Arvostelut käyttäjältä Dhanne

Alkajaisiksi tässä saisi olla kappaleenjakoja ja vähemmän kirjoitusvirheitä.

Toisekseen asioista ei kirjoiteta mielenkiintoisesti harppaamalla kaikkien yksityiskohtien yli. Tähän kannattaa panostaa, jos haluat lukijoiden nauttivan kirjoituksistasi. Tarinasi kyllä etenee, mutta liian nopeasti.

Oli niin lyhyt teksti, ettei arvosanamittarikaan värähdä kuin pakolliset puoli tähteä!

Melko virheetöntä tekstiä, pisteet siitä, osaat kirjoittaa. Välillä aikamuodon muuttuminen imperfektistä perfektiksi ja takaisin häiritsi lukemista. Muutenkin ajassa hyppiminen oli varsin kökösti toteutettu.

Mitä tulee tarinaan tapahtumat soljuivat mieleenpainumattomasti yksi toisensa jälkeen. Luultavasti pahin syypää on muisteleva tyyli: se erkaannuttaa lukijan tapahtumista. Ei kiinnosta kun kaikki on kertojalle mennyttä.

Jotenkin olisin kaivannut enemmän, mieleenpainuvampia tapahtumia ja mielikuvia. Jäin myös miettimään mitä kertomuksessa todella halusit sanoa, sillä jotain tästä puuttuu, ainakin tarinan kaari. Äkkimuutosta tuntemattomaan kaupunkiin olisi varmasti saanut enemmän irti, samoin eräoppaana olemisesta.

Sujuvasta tekstistä saat kolme tähteä. Mitä tulee tarinaan, siitä siitä saat puoli tähteä lisää. Koska minämuotoinen muistelu etäännytti liiaksi, annan siitä miinus puoli tähteä. Kokonaistulos on siis kolme tähteä.

Ihan mukavaa perusfantasiaa tämä on, perusfantasiaa siksi että tarina vilisi kliseisiä velhoja, ritareita, Dungeons & Dragons -magiaa ja tuplasapeleita. Juoni lähti etenemään saman tien ja eteneminen jatkui läpi kerronnan, mistä annan plussaa. Kirjoitusvirheitä oli joitakin ja samoin kieliopillisia lapsuksia, mutta en rankaise niistä aiheettomasti koko pistemäärää. Itse asiassa en rankaise niistä ollenkaan.

Mitä muuttaisin? Ensiksikin taikuudesta olisi voinut kertoa mysteerisemmin tai ainakin kirjoittaa seikkaperäisemmin. Yleensä fantasiassa magian kuvailu kiinnostaa lukijaa, ja minua viehättää etenkin mysteerisyyden tuntu. Taikuuden pitäisi olla salaperäistä, ei liian tuttua ja turvallista, kuten tässä vähän kallistuttiin.

Toiseksi lukiessa minulta meni ohi saavuttiko Achir tehtäväänsä löytää kylän katoamismysteeriin ratkaisua. Sudet olivat pahan magian vallassa, mutta sitten tuli Joshua Grey, joka piti esitellä kahdesti. Miksi näin? Miehellä ei tuntunut vaikuttavaa osaa tarinaan, joten olisin karsinut toisen esittelykerran pois kuvailusta.

Dialogia olisi voinut särmätä paremmaksi, etenkin lopun osalta.

Yleensä aloittelevat kirjoittajat unohtavat kuvata päähenkilönsä mielihaluja, ja tässäkin Achirin mielihaluja olisi voinut kuvata enemmän. Halusiko tämä olla etsimässä ratkaisua mysteeriin, ynnä muuta.

Kirjoituksen paras kohta oli Achirin esittely, jossa hänen nimensä tulkittiin aivastukseksi. Nauroin kunnolla. Muutenkin terry prachettmäistä huumoria olisi voinut olla enemmän, perusfantasia kun kaipaa rinnalleen hauskuutta.

Aihe ei ollut erityisen miellyttävä, mutta sanoista muodostui kuitenkin tarina. En nauttinut juurikaan, mutta toisaalta uudesta kuvakulmasta ja sujuvasta tekstistä kolme tähteä.

Rikkoutuneiden ruumiinosien kanssa liikkumisen ja parvimielen lisäksi olisin toivonut tähän vielä tarkempaa kuvailua zombin elämästä. Paras kohta oli kun zombi yritti luetuttaa lehteä. Hymähdin positiivisesti. Ehkä enempi huumori olisi tehnyt tässä terää.

Luinpa novellisi tai onko tämä pidemmän tarinan alku? Kerronta soljui mukavasti eikä ajatuksenjuoksussa tuntunut olevan moitittavaa, siitä kolme tähteä! En tiedä pitäisikö minun arvioida tätä novellina vai suuremman tarinan alkuna. Novellina tämä saisi kolme ja puoli tähteä, koska tarinan kaari jäi selvästi kesken. Toisaalta tarinan alkuna tämä saa minulta yhden tähden lisää, yhteensä siis neljä tähteä!

