 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 521 - 530 | « 1 ... 50 51 52 53 54 55 ... 56 105 » |
Moikka Lil Sparrow!
Kirjoittaminen on aina just for fun :D En usko, että yhdelläkään kirjailijalla on kirjoittaminen ollut aivan tajutonta pakkopullaa! :D
Hahaa! Ja kuten edellisessä palautteessa jo otin kantaa sodanjulistuksen huomioimatta jättämiseen, niin tarina kulkikin juuri siihen suuntaan! :D Aina on hyvä muistaa, että jokaisen valtion alueella on aina armeija...oma tai vieras!
Turhan kirjoittamisesta.
"Amondil käyttää kaikki valtakunnan varat sotimiseen ja maidensa lisäämiseen.".
Ajatukseni: "Amondil käyttää kaikki valtakunnan varat sotimiseen.".
Tuo kirjoittamasihan on käytännössä sama asia ja itsestään selvää on se, että Amondil ei käy puolustus- vaan valloitussotaa.
Melko lämmin suhde on serkuksilla, ainakin ensimmäisen kirjeen valossa, enkä sano että se on huono asia! :D Hyvä tunnelma!!!
Kirjeen uskottavuus.
"Olin kokematon nulikka. No, nyt koko Damaris saa kärsiä tyhmyyteni seurauksista…".
Mietin, kirjoittaako joku kirjettä noin puhekielen omaisesti?
Ajatukseni: "Olin kokematon nulikka, ja nyt Damaris saa kärsiä tyhmyyteni seurauksista.".
Ja samaan asiaan liittyen:
"Me elämme nykyään teltoissa. Sellaisissa, jotka voi tarpeen tullen pakata mukaan, totta kai, mutta olemme kiintyneet tähän paikkaan, jonka olemme nimenneet Purolehdoksi.".
Ajatukseni: "Me elämme teltoissa, joten paikkaa on nopea vaihtaa tarpeen tullen. Olemme kiintyneet paikkaan, jonka olemme nimenneet Purolehdoksi.".
Eli onhan selvää, että teltan voi pakata mukaan ja miksi sitten asutaan teltoissa? Ei siksi, että teltan voi pakata, vaan siksi, että silloin on nopea vaihtaa paikkaa. Poistin myös tuon selittelyn, jota esiintyy puhekielessä. Kenties voisi käyttää joitain pikkuisia puhekielen ilmauksia, esimerkiksi "Rakensimme pienen lautan kalastusta varten, tiedäthän sellaisen, jossa tukit on nidottu köynnöksillä toisiinsa.".
Mutta muutoin kokisin, että kirjeenvaihto, erityisesti kuninkaallisilla, saisi olla melko virallista.
"Lääkintämies" on nykyarmeijamallinen termi, joka lähtee siitä ajatuksesta, että on lääkkeitä ja henkilö, joka on koulutettu lääkitsemään. Keskiaikaisempi termi voisi olla parantaja. Se antaa heti mielikuvaa, että myös rohdot ja yrtit (eli tuon aikaiset lääkkeet) ovat hallussa.
Vaikka noissa kirjeenvaihdoissa onkin tuollainen pohdiskeleva sävy, niin en silti käyttäisi kolmoispisteitä vaan pistettä. Se antaa vaikutelman, että ajatukset katkeilee, joka ei ole mielestäni kuningattarelle soveliasta.
Tarina etenee hyvin! Todella erikoista lukea noin omalaatuisesti rakennettua tarinaa!!! Se, että et kerro juonta normaalisti tapahtumien edetessä, vain loikkauksina ja pieninä viittauksina!
Tässä on potentiaalia vaikka mihin!!! :D Nyt tosin mietin, että jos alatkin kuljettaa tarinaa perinteisesti, niin saatko sen toimimaan?
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Mielenkiintoinen pohjustus! Hyvin rakennettu ja kannateltu! Todella jopa erikoinen "prologi", ja kuten sanoitkin, niin tuo otsikko ei kyllä liity tähän mitenkään :D No mutta kyllä työnimi täytyy olla!
Tämä oli omituinen :D
"Kuningas tahtoo välillämme välittää Teille...".
