Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Kirjoituksesi on selkeä ja mukava lukea. Pidin myöskin tavastasi vihjata Ethanin vampyyriudesta näin ja vasta hieman matkaa aivan alusta. Silti tämä tarina tuo vääjäämättömästi mieleeni ällösiirappiset ihq-poitsu-geelillä-tukka-pystyssä-vamppikset, joita muutama vuosi sitten vilisi telsu piukassa :/

Mutta jos sivuutetaan juoni; olet painottanut tarinasi kantavaksi voimaksi dialogin. Se paljastaa asioita ja vie tapahtumia eteenpäin. Se ei aina ole huono juttu. Minusta puheenvuorot olivat selkeät, 'puhetavasta' sain aina selkoa kumpi puhuu. Mutta Alapo on aivan oikeassa siinä, että uudelta riviltä ei aloiteta edellisen puheen jälkeen, jos puhuja on sama.

Hyviä kuvailuja olet saanut dialogien väliin, etkä vain tokaise sinne tänne 'Ethan sanoi' tai 'minä sanoin.' Hyvä :)

Minusta taustoja ei tarvitse pahemmin selvittää. Oma mielikuvitukseni täytti suunnilleen kaikki aukot. Voihan niistä antaa vihjeitä, mutten suoraan sanatarkkaan antaisi vastausta jokaiseen kysymykseen mitä Alapo keksi. On taidokasta kirjoitta paljastamatta liikaa. Sinä suoriudut siitä tässä hyvin. Se saa lukijan lukemaan pidemmälle mielenkiinnosta. Kielenkäyttösi on ihan hyvää, sitä voisi vielä tippasen elävöittää.

Mutta tämän sain irti kirjoituksestasi, vastaten Alapon mietteisiin:
- Mies oli vampyyrinmetsästäjä
- Hän tuli tekemään työnsä saadessaan selville taas yhden vampyyrin olinpaikan
- Päähenkilö ei päässyt talosta pois, hänet oli sidottu sinne itsemurha-alttiutensa vuoksi
- Hänestä tuli vampyyri 16-vuotiaana
- Tämä vampyyri on erikoinen, hänellä on enkeli.

Minusta tämä on aika paljon rivien välistä luettuna, hyvä kirjoittaja siis :)

Lyhyenläntä kirjoitus, josta olisi saanut oikein kunnon seikkailutarinan aikaan! Runot sopivat kirjoituksiisi, ne ovat hyviä alussa ja lopussa ja sopisivat joka luvun jälkeen. Ne ovat kuin laulukertomus jälkipolville kerrottavaksi kylästä kylään nuoren miehen urheasta seikkailusta.

"Shawley lähti valtakunnasta vanhempana prinsessana kun oli viidentoista." Mitä tämä tarkoitta ja mitä haet tällä? Miksi tämä on oleellista?

Tässä juonessa on hyvin paljon potentiaalia, jos sen osaat käyttää. Tälläisenään se on tietysti liian lyhyt. Punot hienon alun ja kuviot, mutta teet 'kirjan itsemurhan' kesken kaiken, ihan kuin et jaksaisi enää jatkaa. Toivon kuulevani tämän tarinan vielä pidempänä ja jatkettuna.

Tekstisi on hyvä, kirjoitusotteesi on hyvä, kielenkäyttö on hyvää. Enemmän tekstiä väliin. Jätät selittämättä ja perustelematta. Mielestäni ei voi vain kirjoittaa kaikkea ja vaatia, että lukija nielee sen sellaisenaan. Millaisia voimia keijulla oli, jolla hän karkoitti demonin? Miten? Mistä demoni tuli? Miten se tuli? Miltä se näytti kun se karkotettiin? Ja niin edelleen, jatka väleihin vielä lisää tarinointia.

"...enkä ollut lainkaan varma, mitä olisin ajatellut keijun kertomasta." Tämän lauseen jälkeen toistat heti saman lauseen, mutta vain päähenkilön sanomana. Turhaa toistoa, jompikumpi pois!

Jatka tarinaa, odotan sitä :)

Lyhyt tosiaan on, mutta saat hyvin paljon juonta jo avarrettua näilläkin muutamalla lauseella.

Tyttö oli ensin odottanut koko kesän tätä tiettyä tapahtumaa, jonka hänen sanottiin unohtaneen juuri pari lausetta sitten? Lucy myös löi päänsä matalaan kattoon "uudelleen"; missä kohtaa oli ensimmäinen pään isku kattoon?

Kun jatkat tarinaa, lue palaute huolellisesti. Lue oma tekstisi monta kertaa läpi. Tee siitä sujuva. Ja pidä tuo kirjoitustapa, ettet horise turhia vaan pitäydyn asiaankuuluvissa tapahtumissa :)

Olet keksinut hienoja nimiä hahmoillesi, pidän niistä. Olen lukenut aikoinaan hyvin paljon fantasiakirjallisuutta, jotkut onnistuvat nimissä, jotkut eivät.

"...alta aikayksikön." Käytä jotain muuta sanontaa, mieluusti itse keksimääsi. Tämä on niin ajan kulauttama lausahdus.
Tytön pyyntö siitä, missä kohtaa hän halusi miehen hänet muistavan, oli todella runollinen. Hienoa työtä!
"...tytön päähän pälkähti aivan pähkähullu idea." Päähän pälkähti pähkähullu - nyt on liikaa päpäpäpäpä!
"..suu apposen auki." Ei sovi tekstisi tyyliin. Muutamalla näppäimistön painalluksella vaihdat tämänkin nopeasti :)
"Lohikäärme laskeutui siivenisku toiselta lähemmäs maankamaraa." Jouduin lukemaan tämän lauseen muutamaan kertaan, se on hieman epäselvä. Haet varmaan 'siiveniskusta toiseen', mutta en oikein tiedä sopiiko sekään. Käyttäisin jotain muuta ilmaisua.
"Niin paljon voimaa, viisautta ja ylpeyttä Oíche Réaltasta säteili." Hieno kuvailu!

