 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 501 - 510 | « 1 ... 48 49 50 51 52 53 ... 54 105 » |
Moikka Lil Sparrow!
Hyvin kirjoitat! Miellyttävää ja sadunomaista. Kiehtova miljöö, ja jännittävällä tavalla tuot Annin mukaan pohjustukseen!
Pikkuisen turhan kirjoittamisesta.
"Hän näytti siltä kuin olisi kulkenut vuosikaudet samoissa vaatteissa pesemättä niitä siinä välissä kovinkaan usein.".
Ajatukseni:
"Hän näytti siltä, kuin olisi kulkenut vuosikaudet samoissa vaatteissa.".
Mielestäni tuo ei muuta vaadi. Lisäsin myös pilkun tuohon ennen kuin konjunktiota, sillä se erottaa päälauseen sivulauseesta.
Ja samaan liittyen.
"Vilhelm, tuttavallisemmin Ville, ei tosiaan rypenyt rahassa.".
Miksi sana tosiaan? Normaalisti, kun puhun jostain asiasta, hairahdun sivuraiteelle ja palaan takaisin alkuperäiseen asiaan. Silloin käytän sanaa "tosiaan". Kun kuitenkin ensikerran puhut varallisuudesta, niin tuota ei tarvita. Ja nyt jos väität, että vaatteiden kuvailu viittasi rahaan tai sen puutteeseen niin "Ysk...bullshit...äisy"! :D Mies voisi siinä tapauksessa olla myös rikas ja niin pihi, että säästelee pesuainetta. Ja tottahan rikaskin voi klapia vuolla.
Kun kirjoitat imperfektissä, olet päässyt tiettyyn pisteeseen, jonka jälkeen palaat ajassa takaisin, niin se täytyy kirjoittaa pluskvamperfektissä. Annan esimerkin.
"Vilhelm tapasi Annin ensimmäisen kerran kahdeksantoista vuotta sitten.".
"Vilhelm oli tavannut Annin ensimmäisen kerran kahdeksantoista vuotta aikaisemmin.".
Tämä on hitusen outo.
"Annilla oli tuollaiset yönmustat silkkiset hiukset, joita ylsivät lanteille saakka.".
Mahdoitko tarkoittaa, että tuolloin? Vai kuvailitko vain? Mielestäni liittyi lupautumiseen? Jolloin se tuolloin kuuluisi asiaan, mutta jos ei, niin sitten sana tuollaiset pois, niin virke on jälleen tolkullinen :D
Ehkä olisit hivenen voinut avata vielä tuota ääntä päässä, sillä äänet hänen päässään häiritsevät minua! :D
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Kivasti kirjoitettua saagaa! :D
Pari häiritsevää juttua:
"Suuret, värikkäät siivet ja pikkuruinen ruumis – mikä muukaan se voisi olla?". Keneltä kysyt? Ja kuka kysyy?
"...”sittiäisen”...". Miksi lainausmerkit? Miksi ei sittiäistä muistuttava? Eli kaunokirjallisessa kuvailussa en ole useinkaan törmännyt lainausmerkkeihin. Mielestäni Sinun tulee kyetä kuvailemaan tapahtumat niin, että lukija ei joudu miettimään, minkälainen mahtaakaan olla "sittiäinen".
Kyseenalaistan myös nuo ajatusviivat. Mikä mahtaakaan olla niiden kantava ajatus?
Kirjoitat:
"Puhtaasti jalossa tarkoituksessa kettu alkoi vaania itsekseen hyräilevää olentoa. Hän kyyristyi matalan sammaleisen kiven taakse.".
Tästä pari juttua. Puhut ketusta "hän", mutta näin sadunomaisessa se ei kuitenkaan haittaa. Aloitat tuossa sivulauseella, joka mielestäni hieman häiritsee. Ja katsoin ensin, että tuo hän viittaisi itsekseen hyräilevään olentoon.
Ajatukseni:
"Kettu kyyristi matalan sammaleisen kiven taa vaanimaan itsekseen hyräilevää olentoa, puhtaasti jalosaa tarkoituksessa tietenkin.".