Tuo "välillämme" on mielestäni turha, eikä vaan turha, vaan jopa täysin tarpeeton ja sekoittava.
Toinen kappale on eeppistä saagaa :D
Tämän olisi kuitenkin voinut jättää pois: "Viettäkää päivä lakia noudattaen, hiljaisuudessa ja hartain mielin.". Siksi, että ensin kuningas kehottaa kaikkia juhlimaan ja iloitsemaan, ja seuraavaksi on jopa uskonnollista hartautta ja hiljaisuutta. Miten kummassa kansan täytyy juhlia? :D Tuntuu armeijan juhlinnalta...Paraati on sotilaan juhlaa, ja kun sotilas juhlii, sotilas on iloinen! Mutta katsoppa vain sotilaiden vakavia ilmeitä paraatissa! Vakavia naamoja...ei ole juuri iloa!
Tuo kolmas puhe on mielestäni kaikkein ontuvin. Otan muutaman huomion.
"Damaris on menettänyt...", ajatukseni "Me olemme menettäneet...". Eli kun tuleva kuningatar puhuu menettämistään kansalaisista, olisi outoa puhua valtakunnasta eikä meistä. Me menemme sotaan, me taistelemme verissä päin ja me voitamme.
Olen huomaavinani ristiriidan tässä. Eli kuningas puhui etunenässä taistelusta, vaikkakin oli ensin maininnut, että ei vastaa sodanjulistukseen. Ja nyt tytär puhuu, kuin kymmeneen vuoteen ei olisi tehty muuta, kun annettu vihollisin edetä ja tuhota rajaseutuja. En oikein ymmärrä.
Jos jätetään vastaamatta sodanjulistukseen, se on kuin poliittinen itsemurha. Se on lausunto, että minua ei kiinnosta puolustaa maatani eikä kansaani (teitä). Eli tämä ristiriita jäi vähän vaivaamaan.
Yhtä kaikki. Erinomainen ajatus ja hyvin suunniteltu kokonaisuus. Nyt on jännä nähdä, miten tämä tästä etenee :D
Kiitos!
Moikka poisoner!
Kun jatkat kirjoittamista, niin huomaat että pitkiäkin pätkiä voi vain kirjoittaa. Ei ne välttämättä hyviä ole, mutta jos ei mieti muiden mielipiteitä, kirjoittaa vain juonta sitä mukaan, kun se juoksee päässä, niin siinä sitä oppii :D
Mukava kuulla, että löysit sivuston googlesta :D Saankos udella mitä googlasit?
Alku on aina valtavan tärkeä.
"Yön hämärryttyä viimeinenkin Andarian asukas harhaili kotiinsa.".
Tässähän aloitat lauseenvastikkeisella sivulauseella. Sivulauseella aloittamista tulisi aina harkita tarkkaan. Annan tähän pari vaihtoehtoa.
"Viimeinenkin Andarian asukas harhaili kotiinsa, kun yö hämärtyi.".
"Kun yö hämärtyi, viimeinenkin Andarian asukas harhaili kotiinsa.".
tai sitten noin kun sen kirjoitit, mutta
"Yön hämärryttyä, viimeinenkin Andarian asukas harhaili kotiinsa.".
Tässä aloituksessa on vain tietty kankeus. Miten kummassa tämä liittyy mihinkään? Kenties tässä olisi voinut aloittaa suoraan Jaedenista, ja kertoa kappaleen viimeisenä, kuinka tämä oli katsellut viimeisenkin Andarian asukin harhailevan kotiinsa. Silloin ainakin minä mieltäisin sen selvempänä.
Pilkuista pikkuisen. Normaalisti aina ennen konjunktioita (että, jotta, kun, vaikka jne.) tulee pilkku. Siitä kannattaa pitää kiinni.
"...kerta tällä viikolla kun jäät kiinni.".
"...kerta tällä viikolla, kun jäät kiinni.".
Perus sanajärjestys on subjekti (tekijä), predikaatti (toimi) ja objekti (tekemisen kohde). Lisäksi kannattaa miettiä, koska käytetään pistettä ja koska pilkkua, jotta teksti olis mahdollisimman sujuvaa.
