 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Kirjoitat sujuvasti ja kerronta eteni odotetusti sopivaa tahtia, kaikkinensa mukava lukea. Siitä 2,5 pistettä!
Mikä tässä ei omaan makuun sopinut oli turhan mahtaileva, cheesy kerronta kenties sankarista kenties antisankarista, kuka tietää. Periaatteessa tälläinen novelli kertoo vain siitä kuinka henkilöhahmot käyttävät taikavoimia ja aseita, ei muuta. Konfliktitilanne on hyvästä, mutta sitten mennään sieltä mistä aita on matalin. Henkilöhahmoilla ei ole selkeää persoonaa, heidän vihastaan ja syistään taisteluun ei kerrota (aivan kuin he hakkaisivat kaiken vastaan kävelevän, syystä että raivo ja voimiintumisen tunne). Lukijalla tulee tunne, että miksi minä heidän tarinastaan välittäisin. Kysyisin sitä sinultakin: miksi lukijan pitäisi välittää päähenkilöstä tai taistelun lopputulemasta? Mitä päähenkilö saavutti tappamalla isänsä? Miksi poika ylipäätään tappoi isänsä? Se olisi ollut mukava tietää ja miksi isä lähti taisteluun mukaan?
Tarinassa olisi syytä kiskoa muustakin naurusta kuin yhdestä, esimerkiksi huumoria olisi saanut olla tai filosofinen tai psykologinen dilemma olisi tuonut uutta väriä. Toiseksi mahtailevaa, cheesyä kerrontaa olisi voinut olla vähemmän että se olisi tuntunut mahtavalta. Siis vähemmän on joskus enemmän ja tässä tavallisuudella olisi saavutettu paljon. Tarinan ideapuolelta en anna yhtään pistettä. Zero points. Zilch. Nada. Kokonaispisteet siis 2,5 pistettä. Kirjoitus on kunnossa, mutta tarinapuolelta on syytä ponnistaa ylöspäin!
