 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 491 - 500 | « 1 ... 47 48 49 50 51 52 ... 53 105 » |
Moikka Lil Sparrow! :D
Olisi mukava tietää, mitä päässäsi oikein liikkuu! :D Tämä, toisin kuin edellinen, on miellyttävän leikkisä! :D
Ajatus tosin tässäkin jää hieman vaappumaan, mutta tästä tulee hyvälle mielelle! :D
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Nyt on omituinen ja todella irrallinen runo :D En ymmärrä yhtään, mitä haet tuolla.
Jännää ajatuksilla leikittelyä kuitenkin, mutta kaukaa täytyy katsoa, että kokonaiskuva hahmottuu :D
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Luttisen hahmo on hyvä! :D Tulee heti mieleen voimakas samaistuminen perheeseen, jonka pöytään kännissä örisevä mies istuu :D
Kaunokirjallisessa kerronnassa 34-vuotias on kolmekymmentäneljä vuotias. Tuo numeroiden käyttö näyttää karkealta ja tuntuu hosumiselta :D
Kirjoitat hyvin, ja tarina tempaa niin mukaansa, että en oikein edes tajunnut kunnolla katsella virheitä :D
Tarina jää kenties hieman ohkaiseksi. Lopussa hyvä paljastus siitä, että Luttinen onkin normaali arjessa eikä lomalla, kuten väittää. Kaveriton mies, jota elämä on potkinut päähän, ja joka tulee etsimään juttuseuraa lentokentältä. Ajatus on hyvä, mutta kenties tarina olisi voinut olla jotenkin täydempi.
Dialogi oli hyvää ja erityisesti Luttisen vastaukset, joissa hän vastaa kysyjälle osana omaa dialogia, jolloin kysymys käy lukijalle ilmi, vaikka et sitä kirjoittanutkaan, on mahtavaa!
Vaikka tämä onkin lyhyt katsaus Luttiseen ja hetkelliseen tilanteeseen, niin jotain mielestäni puuttuu. En kuitenkaan rango siitä kovin, sillä en osaa itsekään kertoa mitä se puuttuva on :D
Kiitos!
Moikka taas Tapani!
Jännä tapa käsitellä nykymaailman pinnallisuutta ja ajatuksia. Uskon, että pohdintasi osuu oikeaan monen kohdalla.
En oikein ymmärtänyt tuota uusien sääntöjen luomista. Oliko siinä kyse bluffauksesta vai jostain muusta? Vai viittasitko, että elämässä muutoinkin on uudet säännöt? Salilla huonolta näyttäviä ihmisiä ja mainoksissa näiden vastakohtia.
Hmm...nyt jumituin miettimään :D
Kenties tässä oli jokin suurempikin filosofia, mutta se piiloutui minulta.
Kiitos!
Moikka Tapani!
Selkeä runo, kaunis, todella kaunis ajatus (olettaen, että ymmärsin lopun oikein).
Tuo ajatus siitä, että tahtominen olisi vasta viimeinen keino, on huikea! :D
Selkeää sanattelua ja hyvä rytmitys! En keksi mitään pahaa sanottavaa!
Kiitos!
Moikka Unto Laaja!
Olipas erikoinen teksti. Luot hyvin mielikuvaa ja miljöötä. Oli pakko koettaa itsekin, miten hymy siristää silmiä.
Vältä lainausmerkkejä kaunokirjallisessa tekstissä. Sukuvikaluonnekohtauksen voi kirjoittaa esimerkiksi "...sosiaalisista vajaavaisuuksistaan, joita isoisä kutsui sukuvikaluonteeksi.". Tai jotenkin muutoin, mutta lainausmerkit ovat kerronnassa tarpeettomia.
Juonen kannalta ei varmastikaan ollut tärkeää, mitä pojalle lopulta kävi, mutta minua se jäi kiinnostamaan. Odotin jo hetken loppua, jossa poika palaa isoisän luo, mutta Sinä päätit toisin.
Miljöö on poikkeuksellisen ahdistava ja hyvin luotu. Todella taitavasti rakennettu ja epätoivoinen tunnelma!
Hieman jäi pinnalliseksi taustat ja tulevaisuus, mutta se ei kenties ollut tämän kirjoituksen suurin juttu kuitenkaan.
Kiitos!
Moikka Juicyca!
Onpa mehuinen nimimerkki! :D
Kirjotat hyvin! Otankin tuossa kantaa tuohon preesensissä kirjoittamiseen, mutta se toimii. En tiedä montaa preesensissä kirjoittavaa kirjailijaa, Bo Carpelanin romaani Lapsuus on itseasiassa ainoa, joka tulee mieleen.
Nillitän aina aloituksesta.
"Se päivä oli kesä.". Oliko se päivä todella koko kesä? Enpä usko.