Kirjoitat: "Esiin asteli nainen nahkaisessa rintahaarniskassa. Vyötäröllään hänellä oli kaksi koristeellista tikaria.".
Ajatukseni: "Nainen nahkaisessa rintahaarniskassa asteli esiin, vyöllään kaksi koristeellista tikaria.".
Eli selkeä sanajärjestys, turha täyte pois ja selkeä kokonaisuus. En sano, että Sinun vaihtoehto oli huono, mutta siinä oli tiettyä kankeutta.
Kiinnostava tarinan alku! Erityisesti dialogi oli hyvää ja uskottavaa. Erinomaisen kirjoittajan tunnistaa siitä, että ei selittele liikaa, ja luo silti jännitteitä.
"”Valeria, minä en onnistunut.”"
Tuo ja perässä seuraava dialogi olivat mahtava tapa luoda jännitystä, mystiikkaa ja juonen pohja. Ja ihan vain muutamalla sanalla! Loistavaa!
Toivottavasti jatkat tarinaa vielä, sillä tuossa on potentiaalia vaikka mihin!
Sinä kyllä osaat kirjoittaa!
Kiitos!
Moikka Aimo Tujaus!
Viihdyttävää tekstiä! Sopivan räkäistä ja duunarimaista saagaa, jota on miellyttävää lukea! Ei ehkä ihan Tolstoin tasoista ilmaisua, mutta yhtä kaikki, osuu viitekehykseen :D
Minulla on valtava tarve puuttua kahteen asiaan: pilkkuihin ja aloituksiin :D
"Pyysin taksikuskia jättämään minut edeltävään mutkaan mistä ei vielä näkynyt työpaikkani pihalle, kävelisin loppumatkan.".
Pilkkujen tarkoitushan on erottaa päälause ja sivulauseet toisistaan. Ja tuossa lainauksessa on kaksi sivulausetta ja yksi päälause, jotka tulee kaikki erottaa toisistaan pilkulla.
"Pyysin taksikuskia jättämään minut edeltävään mutkaan, josta ei vielä näkynyt työpaikkani pihalle, kävelisin loppumatkan.".
Lisäksi vaihdoin pronominin mistä konjunktioon josta, sillä mielestäni se on selkeämpi vaihtoehto tuohon.
Kuitenkin tämä virke on mainio! Miksi halutaan jäädä ennalta pois kyydistä? Miksi? Mitä kummaa on tekeillä? :D Hyvä!
Turhan kirjoittamisesta seuraavaa.
"Siihen oli kaksikin syytä. Ensimmäiseksi halusin vähän raitista ilmaa kahden tunnin unieni jälkeen. Toinen syy oli se, että pelkäsin mestarin näkevän taksin ja tulevan kyselemään minulta jotain siihen liittyen ja samalla haistaisi hengityksestäni pari tuntia sitten nautitun viimeisen viskiryypyn.".
Mielestäni kirjoittajan tulee kertoa vain se, mikä on pakko. Tarvitseeko kertoa, että on kaksi syytä? Vai riittääkö, jos kertoo nuo syyt? Annanpa ajatuksen.
"Halusin raitista ilmaa kahden tunnin unieni jälkeen ja pelkäsin mestarin näkevän taksin ja tulevan kyselemään. Samalla hän varmasti haistaisi hengityksestäni pari tuntia sitten nautitun viimeisen viskiryypyn.".
Eli poistin sellaisen, joka mielestäni on turhaa. En tiedä oletko samaa mieltä. Itse lukijana koin, että jaarittelit liikaa >"hyvä tietää" - asioilla.
Lähtökohtaisesti aina ennen konjunktiota (jos, vaikka, jotka, ja , kun, vaikka jne) tulee pilkku, sillä juurikin nämä konjunktiot erottavat lauseita toisistaan.
"...puhtaat haalarit jotka vedin ylleni sekä kaapin edessä...".
"...puhtaat haalarit, jotka vedin ylleni, sekä kaapin edessä...".
Vielä hieman turhan kirjoittamisesta...ja pilkuista :D
"...pääoven eteen kaartoi taksi joka hetken seisoi paikallaan jonka jälkeen takapenkiltä nousi pihalle työkaverimme...".
