 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka usva!
Kirjoituksesi on laadukasta ja helppolukuista. Luomasi miljöö on miellyttävä ja selkeä! :)
Tuo itku kumpuaa jälleen pintaan, ei ole huono. Hieman kuitenkin vierastan, jos jostain tapahtumasta puhutaan kuin elävästä olennosta. Kieliasu on ehkä myös hitusen kankea.
Miten olisi, tunnen silmieni jälleen kostuvan?
Sanajärjestyksestä subjekti predikaatti ja objekti ei tulisi luopua kevyin perustein. Sanoo tyttö hiljaa vs tyttö sanoo hiljaa. Perusdialogia eli perussanajärjestys. Turha kikkailu perusasioissa antaa omituisen vaikutelman, erityisesti jos tuo "runokaltainen" sanajärjestys ei ole koko ajan läsnä.
Sama kuin puulevyillä kaivamme savimaata vs kaivamme puulevyillä savimaata. Eli tekijä, toimi ja tekemisen kohde.
Mieti tuota preesens vs imperfekti kirjoitustapaa. En ole useinkaan kaunokirjallisuudessa nähnyt, että kirjoitetaan asioiden tapahtuvan juuri nyt. Eli esimerkiksi väännän ovenkahvaa ja astun varovasti eteiseen, tai vaihtoehtoisesti väänsin ovenkahvaa ja astuin varovasti eteiseen. Mieti kummasta pidät enemmän.
Edellisessä osassa tuo puhumattomuus, itkeminen ja käpertyminen kantoi hyvin, mutta nyt mielestäni liioittelet. Käpertymistä, tärinää ja muuta tissiposkimeininkiä on jo liikaa. Päähenkilön ajatukset tuntuvat selkeiltä, ja jos ajatukset ovat selkeitä, niin kyllä silloin jo puhekin kulkee. Sait minut ärsyyntymään päähenkilön kitinään ja nillitykseen. :) Eli herätit tunteita! Hyvä!
Jos joku sanoo kylmyyttä äänessään, niin en ole varma miten silloin sanotaan. Mielestäni hän sanoi kylmästi on selkeämpi ja parempi.
Ensimmäisessä osassa tapahtui enemmän. Tämä osa tuntui polkevan paikallaan ja rypi päähenkilön itsesäälissä, itkunpuuskissa, saamattomuudessa ja "minä en voi tai halua tai jaksa" ajatuksissa. Kuitenkin tuossa lopussa heräsi pieni toivo siitä, että Usva olisi ottanut ja lähtenyt omille teilleen, mutta se miten tästä eteenpäin, jää vielä hämärän peittoon.
Älä vain lopeta tarinaa tähän, sillä haluan tietää, miten tästä selvitään! :)
Kiitos!
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Järjestys
|
| 2 kohdetta - näytetään 1 - 2 |
Sanajärjestys – minun ikuinen kompastuskivi – nyt vaan muuttamaan niitä normaaleiksi. :)
Preesens vs. imperfekti… ajattelin, että takaumat tulevat selvemmiksi, jos erotan ne käyttämällä tässä hetkessä tapahtuvissa tilanteissa preesenssiä ja menneissä imperfektiä. Täytyypä miettiä tuota seikkaa oikein urakalla. Hyvä, että sain tuostakin ajattelemisen aihetta!
Itsekin pohdin kirjoittaessa, kuinka paljon itkua ja tärinää tekstiin laitan ja ensimmäisten versioiden jälkeen päätin lisätä sitä. Onhan sitä melkolailla, kun katsoo itkukohtia kappaleissa – varmasti on aihetta karsia. Melko topakka nainen loppujen lopuksi (järkytyksestään selvittyään) Aino kuitenkin on, ja jos vähäisemmälläkin tärinällä saa lukujan ymmärtämään Ainon tuskan, minä vähennän sitä.
Kiitos tästäkin huomista!