Ajatukseni: "Se päivä oli kesäinen.".
Jossa -sana vaatii eteensä pilkun, jos se erottaa lauseet toisistaan.
Aloitat imperfektissä, mutta muutat preesensiin tuulenpuuskan sivelystä. Oliko tähän jokin hyvä syy? Mielestäni se tuntui omituiselta.
"...ja sitten lähtee...".
Mielestäni tuo sitten - sana kuuluu lähinnä ala-asteen ainekirjoitukseen :D Lisäksi se on tarpeeton sana tuossa.
Lyhyt prologi, mutta hyvää kuvailua ja mielikuvien maalailua, johon on helppo samaistua. Tämä luo ajatuksia, että kuinka heidän tiensä vielä kohtaavatkaan :D Hyvä!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Hypähdettiinkös tässä nyt vähän ajassa taaksepäin? Mielestäni tuo joutsen oli jo edellisessä osassa sängyn alla? Nyt kuitenkin tuot sen kaipaamani metsäseikkailun! :D Odotin tosin jo susia ilmestyväksi, mutta hyvä näinkin! :D
Turhan kirjoittamisesta.
"Seppä takoi tällä hetkellä uusia hevosenkenkiä...".
Tästä hieman. tällä hetkellä viittaisi preesensiin, mutta takoi on imperfekti. Lisäksi se, että onko tarpeen kirjoittaa, että tällä hetkellä? Voiko seppä takoa muutenkin kuin tällä hetkellä? Siis voi tietysti, esimerkiksi seppä takoi viikko sitten, mutta se muuttaa sanomaa. Ja sitten on tuo uusia -sana. Onko mahdollista takoa vanhoja hevosenkenkiä?
Ajatukseni: "Seppä takoi hevosenkenkiä...".
Termi kuitti viittaa siihen, että kun kuitti on saatu, on homma loppu. Ilmaus on kuitenkin nykymaailmallinen, eikä mielestäni sovi fantasiaan. Ihan samalla tavalla, kun et käytä termejä moottori, virtalähde tai langaton. Olisiko kenties sana "loppu" parempi?
"Sillä joutsen se oli, ja sen kaulasta valui tummaa verta sen untuvaiselle rinnalle.".
Tässä on jotain kankeaa. Ajatukseni:
"Joutsenen kaulasta valui tummaa verta untuvaiselle rinnalle.".
Eli yksinkertainen ja helppo lause. Tuo sillä vaatisi vastaväitteen, jollaista en kuitenkaan löydä. Ei ole epäuskoa tai vastaväitettä dialogissa.
Mielestäni lopetat tämän hieman lyhyeen. Luot hyvän jännitteen kivellä toikkarointiin (tuo preesensiin muuttaminen muuten sopii tuohon, kuin nenä päähän!), ja kun tuot käänteen, niin et enää kerro, mitä sitten tapahtuu. Puhuuko joutsen muuta? Miten Ava reagoi? Mitä sitten tapahtuu? Mitämitämitä???!!!
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Antaa tulla lunta tupaan! :D
Täytyy kyllä sanoa, että olin lievästi pettynyt tuohon alkuun. Odotin lukevani jännittävää tarinaa kiven tutkimisesta, mutta skippasit koko tapahtuman. Mielestäni siinä meni osa edellisen osan pohjustusta hukkaan. Loit jännittävän mielikuvan metsästä ja tytöstä, joka vaaroja uhmaten päättää lähteä sinne. Ja sitten siellä onkin jo käyty... Toisaalta tuo joutsen vs noita ajatus on kutkuttava, niin nyt kyllä hyppäsit todella kiehtovan osion yli. Se, kuinka synkkään metsään samoileva tyttö olisi lähestynyt jännittyneenä kiveä, tutkinut jälkiä, haistellut ilmaa, kuunnellut jokaista rasahdusta ja lopulta löytänyt joutsenen, jäi kokonaan puuttumaan. Ja vielä se, kuinka paljon panostit tuohon pohjustukseen metsästä, äidin katoamisesta ja isän kielloista metsään menosta, niin nyt mielestäni se, että jatkat tarinaa turvallisesta kodista, söi todella aimohaukkauksen potentiaalista jännitystä tarinasta.
Ja hieman samaa, kuin Jästipää, niin tuohon joutsenen kokoon liittyen. Se ei häiritsisi, jos "väliosa", johon olisi kuulunut metsäseikkailu, olisi päättynyt siihen, että Ava salakuljettaa joutsenen huoneeseensa peläten jatkuvasti, että isä huomaa.
Sulkeet :D Ei ole tarvetta sulkeille, sillä meillä on pilkut ja pisteet! :D
Ja pilkuista puheen ollen.