"...pääoven eteen kaartoi taksi, jonka takapenkiltä nousi pihalle työkaverimme...".
Eli ei lukijalle ole merkitystä sillä, onko taksi hetken pihalla paikoillaan. Se on jopa itsestään selvää, että taksi maksetaan, ennen kuin sieltä karataan :D
"Se sanoi meidän nitoneen ne kaksi asiaa varsin hyvin yhteen, eikä hän tälläkään hetkellä kuulemma tiennyt pitäisikö tästä ajasta maksaa meille palkkaa vai periä veloitus harrastamisesta yrityksen tiloissa.".
Hahaaaa!!! Mahtavaa! :D
Sinä et tunnu liikaa noista pilkuista välittävän :D Se ei varsinaisesti haittaa, kun asiaan ensin tottuu, sillä tarina vetää mukaansa. Tarinaan tempautuminen on sinänsä jännää, että varsinaista juontahan ei ole lainkaan. On vain kuvailua siitä, mitä työpäivän aikana muutamille ihmisille tapahtuu.
No. Viihdyttävää joka tapauksessa!
Kiitos!
Moi Lil Sparrow!
Miellyttävää riimittelyä ja selkeä sanoma. Ainakin luulisin niin. Tuossa taitaa olla kyse sekä elämästä että jostain pienemmästä matkasta.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on tuo suurempi kokonaisuus, johon tämä liittyy. Kirjoita vain rohkeasti asioita loppuun! :D
Kiitos!
Moika Lil Sparrow! :D
Anna vaan tulla lunta tupaan näiden postauksien osalta :D Osaat mukavasti pukea lapsen maailman sanoiksi! Hyvä!
Tarkoituksellako sanajärjestystä muuttelit?
"Usein istui Nuu portailla miettimässä maailman menoa.".
Normaalin sanajärjestyksen mukaisesti tämä olisi "Nuu istui usein portailla miettimässä maailman menoa.".
Jos murrat tuon vakioituneen ja hyväksi todetun maailmanjärjestyksen, niin siihen täytyy olla hyvä syy. En näe tuota syytä, sillä kyseessä ei ole runo, vaan kaunokirjallinen kerronta.
Maailman sodat...hmm. Tarkoitatko tässä yleisesti maailman kaikkia sotia? Vaiko kenties ensimmäistä ja toista maailmansotaa? Koska jälkimmäisessä tapauksessa tuo kirjoitetaan yhteen.
Mieti aina tarkkaan mitä haluat sanoa, mutta vielä tärkeämpää on se, miten sen lopulta sanot.
"Nuun perhe eli niukasti köyhyysrajan yläpuolella.".
Nyt on melko erikoisesti kirjoitettu. Uskon, että tarkoitat jotain seuraavista:
"Nuun perhe ei ollut varakas.".
"Nuun perhe kituutti toimeentulon kanssa".
"Nuun perhe ei ollut rikas, mutta he tulivat toimeen.".
Jne. Jos puhut köyhyysrajasta, niin mikä tuo köyhyysraja on? Tarkoittaako se sitä, että eletään slummissa, jossain kaupungin vuokra-asunnossa, pellolla savimajassa vai jossain pikaisesti kyhätyssä hökkelissä sillan alla?
"...palleroisia varpaitaan..."! Ihana ilmaus! :D Jeejee!
Mukavaa pohdintaa, mutta sisältö jää hieman ohueksi. Eli jos oikein mietitään mistä tuossa kerrottiin, niin kyseessä oli ohueksi jäänyt maailmanparannusajatelma :D Sitä paitsi Nuullahan se vasta vilkas mielikuvitus oli, jos meinasi kaikki kengittää :D
Hieman jäi tuntumaan, että jotain puuttui. Lisää maailman pohdintaa, lisää dialogia, lisää polkupyörän ihmettelyä, lisää haaveilua, taitojen kuvailua tai muuta. Lisää jotain. Sitä tämä mielestäni vaatii.