Tarina oli soljuva. Se ei pysähdellyt tai jumittanut. Kirjoittamisesi on ihan hyvää. Juoni on mielenkiintoinen, loppu on mitäänsanomaton. En ymmärrä missä välissä vastavihitty pari ehti laittaa lapsen alulle? Ei sota odota yhden lemmenkeisarin seikkailuja... Loppu olisi muutenkin saanut olla paljon pidempi, se oli hieman puutteellinen aikaisempaan kuvailuusi ja sanailuusi verrattuna.

Pidin silti tarinastasi, juonestasi ja kirjoitusotteestasi :)

Luovuudesta annan 4 pistettä, kokonaisuus saa 3. Pystyessolaisuus oli minulle uusi termi, mutta oivalsin oitis minkälainen, -hajuinen ja -oloinen tällainen henkilö on. Minun on vaikea omaksua uskontosi, koska en pidä kahvista - haittaako se?

Missä ovat todisteet? Uskon maapallon juurten sijoittuneen kahviin, siihen ei todisteita kaivata, mutta muualta ne vaaditut uskonkohottajat puuttuvat. Miksi kaasut saavat aikaan kasvit? Meinaat, että kasvit 'osasivat' elää ilman vettä, hieno taito opittu. Varmastikin tarvittu hurjasti luovuutta tätä varten. Yläfemmaa en kiistä, se käy järkeen. Samoin hiki, josta varmastikin suolaisuutensa vuoksi syntyi maailman meret.

Tekstissä myös oletetaan, että kaikki ihmiset tarvitsevat eheytystä. Uskon eheytyskaipuusta kärsivän vain erilaisiin uskontoihin kuuluvat ihmiset, se ei koske meitä kaikkia.

"Yläfemman keksijä ei halunnut henkilöpalvontaa, beacause that´s fucking gay." Tämä on ajatustesi hienon lause.

Huumorintajusi, kirjoitustapasi ja olemuksesi tekstin takana kalskahtaa oudon tutulle. Muistutat isoveljeäni uskomattoman paljon.

Timo on todella hauska hahmo ja odotan jatkuvasti mitä hän nyt sylkäisee suustaan :D
Humoriikkaa löytyy ja pidän tavastasi kertoa se. En niinkään tiedä vaikuttaako juoni kovinkaan kiinnostavalta, koska ilmi ei ole tullut mitään erikoista tai mieleenpainuvaa.

Tuo sormijuttu oli tosi hyvä ja uudenlainen! En ole ennen lukenut tai nähnyt leffaa/sarjaa sellaisesta. Hyvä idea! Kirjoita kuitenkin ajatuksesi siitä auki asti, että hammas on teetetty sormen luusta, eikä sormesta, koska tekstisi antaa käsittää näin. Kuvittelin ensin sellaisen pahasti nekrotisoituneen mustansinisen puoliksi mädäntyneen pikkurillin roikkuvan äijän suusta :D

"aurinko sulautui keltaisena sen laineeseen." Hieno kuvailu.
"Syvällä se oli, vesi oli niin mustaa." Mihin tämä 'se' viittaa? Mikä oli syvällä?
"makea mourunta", kuka mouruaa??
"Lehdessä oli kuva, istui vajassa." Mikä, kuka, missä välissä ja miten tänne siirryttiin?
"Vatsan viirut olivat vielä arkoina kun hän ajoi vaimoa iltapäivän odotuksessa kaupunkiin." Mitkä viirut, mistä ne tulivat?
"Se oli hiljaa ja jotenkin arvokas." Mikä? Mistä tässä puhutaan?
"MIES SEISOO PARVEKKEELLA MAKKARATIKKU SEN PÄÄSSÄ." Minkä päässä? Sen miehen päässä?

Teksti on t-o-d-e-l-l-a sekavaa, vilisee kirjoitusvirheitä enemmän kuin oikein kirjoitettuja sanoja. En ymmärrä mistä tekstissä puhutaan ja miksi.

Oletan sinun olevan myöskin syntynyt vuonna 2002, joka vaikuttaa oitis arvosteluun. On aivan eri asia kirjoittaa tarinaa tuon ikäisenä kuin vaikka 22- tai 42-vuotiaana. Tekstistäsi kyllä heijastuu ikäsi, mutta niin se saakin.

"Isäni oli kokki ja äitini taas oli sairas..." Hienosti ja luovasti sanottu! :)

Minkä ikäisiä kaikki ovat? Yksi on lukiossa, se pienentää ikähaarukkaa hyvin, mutta muiden iät jäävät aika arvuuteltaviksi. Vili, vilkas pikku poika, saa silmissäni ikää 5-vuotta tuon kuvailun vuoksi.

"...huoltaan peitellen." Ikäiseksesi olet hyvä kuvailemaan tunteita, ilmeitä ja olotiloja. Hyvä!

Luet selvästi kirjoja, sillä hallitset hyvin sen tyylin, jolla tekstiä jäsennellään ja tuotetaan. Sinulla on lahjoja, joiden uskon kehittyvän vähäiselläkin harjoittelulla huomattavasti, varsinkin kun ikää tulee lisää vääjäämättömästi.