Kokonaisuutena tämä on lämminhenkinen ja erittäin miellyttävä tarina! Juoni vetää mukaansa tiiviisti, ja osaat luoda odottavaa jännitystä!
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Poistin tuon aikaisemman "version" :D Se ei varmastikaan Sinua haittaa :D Mielestäni kategoria on aivan oikea. Tämän voi mieltää joko omana mielipiteenä tai yleisenä kirjoitelmana.
En ole varma, onko tässä kyse omasta kokemuksesta, eli tositapahtumasta, mutta jos oli, niin olen todella iloinen tuosta asenteesta!
Keinuttelet hyvin epätoivon ja toivon välillä. Mielestäni perusajatus siitä, että tapahtui mitä tahansa - tärkeintä on se, miten itse reagoit, välittyy mahtavasti! Ja en voisi olla kanssasi enempää samaa mieltä!
Kiitos piristävästä ajatelmasta...tai miksi tätä halutaankaan kutsua!
Moikka wilshirist!
Selkeä ja tunteikas runo! Pidän siitä, että ymmärrän mitä runossa tarkoitetaan! ...tai ainakin uskon tietäväni! :D
Sinulla on hyviä mielikuvia! Lämpimänä vetenä valuvat kauniit sanat, jotka imeytyvät ihoon :D Mahtavaa! ...ja sitten tuo kivi? Tuo on mielestäni hieman kankeaa, että kylmä kivi laskeutuisi. Kenties pelko hohkaisi luiden ytimiin?
Hyvä kokonaisuus!
Kiitos!
Moikka Petraa010!
Tämä jatkaa keskeneräisten novelliesi saagaa :D Kirjoitat hyvin, lukuun ottamatta muutamaa häpsyä, mutta ne eivät mielestäni ole kovinkaan merkittäviä. Yhden niistä huomasit jo itsekin.
Yksi poiminta.
"Käteni pysähtyi erään tietyn painikkeen kohdalle. Se hohti punaisena, oli hieman leveämpi ja korkeampi kuin muut. Tiesin mitä tapahtuisi, jos painaisin siitä.".
Tässä on mielestäni kohtuuttomasti selittelyä. Ei jännitettä luoda kuvailemalla nappia :D Ajatukseni:
"Käteni pysähtyi punaisena hohtavan, muita leveämmän ja korkeamman painikkeen kohdalle. Tiesin mitä tapahtuisi, jos painaisin siitä.".
Kerrot, että tyttö katsoi päähenkilöä, vaikka sen ei olisi pitänyt olla mahdollista huoneen suunnittelun takia. Luot tällä hyvän jännitteen, jota et kuitenkaan hyödynnä lainkaan.
Nyt on pakko sanoa, älä suutu, se ei ole tarkoitukseni, mutta Sinulla on taito kirjoittaa, mutta et hyödynnä sitä oikein. Luot miljöön, tarinan rungon ja henkilöt, mutta et silti anna lukijalle juuri mitään. Normaali juonirunko menee seuraavasti: nouseva jännitys, käännekohta, laskeva jännitys ja loppuratkaisu. Alussa voi olla jonkinlainen pohjustus tai aloitus, mutta miltei jokaisen novellisi olet aloittanut ja lopettanut nousevaan jännitykseen. Ja minun mielestäni se on, anteeksi ranskani, mutta ihan hanurista. Se on vähän sama, kuin menisi katsomaan nyrkkeilyä, ja siinä vaiheessa, kun nyrkkeilijät on esitelty, säännöt kerrottu ja hanskat lyöty yhteen, niin pitäisi lähteä kotiin.
Tarkoitan tällä sitä, että jos oikein mietit, niin mitä haluat antaa lukijalle tuolla kirjoittamallasi kuvailulla? Ja mitä lukija kenties haluaisi tietää? Minä voin kertoa omalta osaltani. Haluan tietää seuraavaa: miksi tyttö on huoneessa, miksi tutkijat ovat tulossa ja mitä ne tutkivat, miksi testejä tehdään, mistä tyttö on tullut, miten tyttö voi nähdä testaajan, mitä tytölle tapahtuu...pääseekö vapaaksi, onko testaajalla omatunto ja päästääkö tytön vapaaksi, rakastuuko jopa tyttöön, pakenevatko he yhdessä, miltä maailma näyttää huoneen ulkopuolella jne jne jne.