Nyt niin kaunis pohdinta jää harmittavan pintapuoliseksi. Osaat kirjoittaa ja kuljettaa juonta mainiosti, eli älä tyydy liian vähään!!! :D
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Hyvää kuvailua ja mielenkiintoinen maailma, joka tuo mieleen Kalevalan!
Sanajärjestyksestä.
"Näin on ollut aina ja on aina oleva.".
"Näin on aina ollut ja on aina oleva.".
Turhasta asiaa.
"...uhrataan sille kuukauden ajan kerättyä satoa ja riistaa,...".
Onko väliä sillä, onko riista kerätty kuukauden, kahden kuukauden tai vaikka vuoden aikana?
Jos on, niin Sinun täytyy kertoa miksi kuukauden aikana kerätty vilja on erikoisempaa, kuin esimerkiksi edellisvuoden vilja tai kaksi kuukautta vanha vilja. Jos ei, niin pelkkä vilja riittää.
Todella kauniisti ja "fiilistelemällä" kuvailtu talven saapuminen! Hyvä! :D
Suuri haastehan tässä on se, että tämä on pelkkää kuvailua, mutta millä aiot tästä lähteä viemään tarinaa? Tarkoitan sitä, että minulle ei oikein auennut kuka voisi olla päähenkilö ja mikä olisi kantava juoni. Kenties jotain auringon herättämiseen liittyvää kamppailua, mutta onko pääosissa pohjoisen asukit vai jumalhahmot vai ketkä? Toivottavasti Sinulla on ajatus siihen, ja toivottavasti haluat sen kanssamme jakaa! :D
Kiitos!
Moikka taas haterain!
Tästä pidin! :D Hyvä!
Pari juttua nostan tapetille.
Ensiksi tuo otsikko. Se tuntuu sellaiselta, että se ei kuulu tähän runoon.
Toinen juttu on tietynlainen kansanomaisuus tekstissä. Eli jos runo noudattaa normaalia lauseenrakennetta, se jää jotenkin tavanomaiseksi. Annan esimerkin.
"Pakkanen on tehnyt tehtävänsä ja kylmyys tunkeutuu sisuksiini".
Ajatukseni:
"Pakkasen tehtävä, kylmää sisuksiini työntää" tai "Kylmä tunkeutuu minuun, pakkanen työnsä tehnyt"
Tai jotain vastaavaa. Eli hieman runollisempaa, sillä tuossa lainauksessa on pari perus (subjekti, predikaatti ja objekti) lausetta.
Kiitos!
Moikka haterain!
Ottaisin hieman kantaa tähän ensimmäiseen mielikuvaan.
"Niin kuin piikit jotka suojaavat ruusua, ne lävistivät suoneni".
Mielestäni jommankumman noista pitäisi puhua suojaamisesta tai lävistämisestä, mutta nyt menee jotenkin ristiin. Annan pari ajatusta:
"Niin kuin piikit jotka suojaavat ruusua, pahat sanani pitivät ihmiset loitolla" tai
"Sanat kuin terävät neulat, ne lävistivät suoneni"
Tai jotain vastaavaa. Eli tuo suojaaminen ja lävistäminen eivät minun korvaani natsaa.
Muutoin kielikuvat ovat voimakkaita ja tunteellisia. Sanoma runossa jää hieman pimentoon, mutta se ei niin haittaa, sillä synkkyys ja ahdistus luovat tunnelman muutoksen pelosta ja suunnan hukkumisesta. Se riittää :D
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka TarraLeguaani!
Oikein mainio tuotos! Selkeä kokonaisuus. Huomaa, että olet miettinyt juonen, tai sitten Sinulla on vain mieletön taito keksiä käänteitä! Isoimpina häiriötekijöinä pidin tyhjiä rivejä, eli tekstin ulkoasua ja tiettyä turhaa jaarittelua.
Pakko hieman urputtaa tuosta alusta :D
"Paniikinomainen kylmä hiki puski oitis iholle.".
Tuo oitis - sana viittaa mielestäni johonkin tapahtumaan, joka on tapahtunut aivan hetki sitten, mutta minä en voi tuota tapahtumaa lukijana tietää, sillä aloitit vasta :D Mielestäni se on turha täytesana, joka pilaa tuon kappaleen odottavan ja jännittyneen tunnelman ja sen, että jos jos jonkin tapahtuman jälkeen olisikin tullut oitis hiki, niin nyt tunnelma on taas odottava. Eli jotain kävi, hiki tuli oitis, mutta tuo tapahtuma ei paljastanut tai laukaissut tilanetta.
