 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Lil Sparrow!
Antaa tulla lunta tupaan! :D
Täytyy kyllä sanoa, että olin lievästi pettynyt tuohon alkuun. Odotin lukevani jännittävää tarinaa kiven tutkimisesta, mutta skippasit koko tapahtuman. Mielestäni siinä meni osa edellisen osan pohjustusta hukkaan. Loit jännittävän mielikuvan metsästä ja tytöstä, joka vaaroja uhmaten päättää lähteä sinne. Ja sitten siellä onkin jo käyty... Toisaalta tuo joutsen vs noita ajatus on kutkuttava, niin nyt kyllä hyppäsit todella kiehtovan osion yli. Se, kuinka synkkään metsään samoileva tyttö olisi lähestynyt jännittyneenä kiveä, tutkinut jälkiä, haistellut ilmaa, kuunnellut jokaista rasahdusta ja lopulta löytänyt joutsenen, jäi kokonaan puuttumaan. Ja vielä se, kuinka paljon panostit tuohon pohjustukseen metsästä, äidin katoamisesta ja isän kielloista metsään menosta, niin nyt mielestäni se, että jatkat tarinaa turvallisesta kodista, söi todella aimohaukkauksen potentiaalista jännitystä tarinasta.
Ja hieman samaa, kuin Jästipää, niin tuohon joutsenen kokoon liittyen. Se ei häiritsisi, jos "väliosa", johon olisi kuulunut metsäseikkailu, olisi päättynyt siihen, että Ava salakuljettaa joutsenen huoneeseensa peläten jatkuvasti, että isä huomaa.
Sulkeet :D Ei ole tarvetta sulkeille, sillä meillä on pilkut ja pisteet! :D
Ja pilkuista puheen ollen.
"Hän yritti parhaansa mutta tuntui silti aina tunaroivan.".
Ennen mutta - sanaa kuuluu olla pilkku, sillä konjunktiona se erottaa päälauseen (Hän yritti parhaansa) sivulauseesta (, mutta tuntui silti aina tunaroivan.). Sitäkin jäin miettimään, että kenen mielestä poika tuntui tunaroivan? Voisiko se olla ", mutta tunaroi silti aina."?
Ilmaisusta.
"Vilhelm toivoi, ettei Avan tarvitsisi koskaan kokea samaa tuskaa kuin hänen.".
Tuo hänen, ei viittaa Avan äitiin, vaan Vilhelmiin. Onko tämä tarkoitus? Mielestäni tuon tuskaviittauksen kuuluisi liittyä nimenomaan Avan äitiin. Eli silloin lopetus voisi olla "... kuin tämän äidin." tai "...kuin äitinsä.". Toki jos Vilhelm on kokenut tuskaa (kuten onkin), eikä halua Avan kokevan samaa, niin silloin tuo on oikein :D
Kolmoispisteet...miksi? Ne kuuluvat dialogiin, mutta eivät kaunokirjalliseen kerrontaan. Eivät edes silloin, kun ne liittyvät ajatuksiin.
Tarina etenee mainiosti! Tuot sellaisia tekijöitä tarinaan, kuten nuo sudet, jotka tulevat yöstä ja lisäävät jännitystä! Hyvä!
Eräs Otavan kustannustoimittaja, jonka isän tunnen, kertoi minulle kerran sellaisen vinkin, että täytyy aina koettaa lopettaa kappale jännittävään kohtaan, ja aloittaa seuraava kutkuttavan jännittävästi. Eli jakso tulisi lopettaa siten, että lukija haluaa lukea enemmän. Mielestäni onnistut tässä kohtalaisesti. Tämän osion alkua tosin riivasi se, että tuo metsäkohtaus puuttui ja tämä kappale alkoi jännitystä latistaen.
Kiitos!
