenkilöstä ärsyttävän kuvan. Jos hän olisi vaeltanut helvetin porteille ja sieltä henkitoreissaan takaisin, tuo kommentti olisi mitä mainioin. Nyt ehkä on enemmän kyse uskalluksesta.

Minkälainen on sudennäköinen? Eroaako se jotenkin sudesta? Vai seisoiko takana sittenkin susi? Ahaa. Kun luin tuota eteenpäin, niin otus olikin koira. Kenties siis heti alkuun se olisi voinut olla suden näköinen koora.

Mietin myös, kuinka tuo asennon vaihtaminen liittyy mutta sanan kautta murinaan. Kenties vaihdoin asentoa ja murina voimistui. Susi paljasti hampaansa ja sen silmissä kiilui raivo.

Mikä tekee miehestä vaikuttavan näköisen? Kannustan antamaan lukijan luoda mielikuva kirjoittamalla vähän, mutta tuo on jo hieman liikaa :) Kenties seuraavasti, karhuntaljaviittainen mies työntyi väkijoukon ohi ja tällä oli pituutta vaikuttavat pari metriä. Kaikki vaikenivat kuin odottaen, mitä miehellä oli sanottavaa.
Eli jokin tekee vaikuttavuuden, mutta kirjoittajan täytyy kertoa mikä. Kenties parasta olisi, että et sanoisi miehen olevan vaikuttava, vaan että lukija loisi tämän mielikuvan kuvailusi perusteella.

Pidät mainiosti yllä päähenkilön häkeltynyttä ja epävarmaa tilaa! Hämmästys, panikointi ja muu ei katoa hetkessä, vaan kannattelet oaniikinomaista tilaa todella uskottavasti!

Itse asiassa kirjoituksesi on todella hyvää. Tarina vie mukanaan, vaikka juonenkäänteitä ei juuri ole, taustaa vaan. Tämä on hyvä pohja jatkaa tarinaa! Olet hyvä kirjoittaja!

Kiitos!

Moikka kynäilijä47!

Hyvä viimeinen osa! Tätä sarjaa on ollut mukava lukea!

Sijapäätteistä sananen.
Kirjoitat: "...hänellä oli lausunnot niin Keijo Korkilta kuin Anna Huikalta.".
Ajatukseni: "...hänellä oli lausunnot niin Keijo Korkilta kuin Anna Huikaltakin.".
Eli tuo -kin perään silloin, kun asia on saatu niin minulta ja sinultakin.

Härkäpäisesti pidät kiinni tuosta kankeasta lauseenvastikkeestasi :D
"Visa nuolaisi huuliaan, sipaisten sitten tukkaansa."
Ajatukseni:
"Visa nuolaisi huuliaan ja sipaisi hiuksiaan.".
Eli kun käytät lauseenvastiketta, ei pilkkua tule. Jos haluat välttämättä käyttää tuollaista lauseenvastiketta, niin ehdottaisin seuraavaa.
"Visa nuolaisi huuliaan sipaisten tukkaansa.".
Mielestäni tuo on sujuvampi ilmaus.

Harmittava lopetus. Jonkin verran jättää avoimia kysymyksiä. Kuka soitti, oliko kolkkaaja Visa Koivu jne.
Kenties sellainen, että oikeus olisi tuominnut rikolliset, ja sitten olisi alkanut tapahtua kummia, olisi kenties ollut jotenkin oikeudentajuuni sopivampi loppu. Nyt jäin miettimään pelastuiko Marketta, sillä ilmeisesti juttu ei vielä ehtinyt syyttäjälle.
Toisin sanoen juttu loppui keskeneräisenä, ja se jäi ainakin minua hieman kismittämään.

Kiitos!