Mitä muuttaisin tarinassa? Ensinnäkin päähenkilön nimi olisi voinut tulla esille heti alussa, nyt nimi mainitaan keskellä kirjoitusta ohimennen.

Toisekseen jäin miettimään liittyykö jatkotarinaan rääsyistä rikkauksiin -juonikuvio, sillä köyhyyttä ja rikkauden eroja painotettiin paljon. Jos ei, silloin köyhyys-rikkaus teema olisi väärä. Ei sillä, köyhyyden kuvaus oli onnistunut kokonaisuus, rikaus oli vuorostaan vähän yltiörikasta tuhlaamista, suorastaan silmitöntä rahan haaskausta. Rikkaan 'pientä koetta' lukiessa pyöräytin silmiäni epäuskosta. 'Pieni koe' olisi tullut heti mielenkiintoisemmaksi ja päähenkilö aktiivisemmaksi toimijaksi jos Boone (suivaantuneena köyhien sortamisesta) olisi mennyt valittamaan asiasta ja rikas mies olisi antanut tälle almun ja haastanut hänet tekemään jotakin saadakseen kultaa.

Boonesta olisi voinut tehdä aktiivisempi toimija. Hän olisi tehnyt paljon päästäkseen köyhyydestä, vaikka olikin vain oppipoika, mutta että köyhyys ei vähällä taittunut. Aktiivisemmaksi Boonea olisi saanut jos hän olisi tehnyt asioita samaan aikaan kuin taustatarinaa olisi selvitetty.

Boone olisi voinut haluta selkeämmin. Eli mielihaluja olisi kuvattu ja kerrottu ajoissa, esimerkiksi: ei halunnut olla köyhä/kyllästynyt olemaan köyhä (jos jatko olisi köyhyydestä rikkauksiin tarina) tai halusi ulkomuurin takaiseen maailmaan ja että hänellä oli siihen suunnitelmia (jos jatko olisi mennyt siihen suuntaan).

Luin tämän alkukappaleen myöhemmin kuin jatkokappaleen, joten arvostelu tulee nurinkurisessa järjestyksessä. Uskon kuitenkin jatkokappaleen arvoselun olleen oikea eli huononpaan päin mennään. Tämä on parempi kuin jatko.

Kirjoituksesi on sujuvaa ja dialogi on melko hyvää. Luultavasti saisit dialogista parempaa kuin lukisit tarinasi muutaman kerran uudestaan ja alkaisit parannella sitä. Tiivistäminen saisi dialogin ydinasian korostumaan.

Dialogi alkaa Vaelianin monologilla "Hulluutta. Olet hylännyt minut. Meidät. Kulkekaa rauhassa Ajan tuhkat kadonneet." Nämä ovat ensimmäiset sanat mitä lukija tietää Vaelianista, mutta valitettavasti tästä on vaikea ymmärtää mistä on kyse. Dialogin tiivistämisessä poistaisin mokomat mutinat koska lukija haluaa alussa tietää mistä tarinassa on kyse. Ja tämähän on esipuhe, joten ole mahdollisimman selkeä, liiaksi asti.

Seuraavaksi on puhuttelua. "Herrani! Herrani Vaelian!" kuului jostain takaa. Nämä kannattaa yhdistää yhdeksi lauseeksi, koska kolme riviä samaa asiaa on tuhlausta.

"Hän kääntyi tarttuen miekkaansa..." Tässä vaiheessa on vaikea sanoa kuka 'hän' on, joten vaihtaisin 'hänet' 'Vaelianiksi'.

170 tai 50 kiertoa ei kerro lukijalle yhtään kuinka vanha kukakkin on. Välttäisin näitä, Tolkienkin kirjoitti yksityiskohtia vahvasti selittäen. Tekstin asettelu on myös tässä ongelmallinen (kirjoittaja.fi on turhan alkeellinen tekstialusta tarinoille) kun ei tiedä kuka dialogin sanoo, ilmeisesti Carthan.

Heti kun puhutaan kuninkaasta, tahtoisin tietää tarkemmin. Minkä maan kuningas. Pelkkä kuningas kuulostaa ilman taustatarinaa täytesanalta satunnaisen maan johtajalle. Siispä ensimmäiseksi repliikiksi heittäisin: "Sinä olet pian kuninkaamme. Vaer Cerethissä kaikki odottavat paluutasi, kruunaamistasi. Kansa on puolellasi, Korkeat Kastit ovat puolellasi." Tämän jälkeen haluan tietää muutamalla sanalla miksi 'kuningas' on myrkkyä: "Kuningas... Isäni hulluus, pakkomielle jumaluuteen on ajanut meidät sisällissotaan."

"Sinun veljesi tuolla..." -dialogille on vaikea ymmärtää kuka sen sanoi, kenen veljestä on kyse.