"Paniikinomainen kylmä hiki puski iholle.". Mielestäni tuo on enemmän kuin riittävä.
Käytät paljon tyhjiä rivejä, ja tästä olen Jästipään kanssa vääntänyt...ja paljon :D
Mielestäni selkeä kappalejako ja selkeät ajatukset helpottavat lukemista. Annan ajatuksen, joka noudattaa omaa mielikuvaani kappalejaosta:
"Paniikinomainen kylmä hiki puski oitis iholle. Emielin olisi tehnyt mieli ponkaista pystyyn, mutta edelliset kerrat olivat opettaneet, että oli maattava liikkumatta. Ei saanut tulla heti huomatuksi. Etäinen kirkuminen oli herättänyt miehen levottomasta unestaan. Kouristava väristys kulki korvista varpaisiin. Metsästys oli alkanut.
Saalistaja tiesi kaikki uhrinsa heikot kohdat ja osasi käyttää niitä hyödykseen. Kukapa tiesi sen paremmin kuin oman lajin edustaja – ihminen ihmisestä.
Emiel tutki ympäristöään liikuttamalla vain silmiään. Pimeyttä, muutama korostunut siluetti esineestä ja himmeä valo sängyn alla, joka varmisti, että hätään herätettynä mies löytäisi ovesta ulos. Ikkunan eteen oli nostettu pahvinpala, joka peitti suurimman osan ulkomaailmasta. Sen takaa näkyi vain mustaa. Sitten leimahdus. Kirkkaat valot sytytettiin. Ihmisiä ajettiin vastakkaiseen suuntaan. Emiel nousi ylös. Hän kahmaisi sänkynsä vierestä likaisen paidan ja säntäsi ulos asuinrakennelmastaan. Täällä ei pidetty öisin valoja. Se toimi puolustuksena, mutta myös ansana. Ihminen ei ollut yön tai pimeän valtija. Valottomuuden turvin saattoi päästä pakoon, tai ajautua suoraan saalistajan eteen.".
En tiedä mitä olet mieltä, mutta itse koen tuon selkeämpänä.
Kirjoita vain se, mikä on pakko.
"Sokaisevat valot jättivät silmiin valopalloja, kun siirsi katseensa niistä pois.".
Ajatukseni: "Sokaisevat valot jättivät silmiin valopalloja.". Lukija tietää tuon, niin voit ainakin olettaa :D Tuossa kohdin tekstissä on hyvä draivi ja jännittäviä, nopeatempoisia tapahtumia. Ainakin minun lukukokemustani tuollainen itsestäänselvyyden kertominen häiritsee.
"Tällä kertaa riski oli toiminut. Jos saalistajat löysivät tarpeeksi puhtaita ja terveitä yksilöitä, likaiset ja sairaat jätettiin taakse. Välillä metsästysonni ei ollut kohdillaan ja tällöin kelpasi jokainen hengittävä ihminen.".
Tämä on mahtavaa! Raotat maailmaa, saalistajien motivaatioita, juonta siinä mielessä, että saalistajat eivät ole tappamassa vaan vangitsemassa, sekä sen, että päähenkilö on kokenut ja neuvokas! Hyvää työtä!
Hahaa! Mahtava lopetus ja kuvaus ihmisen petollisuudesta ja itsekyydestä!!! Luot päähenkilöstä inhimillisen ja välittävän! Mietinkin, että jatkuuko novelli lisää seuraavassa jatkossa, mutta tuo Einsteinin nerokkuutta hiova loppuratkaisu on todella kekseliäs!!! HUIKEAA!!! Tulipa hyvä mieli! :D
Pidin tästä! Hyvä miljöö, erinomainen puutteen ja synkkyyden kuvailu! ...ja tuo lopetus! Se vasta oli jotain!!!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 521 - 530 | « 1 ... 50 51 52 53 54 55 ... 56 105 » |
