Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Nyt on hurjasti dialogia, mikä ei ole paha juttu, mutta väliin tarvisi muutakin tekstiä. Selitä välillä miltä toisen ilmeet näyttävät, mitä pöydällä oli, mihin toinen istahti tai mitä hän katsahti, mitä ajatuksissa liikkui.

Nina hyppäsi tekstissä kesken kaiken raportin teosta kotiinsa aterian jälkeiseen tilaan. Jätä näiden väliin joko tyhjä väli, joka merkitsee tilanteesta tai ajasta toiseen hyppäämistä, tai sitten selitä lause väliin, miten Nina palaa kotiin.

"—Tahtoisitko lähteä kirpputorille?
—Saisit ostaa itsellesi jotain.
—Joo se olisi kivaa."
Oletan, että tässä ensimmäinen ja toinen puhe on samasta henkilöstä. Tuo puheviivahan tarkoittaa toisen puheenvuoroa. Yhdistä siis nämä saman henkilön peräkkäin puhumat kohdat. Minä tykkään käyttää enemmän lainausmerkkejä, ne kertovat mistä puhe alkaa ja mihin päättyy:
"Tahtoisitko lähteä kirpputorille?" Nina ehdotti tytölle. "Saisit ostaa itsellesi sieltä jotain."
"Joo, se olisi kivaa."

Sama koskee tätä:
"—Miksi kysyit että tapahtuiko puistossa jotain? Tyttö kysyi.
—Me tehtiin hölmö kokeilu. Sanoi tyttö hädissään."

Tarina vie hyvin eteenpäin. Osaat kirjoittaa pitkästi, 'kirjamaisesti', mikä on hyvä. Hienoa, että olet lukenut palautteet ja ottanut niistä oppia. Se näkyy hienosti puoleen väliin tekstiä. Olet lukenut sitä uudelleen ja korjaillut kirjoitusvirheitä. Mutta sitten et ole jaksanut suorittaa tarkastuslukemista enää niin tarkasti ja loppuosasta löytyy taas paljon kirjoitus- ja ajatusvirheitä. Tarkkuutta, niin hyvä tulee! :) Lisäilen kirjoitusvirheiden oikeinkirjoitusta kommenttiin.

Olet paras 13-vuotias kirjailijan alku, jonka tuotoksia olen tähän mennessä lukenut. Tyylisi kirjoittaa on oikein hyvä. Et toista itseäsi liikaa, vaikkakin joitain sanoja, kuten 'sitten', voisi vähentää. Osaat kuvailla tunteita ja tilanteita. Välillä teksti lipuu asiasta toiseen hyppäämiseksi ilman kuvailuja. Mutta ikääsi nähden oikein hienoa tekstiä!

Muista lukea tekstisi aina uudelleen, jotta osaat korjata selvät kirjoitusvirheet kohdilleen, niitä tekstistäsi löytyi. Perheen koostumus on mielenkiintoinen (kaikki muut kaksosia), tekisi mieli kuulla lisää päähenkilön tuntemuksia siitä, että hän on ainoa, jolla ei toista puoliskoa ole. Hienoja kuvailuja, erityisesti nämä:
"Viikko kerrallaan, ja sitten uudestaan."
"Silmäni ovat kuin sakeaa järvivettä ja kukaan ei ota niistä selvää."
"...ja silitin kissan silkkistä päätä."
"Toisella kädellään hän otti hellästi kinni leuastani pakottaen kohtamaan katseena."
"Nopeasti se oli ohi, mutta vastaus miellytti minua."

