Review Detail

Moikka TarraLeguaani!

Oikein mainio tuotos! Selkeä kokonaisuus. Huomaa, että olet miettinyt juonen, tai sitten Sinulla on vain mieletön taito keksiä käänteitä! Isoimpina häiriötekijöinä pidin tyhjiä rivejä, eli tekstin ulkoasua ja tiettyä turhaa jaarittelua.

Pakko hieman urputtaa tuosta alusta :D
"Paniikinomainen kylmä hiki puski oitis iholle.".
Tuo oitis - sana viittaa mielestäni johonkin tapahtumaan, joka on tapahtunut aivan hetki sitten, mutta minä en voi tuota tapahtumaa lukijana tietää, sillä aloitit vasta :D Mielestäni se on turha täytesana, joka pilaa tuon kappaleen odottavan ja jännittyneen tunnelman ja sen, että jos jos jonkin tapahtuman jälkeen olisikin tullut oitis hiki, niin nyt tunnelma on taas odottava. Eli jotain kävi, hiki tuli oitis, mutta tuo tapahtuma ei paljastanut tai laukaissut tilanetta.
"Paniikinomainen kylmä hiki puski iholle.". Mielestäni tuo on enemmän kuin riittävä.

Käytät paljon tyhjiä rivejä, ja tästä olen Jästipään kanssa vääntänyt...ja paljon :D
Mielestäni selkeä kappalejako ja selkeät ajatukset helpottavat lukemista. Annan ajatuksen, joka noudattaa omaa mielikuvaani kappalejaosta:
"Paniikinomainen kylmä hiki puski oitis iholle. Emielin olisi tehnyt mieli ponkaista pystyyn, mutta edelliset kerrat olivat opettaneet, että oli maattava liikkumatta. Ei saanut tulla heti huomatuksi. Etäinen kirkuminen oli herättänyt miehen levottomasta unestaan. Kouristava väristys kulki korvista varpaisiin. Metsästys oli alkanut.
Saalistaja tiesi kaikki uhrinsa heikot kohdat ja osasi käyttää niitä hyödykseen. Kukapa tiesi sen paremmin kuin oman lajin edustaja – ihminen ihmisestä.
Emiel tutki ympäristöään liikuttamalla vain silmiään. Pimeyttä, muutama korostunut siluetti esineestä ja himmeä valo sängyn alla, joka varmisti, että hätään herätettynä mies löytäisi ovesta ulos. Ikkunan eteen oli nostettu pahvinpala, joka peitti suurimman osan ulkomaailmasta. Sen takaa näkyi vain mustaa. Sitten leimahdus. Kirkkaat valot sytytettiin. Ihmisiä ajettiin vastakkaiseen suuntaan. Emiel nousi ylös. Hän kahmaisi sänkynsä vierestä likaisen paidan ja säntäsi ulos asuinrakennelmastaan. Täällä ei pidetty öisin valoja. Se toimi puolustuksena, mutta myös ansana. Ihminen ei ollut yön tai pimeän valtija. Valottomuuden turvin saattoi päästä pakoon, tai ajautua suoraan saalistajan eteen.".
En tiedä mitä olet mieltä, mutta itse koen tuon selkeämpänä.

Kirjoita vain se, mikä on pakko.
"Sokaisevat valot jättivät silmiin valopalloja, kun siirsi katseensa niistä pois.".
Ajatukseni: "Sokaisevat valot jättivät silmiin valopalloja.". Lukija tietää tuon, niin voit ainakin olettaa :D Tuossa kohdin tekstissä on hyvä draivi ja jännittäviä, nopeatempoisia tapahtumia. Ainakin minun lukukokemustani tuollainen itsestäänselvyyden kertominen häiritsee.

"Tällä kertaa riski oli toiminut. Jos saalistajat löysivät tarpeeksi puhtaita ja terveitä yksilöitä, likaiset ja sairaat jätettiin taakse. Välillä metsästysonni ei ollut kohdillaan ja tällöin kelpasi jokainen hengittävä ihminen.".
Tämä on mahtavaa! Raotat maailmaa, saalistajien motivaatioita, juonta siinä mielessä, että saalistajat eivät ole tappamassa vaan vangitsemassa, sekä sen, että päähenkilö on kokenut ja neuvokas! Hyvää työtä!

Hahaa! Mahtava lopetus ja kuvaus ihmisen petollisuudesta ja itsekyydestä!!! Luot päähenkilöstä inhimillisen ja välittävän! Mietinkin, että jatkuuko novelli lisää seuraavassa jatkossa, mutta tuo Einsteinin nerokkuutta hiova loppuratkaisu on todella kekseliäs!!! HUIKEAA!!! Tulipa hyvä mieli! :D

Pidin tästä! Hyvä miljöö, erinomainen puutteen ja synkkyyden kuvailu! ...ja tuo lopetus! Se vasta oli jotain!!!

Kiitos!