 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Lil Sparrow!
Peukalot kirjoituksiin! :D
No nyt alkoi jo tapahtua! Odotinkin, koska tässä novellisarjassa alkaa esiintyä jännitystä! :D Hyvä!
"Talon puutarhassa sirittivät jo heinäsirkat. Käki kukkui.".
Miksi sirittivät jo? Mikseivät vain sirittäneet? Ja jos haluat kertoa, että kevät oli jo niin pitkällä, niin miksi käet vain kukkuvat, mutta eivät kuku jo? :D No joo saivartelen, mutta häiritsi.
Kenties olisit voinut kirjoittaa, että kevät oli jo pitkällä, sirkat sirittävät ja käet kukkuivat.
Kerrot, kuinka puutarhassa elukat mekastivat, ja heti perään, että puutarhan yli näki. Eli jos olisit vain kirjoittanut elukoiden mekastuksesta ilman puutarhaa, ja sen jälkeen kuinka puutarhan yli näki, niin olisit välttynyt toistolta. Ja lukija olisi ymmärtänyt, että jos ikkunasta katsotaan puutarhan yli, niin ne elukat riehuvat juurikin siellä puutarhassa. Ja jos lukija ei sitä olisi ymmärtänyt, niin onko sillä väliä? Sen kuitenkin tajusi, että sirkat sirittää ja käet kukkuu :D
"Jopa päiväsaikaan metsä huokui Avan mielestä synkkyyttä.". Hyvä!!! :D Tässä on voimakas tunne ja mielikuva!
Mielestäni jätät sen kuitenkin hitusen kesken. Mikä tuon synkkyyden aiheuttaa? Annan esimerkin jatkosta.
"Paksut rungot olivat kiertyneet, kuin pahan vääntäminä toisiinsa, ja aluskasvillisuus loi syvät varjot, joiden suojissa kulkijaa väijyi luonnottomat olennot.".
Tai jotain tuon suuntaista. Eli kuvailet jotain synkäksi, mutta mikä sen tekee? Minulle synkkä metsä on illan hämärtyessä näkyvä metsä, jonka lähimmät puut ovat nähtävillä, mutta jonka pimeys nielaisee syvemmälle mentäessä. Eli sen sijaan, että kirjoitat jonkin olevan vain synkkä, voisi tuota mielikuvaa jatkaa tai vahvistaa.
"...takaa kantautua ihmissuden ulvontaa täysikuulla.".
"...takaa kantautua ihmissuden ulvontaa täydenkuun aikaan.".
Tapasi kirjoittaa on mukava, kevyttä lukea! Tuntui hieman, että nuo aikaisempien osien pohjustukset alkoivat jo riittää! Hyvä, että päästiin vihdoin asiaa!
Kiitos!