Tässä kohtia, jotka ovat liikaa tekstissä tai oudosti esitettyjä, eli niitä tulisi vielä hioa:
"Noh, saatte tietää sen kyllä."
"Olen siis komentoista, jollei joku älynnyt." Ensimmäinen lause on turha, kuten myöskin lukijan alentaminen, jossei hän heti tajunnut päähenkilön ikää.
"Perheeseeni kuulu se ja tämä. Ja nimesi on Yasmine. Se on kai se tärkein tieto tässä. Mutta mitäs muuta? Ainiin!" Perheeseen ei oikein voi kuulua 'se ja tämä'. Jätä se pois tai tarkenna. Tai sano vain, että 'perheeni koko oli normaalia suurempi'. Voit myöskin vain todeta seuraavaksi, että 'Nimeni on Yasmine.' Jätä omat täytepohdinnat pois, kuten tuo 'mitäs muuta - ai niin.'
"Mutta sitten käännyin..." Aloita lause suoralla toiminnalla; 'Käännyin...'
"Me seurasimme vain perässä." ...katseillanne? Nyt lause antaa ymmärtää, että te seurasitte jaloillanne heidän perässään.
"Se oli mielipiteeni. Noh antaa olla." Turhaa kirjoittajan täyteajattelua. Lukijan ei tarvitse tietää näitä. Jätä ne tekstistä pois.
"...katsoin kuinka äiti naputti tietokoneen ruutua." Naputtiko hän sormellaan tai kynällä tietokoneen näyttöä? Jos tarkoitat sitä, niin lause on oikein. Mutta jos tarkoitat, että hän naputteli näppäimistöä, niin vaihda sanoja.
"Silja oli keksinyt minulle lempinimen Yassu kaksi-vuotta sitten, ja siitä asti hän oli sitä käyttänyt." Lempinimen omaavan henkilön identiteetti on aika selvä, sitä ei tarvitse erikseen kertoa.
"Olin vielä muutaman minuutin läppärilläni ja sitten sammutin koneeni." Tämä ei ole olennaista tarinan kannalta, jätä pois.
"Makoilin ja mietiskelin Jonathania." Missä päähenkilö makoili? Hän siirtyi yhtäkkiä rappusista makoilemaan... rappusillako hän makaa?
"Hetkinen, miksi mietin häntä. Se olikin suuri kysymys." Tässä ei esitetä kysymystä, vai onko kysymysmerkki unohtunut?
"En kai minä ollut! Se oli ensinmäinen ajatukseni." Ensimmäisen lauseen perään kuuluu kolme pistettä, jos jätät ajatuksen kesken: 'En kai minä vain ollut...' Tämä ajatus myös tuotiin ensimmäiseksi ilmi, joten sitä ei tarvitse kertoa seuraavassa lauseessa.
"Näni minä nyt siis ajattelen!" Outo ja turha lause. Jätä pois.

Nämä taas ovat hienoja kuvailuja:
"Viikko kerrallaan, ja sitten uudestaan."
"Silmäni ovat kuin sakeaa järvivettä ja kukaan ei ota niistä selvää."
"...ja silitin kissan silkkistä päätä."
"Toisella kädellään hän otti hellästi kinni leuastani pakottaen kohtamaan katseena."
"Nopeasti se oli ohi, mutta vastaus miellytti minua."

Hyvin lupaava nuori taimen :) Arvosana annettu kirjoittajan ikää vastaavasti.

Alku kiinnitti heti huomion tarinaasi. Ei olisi tullut mieleenkään lopettaa kirjoituksesi lukemista, niin mielenkiintoinen se oli. Olet keksinyt hienon juonen, toteutus on vielä vähän ontuvaa.

"...vaan olimme tulevaisuudessa." Tämä ei sovi sujuvaan tekstiin. Kirjassa henkilöt elävät aina omaa 'nykyisyyttään', eivät he voi elää tulevaisuutta. Sinun pitää esittää elettävä ajanjakso eri tavalla, tai sitten vain jätät mainitsematta sen, että on 'tulevaisuus'.

Aikamuodot vaihtelevat tarinassa, pitäydy yhdessä. Kirjoitusvirheitä on paljon, se vaikeuttaa lukemista. Lue tarinasi ainakin muutaman kerran läpi, ennen kuin julkaiset sen. Silloin tulee suurin osa näppäilyvirheistä korjattua. Käy läpi myös oikeinkirjoitusta ja erityisesti yhdyssanoja. Jotkut sanat muuttavat merkitystään niiden kirjoitusasusta riippuen, esim. 'äidinkieli' ja 'äidin kieli'. Huomaatko eron?

"...mutta leipä,leipä oli kova ja levite oli vielä pahempaa." Tämä on hyvin sanottu, varsinkin tuo, missä toistat leivän heti pilkun perään! :)

Kirjoitat hyvin kuvailut sen jälkeen kun joku on puhunut. Et vain totea 'mies sanoi' vaan kuvailet tilannetta, ilmeitä ja ajatuksia. Hyvä!

