 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Unto Laaja!
Olipas erikoinen teksti. Luot hyvin mielikuvaa ja miljöötä. Oli pakko koettaa itsekin, miten hymy siristää silmiä.
Vältä lainausmerkkejä kaunokirjallisessa tekstissä. Sukuvikaluonnekohtauksen voi kirjoittaa esimerkiksi "...sosiaalisista vajaavaisuuksistaan, joita isoisä kutsui sukuvikaluonteeksi.". Tai jotenkin muutoin, mutta lainausmerkit ovat kerronnassa tarpeettomia.
Juonen kannalta ei varmastikaan ollut tärkeää, mitä pojalle lopulta kävi, mutta minua se jäi kiinnostamaan. Odotin jo hetken loppua, jossa poika palaa isoisän luo, mutta Sinä päätit toisin.
Miljöö on poikkeuksellisen ahdistava ja hyvin luotu. Todella taitavasti rakennettu ja epätoivoinen tunnelma!
Hieman jäi pinnalliseksi taustat ja tulevaisuus, mutta se ei kenties ollut tämän kirjoituksen suurin juttu kuitenkaan.
Kiitos!