En kirjoittanut ylläolevaa siksi, että haluaisin moittia Sinua...tai siis pelkästään siksi. Haluaisin Sinun ymmärtävän seuraavan seikan: Olet Hyvä Kirjoittaja! Sinun täytyy vain suunnitella ja kirjoittaa myös juoni kunnolla, jotta myös kirjoituksesi ovat hyviä!
Kiitos!
Moikka taas Petraa010!
Jo pelkästään nimi luo sellaista mielenkiintoa novellia kohti, että sen on parempi olla hyvä! :D Ja täytyy sanoa, että en pettynyt!!! :D Todella hyvää työtä!
Nyt oli hyvä aloitus! Ainoastaan yksi pikku juttu kalvoi. Ja se liittyy pilkkuihin. Tarkkana niiden kanssa.
"Basso hakkaa lattiaa, enkä voi lopettaa liikkumista, en, ennekuin kaikki on täysin pimeää.".
Ajatukseni.
"Basso hakkaa lattiaa, enkä voi lopettaa liikkumista. En ennen, kuin kaikki on täysin pimeää.".
Hyvää dialogia ja mahtavaa tunnelmaa! En osaa sanoa juuri mitään muuta! Kuvailut, tapahtumat, hämyinen tunnelma, miljöö, sekavuus. Kaikki on mainiota!
Ja nyt kuljetit tarinan loppuun, vaikkakaan et paljastanut taustoja tai sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin kuitenkin enemmän kuin aikaisemmissa novelleissasi!
Kiitos!
Moikka moi Petraa010!
Omitusta, että runo on kirjoitettu yhteen putkeen ilman säkeitä. En sano etteikö niin voisi olla, mutta se näyttää kummalliselta :D
En ole ihan varma todellisesta sanomastasi, mutta minulle syntyi mielikuva siitä, kuinka yksittäiset pienet valkoiset valheet kasaantuvat suureksi, elämää murentavaksi valheeksi. Ja pidin tuosta mielikuvasta! Säkeitä tai ei, niin loit kauniisti maalaillun näkemyksen ja tunteita herättävän runon!
Pidin!
Kiitos!
Moikka taas Petraa010!
Sinulla on kyllä todella rasittava tapa pimittää tietoa lukijalta! :D
Kiinnostava aihe. Pelko, väkivalta, ahdistus, miesnais - asettelu. Tässä ja edellisessä tarinassasi ei haittaa vaikka taustat puuttuvat, mutta se, että tarina loppuu kesken, se todella kismittää!!! :D
Ei käteä vasten vaan kättä vasten.
Vältä turhan kirjoittamista.
"Kipu, jonka lyönti aiheutti, oli kaamea. Se murjoi sisuskalujani, löi mahalaukkuni kasaan ja sai tuskankyyneleet nousemaan silmiini.".
Ajatukseni:
"Kipu murjoi sisuskalujani, löi mahalaukkuni kasaan ja sai tuskankyyneleet nousemaan silmiini.".
Lukija ymmärtää, että kipu tulee lyönnistä, joka ilmenee edellisessä lauseessa.
Äidinkielellisesti en puuttuisi moneenkaan asiaan. Kerrontasi on sujuvaa ja selkeää. Mielikuvituksesi on hyvä ja kykysi kuvailla tilanteita ja ajatuksia loistava.
Mutta Sinä lopetat kesken. Ihan kuin luovuttaisit. Kirjoitat, huokaiset, suoristut, toteat että vitut ja lataat novellin sivustolle. :D Tai sitten Sinulla on sadistinen halu piinata lukijaa keskeneräisillä juonilla! :D Niin ei saa tehdä!
Kiitos!
Moikka Petraa010!