Tarina on mielenkiintoinen. Se loppuu odottamattomalla tavalla. En tiedä onko sen tarkoitus jatkua tästä. Jos jatkuu, toivon, että tyttö karkaa ja elää karkulaisena tuossa uudessa maailmassa. Sitä olisi mielenkiintoista lukea lisää!

Kirjoituksesi on selkeä ja mukava lukea. Pidin myöskin tavastasi vihjata Ethanin vampyyriudesta näin ja vasta hieman matkaa aivan alusta. Silti tämä tarina tuo vääjäämättömästi mieleeni ällösiirappiset ihq-poitsu-geelillä-tukka-pystyssä-vamppikset, joita muutama vuosi sitten vilisi telsu piukassa :/

Mutta jos sivuutetaan juoni; olet painottanut tarinasi kantavaksi voimaksi dialogin. Se paljastaa asioita ja vie tapahtumia eteenpäin. Se ei aina ole huono juttu. Minusta puheenvuorot olivat selkeät, 'puhetavasta' sain aina selkoa kumpi puhuu. Mutta Alapo on aivan oikeassa siinä, että uudelta riviltä ei aloiteta edellisen puheen jälkeen, jos puhuja on sama.

Hyviä kuvailuja olet saanut dialogien väliin, etkä vain tokaise sinne tänne 'Ethan sanoi' tai 'minä sanoin.' Hyvä :)

Minusta taustoja ei tarvitse pahemmin selvittää. Oma mielikuvitukseni täytti suunnilleen kaikki aukot. Voihan niistä antaa vihjeitä, mutten suoraan sanatarkkaan antaisi vastausta jokaiseen kysymykseen mitä Alapo keksi. On taidokasta kirjoitta paljastamatta liikaa. Sinä suoriudut siitä tässä hyvin. Se saa lukijan lukemaan pidemmälle mielenkiinnosta. Kielenkäyttösi on ihan hyvää, sitä voisi vielä tippasen elävöittää.

Mutta tämän sain irti kirjoituksestasi, vastaten Alapon mietteisiin:
- Mies oli vampyyrinmetsästäjä
- Hän tuli tekemään työnsä saadessaan selville taas yhden vampyyrin olinpaikan
- Päähenkilö ei päässyt talosta pois, hänet oli sidottu sinne itsemurha-alttiutensa vuoksi
- Hänestä tuli vampyyri 16-vuotiaana
- Tämä vampyyri on erikoinen, hänellä on enkeli.

Minusta tämä on aika paljon rivien välistä luettuna, hyvä kirjoittaja siis :)

Lyhyenläntä kirjoitus, josta olisi saanut oikein kunnon seikkailutarinan aikaan! Runot sopivat kirjoituksiisi, ne ovat hyviä alussa ja lopussa ja sopisivat joka luvun jälkeen. Ne ovat kuin laulukertomus jälkipolville kerrottavaksi kylästä kylään nuoren miehen urheasta seikkailusta.

"Shawley lähti valtakunnasta vanhempana prinsessana kun oli viidentoista." Mitä tämä tarkoitta ja mitä haet tällä? Miksi tämä on oleellista?

Tässä juonessa on hyvin paljon potentiaalia, jos sen osaat käyttää. Tälläisenään se on tietysti liian lyhyt. Punot hienon alun ja kuviot, mutta teet 'kirjan itsemurhan' kesken kaiken, ihan kuin et jaksaisi enää jatkaa. Toivon kuulevani tämän tarinan vielä pidempänä ja jatkettuna.

Tekstisi on hyvä, kirjoitusotteesi on hyvä, kielenkäyttö on hyvää. Enemmän tekstiä väliin. Jätät selittämättä ja perustelematta. Mielestäni ei voi vain kirjoittaa kaikkea ja vaatia, että lukija nielee sen sellaisenaan. Millaisia voimia keijulla oli, jolla hän karkoitti demonin? Miten? Mistä demoni tuli? Miten se tuli? Miltä se näytti kun se karkotettiin? Ja niin edelleen, jatka väleihin vielä lisää tarinointia.