Tässä alkua dialogin parannukselle. Tarkoitus on siis kuvata asioita tarkemmin ja kiinnostavammin. Kiinnostavuuteen kiinnittäisin huomiota, sitä olisi voinut olla enemmän. Mitä tulee tarinaan, jumalien voimat omaava sankari/antisankari kuningas, jolla on tehtävä tuhota oma isänsä, on turhan yllätyksetön juonikuvio. Olisin pudottanut mieluusti toisen titteleistä pois, kuninkaan tai jumalaiset taikavoimat. Tässä vaiheessa arvaan jo hänen voittavan ilman suurempaa vastusta.

Jos esinäytös arvioitaisiin kokonaisuutena, jään miettimään kenen tarinalle tämä on esinäytös. Vaelianille? Jollekin tuntemattomalle hahmolle, joka elää tuossa maailmassa? Siinä tapauksessa painottaisin Vaelianin perintöä kuninkaana eli miten hän johtaa ja millainen kuningaskunta.

Kirjoitat sujuvasti ja kerronta eteni odotetusti sopivaa tahtia, kaikkinensa mukava lukea. Siitä 2,5 pistettä!

Mikä tässä ei omaan makuun sopinut oli turhan mahtaileva, cheesy kerronta kenties sankarista kenties antisankarista, kuka tietää. Periaatteessa tälläinen novelli kertoo vain siitä kuinka henkilöhahmot käyttävät taikavoimia ja aseita, ei muuta. Konfliktitilanne on hyvästä, mutta sitten mennään sieltä mistä aita on matalin. Henkilöhahmoilla ei ole selkeää persoonaa, heidän vihastaan ja syistään taisteluun ei kerrota (aivan kuin he hakkaisivat kaiken vastaan kävelevän, syystä että raivo ja voimiintumisen tunne). Lukijalla tulee tunne, että miksi minä heidän tarinastaan välittäisin. Kysyisin sitä sinultakin: miksi lukijan pitäisi välittää päähenkilöstä tai taistelun lopputulemasta? Mitä päähenkilö saavutti tappamalla isänsä? Miksi poika ylipäätään tappoi isänsä? Se olisi ollut mukava tietää ja miksi isä lähti taisteluun mukaan?

Tarinassa olisi syytä kiskoa muustakin naurusta kuin yhdestä, esimerkiksi huumoria olisi saanut olla tai filosofinen tai psykologinen dilemma olisi tuonut uutta väriä. Toiseksi mahtailevaa, cheesyä kerrontaa olisi voinut olla vähemmän että se olisi tuntunut mahtavalta. Siis vähemmän on joskus enemmän ja tässä tavallisuudella olisi saavutettu paljon. Tarinan ideapuolelta en anna yhtään pistettä. Zero points. Zilch. Nada. Kokonaispisteet siis 2,5 pistettä. Kirjoitus on kunnossa, mutta tarinapuolelta on syytä ponnistaa ylöspäin!

Tekstin sujuvuudesta ja lauserakenteista päätellen olet kokeneempi kirjoittaja. Tapahtumat soljuivat mukavasti eikä missään kohtaa kerronta tuntunut hyppäävän liiaksi eteenpäin tai laahaavan selitysähkyissä. Hyvä hyvä, tästä arvostelun kolme tähteä!

Entä mitä mieltä olen tarinasta? Lyhykäisyydessään novelli tiivistyy: Tim pakeni tuntematonta olentoa, joka tappoi hänet. Ei intellektuaalista koukkua, ei syytä, vain emotionaalinen purkaus. Pelkkä päähenkilön tapattaminen vaikuttaa halvalta juonelta. Seuraavia novellejasi varten lähtisin miettimään mielenkiintoisempaa juonikuviota, jossa on ideaa.

Itse luon kantavan idean niin, että kirjoitan premissin, yhden päälauseen, joka kuvaa koko tarinaa. Premissi on mallia: joku + tekee + jotakin. Tämän novellin premissi on: Tim pakenee olentoa.

Premissin luomisen jälkeen tarkoitus on lihoittaa premissiä siihen suuntaan mihin tarinan haluaa kulkea. Miljöö on halkovaja + talon edusta. Tarvitaanko muuta? Mitä tapahtuu olennon ja Timin välillä? Mikä olisi kiinnostavampi lopetus kuin pääähenkilön kuolema? Mikä on olennon syy tappamiseen? Kertoisin ainakin siitä. Mitä virkaa Susanilla on? Miten saan tästä ajatuksia herättävän tai vielä emotionaalisemman paukun? Tällaisia miettisin ennen kuin alkaisin kirjoittaa novellia valmiiksi.

Premissi olisi voinut olla: Tim haluaa suojella Susania. Tämä olisi ollut mielenkiintoisempi premissi. Loput pisteistä tulee tarinan ideasta, joka esiintyy täälläkin foorumilla useaan otteeseen: päähenkilö tapetaan. Loppu. Ei vastaväitteitä. Tästä ideattomuudesta novelli saa nolla pistettä. (Tiedän, että kokeneena kirjoittajana pystyt ideatasolla parempaan.) Yhteisarvosana siis kolme tähteä.