"Hän yritti parhaansa mutta tuntui silti aina tunaroivan.".
Ennen mutta - sanaa kuuluu olla pilkku, sillä konjunktiona se erottaa päälauseen (Hän yritti parhaansa) sivulauseesta (, mutta tuntui silti aina tunaroivan.). Sitäkin jäin miettimään, että kenen mielestä poika tuntui tunaroivan? Voisiko se olla ", mutta tunaroi silti aina."?
Ilmaisusta.
"Vilhelm toivoi, ettei Avan tarvitsisi koskaan kokea samaa tuskaa kuin hänen.".
Tuo hänen, ei viittaa Avan äitiin, vaan Vilhelmiin. Onko tämä tarkoitus? Mielestäni tuon tuskaviittauksen kuuluisi liittyä nimenomaan Avan äitiin. Eli silloin lopetus voisi olla "... kuin tämän äidin." tai "...kuin äitinsä.". Toki jos Vilhelm on kokenut tuskaa (kuten onkin), eikä halua Avan kokevan samaa, niin silloin tuo on oikein :D
Kolmoispisteet...miksi? Ne kuuluvat dialogiin, mutta eivät kaunokirjalliseen kerrontaan. Eivät edes silloin, kun ne liittyvät ajatuksiin.
Tarina etenee mainiosti! Tuot sellaisia tekijöitä tarinaan, kuten nuo sudet, jotka tulevat yöstä ja lisäävät jännitystä! Hyvä!
Eräs Otavan kustannustoimittaja, jonka isän tunnen, kertoi minulle kerran sellaisen vinkin, että täytyy aina koettaa lopettaa kappale jännittävään kohtaan, ja aloittaa seuraava kutkuttavan jännittävästi. Eli jakso tulisi lopettaa siten, että lukija haluaa lukea enemmän. Mielestäni onnistut tässä kohtalaisesti. Tämän osion alkua tosin riivasi se, että tuo metsäkohtaus puuttui ja tämä kappale alkoi jännitystä latistaen.
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Peukalot kirjoituksiin! :D
No nyt alkoi jo tapahtua! Odotinkin, koska tässä novellisarjassa alkaa esiintyä jännitystä! :D Hyvä!
"Talon puutarhassa sirittivät jo heinäsirkat. Käki kukkui.".
Miksi sirittivät jo? Mikseivät vain sirittäneet? Ja jos haluat kertoa, että kevät oli jo niin pitkällä, niin miksi käet vain kukkuvat, mutta eivät kuku jo? :D No joo saivartelen, mutta häiritsi.
Kenties olisit voinut kirjoittaa, että kevät oli jo pitkällä, sirkat sirittävät ja käet kukkuivat.
Kerrot, kuinka puutarhassa elukat mekastivat, ja heti perään, että puutarhan yli näki. Eli jos olisit vain kirjoittanut elukoiden mekastuksesta ilman puutarhaa, ja sen jälkeen kuinka puutarhan yli näki, niin olisit välttynyt toistolta. Ja lukija olisi ymmärtänyt, että jos ikkunasta katsotaan puutarhan yli, niin ne elukat riehuvat juurikin siellä puutarhassa. Ja jos lukija ei sitä olisi ymmärtänyt, niin onko sillä väliä? Sen kuitenkin tajusi, että sirkat sirittää ja käet kukkuu :D
"Jopa päiväsaikaan metsä huokui Avan mielestä synkkyyttä.". Hyvä!!! :D Tässä on voimakas tunne ja mielikuva!
Mielestäni jätät sen kuitenkin hitusen kesken. Mikä tuon synkkyyden aiheuttaa? Annan esimerkin jatkosta.
"Paksut rungot olivat kiertyneet, kuin pahan vääntäminä toisiinsa, ja aluskasvillisuus loi syvät varjot, joiden suojissa kulkijaa väijyi luonnottomat olennot.".
Tai jotain tuon suuntaista. Eli kuvailet jotain synkäksi, mutta mikä sen tekee? Minulle synkkä metsä on illan hämärtyessä näkyvä metsä, jonka lähimmät puut ovat nähtävillä, mutta jonka pimeys nielaisee syvemmälle mentäessä. Eli sen sijaan, että kirjoitat jonkin olevan vain synkkä, voisi tuota mielikuvaa jatkaa tai vahvistaa.
"...takaa kantautua ihmissuden ulvontaa täysikuulla.".
"...takaa kantautua ihmissuden ulvontaa täydenkuun aikaan.".
Tapasi kirjoittaa on mukava, kevyttä lukea! Tuntui hieman, että nuo aikaisempien osien pohjustukset alkoivat jo riittää! Hyvä, että päästiin vihdoin asiaa!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 491 - 500 | « 1 ... 47 48 49 50 51 52 ... 53 105 » |