"...enkä ollut lainkaan varma, mitä olisin ajatellut keijun kertomasta." Tämän lauseen jälkeen toistat heti saman lauseen, mutta vain päähenkilön sanomana. Turhaa toistoa, jompikumpi pois!

Jatka tarinaa, odotan sitä :)

Lyhyt tosiaan on, mutta saat hyvin paljon juonta jo avarrettua näilläkin muutamalla lauseella.

Tyttö oli ensin odottanut koko kesän tätä tiettyä tapahtumaa, jonka hänen sanottiin unohtaneen juuri pari lausetta sitten? Lucy myös löi päänsä matalaan kattoon "uudelleen"; missä kohtaa oli ensimmäinen pään isku kattoon?

Kun jatkat tarinaa, lue palaute huolellisesti. Lue oma tekstisi monta kertaa läpi. Tee siitä sujuva. Ja pidä tuo kirjoitustapa, ettet horise turhia vaan pitäydyn asiaankuuluvissa tapahtumissa :)

Olet keksinut hienoja nimiä hahmoillesi, pidän niistä. Olen lukenut aikoinaan hyvin paljon fantasiakirjallisuutta, jotkut onnistuvat nimissä, jotkut eivät.

"...alta aikayksikön." Käytä jotain muuta sanontaa, mieluusti itse keksimääsi. Tämä on niin ajan kulauttama lausahdus.
Tytön pyyntö siitä, missä kohtaa hän halusi miehen hänet muistavan, oli todella runollinen. Hienoa työtä!
"...tytön päähän pälkähti aivan pähkähullu idea." Päähän pälkähti pähkähullu - nyt on liikaa päpäpäpäpä!
"..suu apposen auki." Ei sovi tekstisi tyyliin. Muutamalla näppäimistön painalluksella vaihdat tämänkin nopeasti :)
"Lohikäärme laskeutui siivenisku toiselta lähemmäs maankamaraa." Jouduin lukemaan tämän lauseen muutamaan kertaan, se on hieman epäselvä. Haet varmaan 'siiveniskusta toiseen', mutta en oikein tiedä sopiiko sekään. Käyttäisin jotain muuta ilmaisua.
"Niin paljon voimaa, viisautta ja ylpeyttä Oíche Réaltasta säteili." Hieno kuvailu!

Tarina oli soljuva. Se ei pysähdellyt tai jumittanut. Kirjoittamisesi on ihan hyvää. Juoni on mielenkiintoinen, loppu on mitäänsanomaton. En ymmärrä missä välissä vastavihitty pari ehti laittaa lapsen alulle? Ei sota odota yhden lemmenkeisarin seikkailuja... Loppu olisi muutenkin saanut olla paljon pidempi, se oli hieman puutteellinen aikaisempaan kuvailuusi ja sanailuusi verrattuna.

Pidin silti tarinastasi, juonestasi ja kirjoitusotteestasi :)

Luovuudesta annan 4 pistettä, kokonaisuus saa 3. Pystyessolaisuus oli minulle uusi termi, mutta oivalsin oitis minkälainen, -hajuinen ja -oloinen tällainen henkilö on. Minun on vaikea omaksua uskontosi, koska en pidä kahvista - haittaako se?

Missä ovat todisteet? Uskon maapallon juurten sijoittuneen kahviin, siihen ei todisteita kaivata, mutta muualta ne vaaditut uskonkohottajat puuttuvat. Miksi kaasut saavat aikaan kasvit? Meinaat, että kasvit 'osasivat' elää ilman vettä, hieno taito opittu. Varmastikin tarvittu hurjasti luovuutta tätä varten. Yläfemmaa en kiistä, se käy järkeen. Samoin hiki, josta varmastikin suolaisuutensa vuoksi syntyi maailman meret.

Tekstissä myös oletetaan, että kaikki ihmiset tarvitsevat eheytystä. Uskon eheytyskaipuusta kärsivän vain erilaisiin uskontoihin kuuluvat ihmiset, se ei koske meitä kaikkia.

"Yläfemman keksijä ei halunnut henkilöpalvontaa, beacause that´s fucking gay." Tämä on ajatustesi hienon lause.

Huumorintajusi, kirjoitustapasi ja olemuksesi tekstin takana kalskahtaa oudon tutulle. Muistutat isoveljeäni uskomattoman paljon.