 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Ihan mukavaa perusfantasiaa tämä on, perusfantasiaa siksi että tarina vilisi kliseisiä velhoja, ritareita, Dungeons & Dragons -magiaa ja tuplasapeleita. Juoni lähti etenemään saman tien ja eteneminen jatkui läpi kerronnan, mistä annan plussaa. Kirjoitusvirheitä oli joitakin ja samoin kieliopillisia lapsuksia, mutta en rankaise niistä aiheettomasti koko pistemäärää. Itse asiassa en rankaise niistä ollenkaan.
Mitä muuttaisin? Ensiksikin taikuudesta olisi voinut kertoa mysteerisemmin tai ainakin kirjoittaa seikkaperäisemmin. Yleensä fantasiassa magian kuvailu kiinnostaa lukijaa, ja minua viehättää etenkin mysteerisyyden tuntu. Taikuuden pitäisi olla salaperäistä, ei liian tuttua ja turvallista, kuten tässä vähän kallistuttiin.
Toiseksi lukiessa minulta meni ohi saavuttiko Achir tehtäväänsä löytää kylän katoamismysteeriin ratkaisua. Sudet olivat pahan magian vallassa, mutta sitten tuli Joshua Grey, joka piti esitellä kahdesti. Miksi näin? Miehellä ei tuntunut vaikuttavaa osaa tarinaan, joten olisin karsinut toisen esittelykerran pois kuvailusta.
Dialogia olisi voinut särmätä paremmaksi, etenkin lopun osalta.
Yleensä aloittelevat kirjoittajat unohtavat kuvata päähenkilönsä mielihaluja, ja tässäkin Achirin mielihaluja olisi voinut kuvata enemmän. Halusiko tämä olla etsimässä ratkaisua mysteeriin, ynnä muuta.
Kirjoituksen paras kohta oli Achirin esittely, jossa hänen nimensä tulkittiin aivastukseksi. Nauroin kunnolla. Muutenkin terry prachettmäistä huumoria olisi voinut olla enemmän, perusfantasia kun kaipaa rinnalleen hauskuutta.