Pidän hivenen sekavasta tavastasi kuvailla! Et sano tai kuvaile liikaa, vaan juuri sen, että lukija ymmärtää tapahtumat, mutta saa itse muodostaa mielikuvat yksityiskohdista! Hyvä!
Aloitus on tärkeä.
"Mitja katsoo peilistä tyttöä, itseään.".
Ajatukseni: "Mitja katsoo peilistä itseään.".
Mielestäni koetat tehdä tuosta hieman liian taiteellisen.
Dialogissa on ok käyttää kolmoispisteitä, mutta unohda tuo Caps Lock :D
Inhasti taas jätät kesken! :D Ei niin saa tehdä! Homma loppuu juuri, kun alkaa kunnolla tapahtua. Olisin toivonut, että kun tarina alkaa muodostua, niin et lopettaisi sitä kesken, vaan kuljettaisit loppuratkaisuun saakka.
Kiitos!
Moikka Petraa010!
Todella hyvin kirjoitettu pätkä! Hyvä miljöö ja sopivasti sekava kuvailu! Osaat kirjoittaa hyvin!
Urputan aina aloituksista.
"Myrsky riehuu kaupungin yllä, synnyttäen tornadonpoikasia, mustat pilvet valuvat kaupungin ylle.".
Pari juttua. Ensinnä pilkut. "synnyttäen" on lauseenvastike, johon ei kuulu pilkkua. Vaihtoehto sille olisi "ja synnyttää", joka myöskään ei vaadi pilkkua, sillä tällöin lauseilla on yhteinen jäsen, eli myrsky. Toiseksi, tuo viimeinen lause kuuluisi minusta olla aivan omansa.
Eli: "Myrsky riehuu kaupungin yllä synnyttäen tornadonpoikasia. Mustat pilvet valuvat kaupungin ylle.".
Tuossa on myös hieman toistoa, eli tuo kaupungin yllä. Viimeinen lause voisi päättyä "...varjostaen kaupunkia.".
Ilmaisusta pikkuisen. Mieti aina tarkkaan mitä sanaa käytät. Älä tyydy ensimmäiseen.
"Vauhtini ei hidastu, se nopeutuu,...".
Ajatukseni: "Vauhtini ei hidastu, se kiihtyy,...".
Eli erityisesti jos kirjoitat vastakohdista, niin mieti tarkkaan mikä on esimerkiksi kylmän vastakohta...se ei ole lämmin vaan kuuma :D Tuo nopeutuu on vähän kuin vihreänketjun lanseeraama sana "halpuutimme", joka mielestäni pitäisi olla alensimme, joka myös viittaa alan yleiseen ale - sanaan.
Vältä Caps Lockia kerronnassa...ja kolmoispisteitä myös. Ne antavat jotenkin "puhekielisen" kuvan.
Minusta ruumiinosat ovat kokonaisuus, osa henkilöä.
"Pääni vaistonomaisesti pyörähtää katsomaan tuhoa.".
Ajatukseni.
"Käännän pääni vaistonomaisesti tuhon suuntaan.".
Tai
"Katson vaistomaisesti tuhoa."
Tai
"Pyörähdän vaistomaisesti tuhon suuntaan.".
Minua jäi hieman vaivaamaan taustat ja tulevaisuus. Vaikka kyseessä olikin hyvin rakennettu kuvaus yhdestä tilanteesta, niin jäin miettimään monia juttuja. Kuka "minä" on? Minä "minä" on tullut? MIkä on tämä mystinen kaupunki, jota pommitetaan paskaksi? Mitstä nämä sotilaat ovat ja minne ne "minut" vie? Miten tarina loppuu? Kuolenko "minä"?
Eli kuvailu on hyvää ja miljööstä tulee selkeä kuva. Siltikin taustat ja loppuratkaisu jäävät ilmaan roikkumaan. En tiedä kuuluuko noita asioita edes tietää, sillä kuvailu on kenties Sinun ajatuksissa tarkoituskin jättää arvoitukseksi, mutta minua se häiritsee :D
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 501 - 510 | « 1 ... 48 49 50 51 52 53 ... 54 105 » |
