 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 351 - 360 | « 1 ... 33 34 35 36 37 38 ... 39 105 » |
Moikka Tuuli!
Sellainen juttu, että kun olet kirjoittanut, niin lukaise teksti vielä, niin nuo kirjoitusvirheet saat korjattua.
Aika jännä. Hiema tosin tuntuu vajaalta, jotain puuttuu. Mikä on tuo kumma, josta "minä" koettaa murtautua ja jota vastaan taistelee?
Tunnelma on hyvä ja ilmeisesti kyse on niistä, jotka kertovat, kuinka Sinusta ei voi tulla jotain. Siihen liittyen tuosta puuttuu mielestäni yksi säe, joka kiittää niitä siitä, että ne antavat motivaatiota, halua näyttää niille.
Kiitos!
Moikka pohjaton!
Hieman samaa kuin edellisessä. Paljon jää epäselvää. Kuka olen, kuka sinä olet, miksi et väisty?
Surullinen ja vihainen runo. Aistin myös itsesääliä ja itsetunnon puutetta. Saatan olla tosin väärässäkin. Jäin kaipaamaan jotain konkreettisempaa. Mikä vihan aiheuttaa? Mistä tyhjä? Sanoosta? Teoista? Ajatuksista?
Jotain jäi mielestäni puuttumaan. Jotain tärkeää.
Kiitos!
Moikka pohjaton!
Mikähän kumman otus tuo valoon astuva on, kun siltä piiloon haluaa? Tai jos haluaa piiloon vaolta, niin miksi tulla ulos? Eikö olisi helpompi pysyä sisällä?
Kiva tunnelma. Valoisia mielikuvia ja iloa! Kovin oli lyhyt ja jätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia?
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Omalla tavallaan kiva runo. Tarkoitukseton, mutta omituisella tavalla kiehtova.
Hyvä mielikuva ja tunnelma.
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Alku oli jotenkin ei runomainen, mutta parannat loppua kohden.
Mukava tunnelma ja menneen ajan henkeä! Selkeä ja kiva kokonaisuus.
Osa riveistä omituisen pitkiä ja pilkutettuja, mutta se ei haittaa.
"Rovasti itse
ajoi hevosella myllypihaan
komeat vaunut
kolisevat rattaat
korskea oli hevonen"
Tämän mainio!
Kiitos!
Moikka Tuuli!
Enpä muista, että joku olisi aikaisemmin tällaista perus ufoabduction pätkää olisi kukaan kirjoittanut. Ihan kiva, joskin aika lyhyt ja yllätyksetön pätkä.
Ilmeisesti kirjoitat kännykällä? Sellaisen käsityksen sain aikaisemmin. Nuo pisteen jälkeen puuttuvat välilyönnit ja muut kirjoitusvirheet viittaavat...ja tuollahan se kirjoitatkin edellisessä kommentissa.
En nyt noihin kirjoitushommeleihin puutu. Tässä olisi ollut potentiaalia paljo laajempaankin pätkään, jossa olisi ollut enemmän käänteitä, konfliktia ja sisältöä.
Tuo, että kirjoitat kännykällä luo tiettyjä haasteita, joista suurin on varmastikin se, että kirjoituksen täytyy olla heti valmis, etkä voi tallentaa sitä täydennettäväksi myöhemmin. Tämä synnyttää noita virheitä ja paikoin sellaisen tunnelman, että olet vain äkkiä halunnut kirjoituksen maailmalle.
Olisiko Sinulla mahdollisuutta kirjoittaa koneella jossain? Uskoisin, että silloin Sinulla olisi mahdollisuus tarjota lukijoille todella paljon enemmän.
Kiitos!
Moikka taas Pipa!
Tämä oli jotenkin kevyempi, kuin edellinen :D Miellyttävä ja lämmin!
Nyt oli tosin vielä hankalampi yhdistää sisältö otsikkoon :D Ainakin minun mieleeni tämä oli enemmän aamupäivä :D
Se suuri sanoma, jota tällä kenties haet, jää hämärään. Onko kyse maailman pohdinnasta? Oman elämän haasteista? Maailman monimuotoisuuden tulkinnasta? Unista? Unelmista? En oikein saanut kiinni, mutta se ei haittaa, sillä kirjoitat kauniisti ja taiteellisesti! :D
Kiitos!
Moikka Pipa!
Nyt onkin pidempää runoa! En oikein ollut varma, kuinka tuo otsikko liittyi tähän, mutta se on silti kaunis!
Jänniä tunnevaihteluita. Kiva rytmi ja tunnelma.
"minulla on joku
toisen ihmisen lämmin keho ja katse
ihmisen tuoksu ja kosketus
alkukantainen olemisen ihanuus"
Tämä on todella hyvä! :D
Paikoin tuntui, että kantava ajatus oli hankala löytää, enkä ole vieläkään varma, ymmärränkö sitä :D
Runo toi mieleeni muistelun elämän ehtoopuolella, mutta nimi puhuu iltapäivästä.
Kiitos!
Moikka illuusia!
Tuosta "lisäpredikaatista".
"Matti meni seisomaan Jaakon viereen.".
Ajatukseni:
"Matti siirtyi Jaakon viereen.".
Tai
"Matti astui Jaakon viereen.".
Eli nuo lähti kävelemään, meni seisomaan, alkoi nousta ovat todella kankeita ilmauksia. Koeta selvitä yhdellä selkeällä predikaatilla.
Viimeksi annoin tuosta hän - sanasta palautetta. Alla olevassa lainauksessa on hankala hahmottaa, kuka katsee ketä ja miten.
"Matti katsoi Jaakkoa pitkään. Hänen ilmeensä oli täysin vilpitön, hän ei hetkeäkään kyseenalaistanut etteikö Matti olisi kuollut siinä kuin hänkin. Myös hänen surunsa Matin oletetusta kuolemasta oli vilpitöntä. Hän vilkaisi äitiään joka...".
Ajatukseni:
"Matti katsoi Jaakkoa, jonka ilme oli täysin vilpitön. Jaakko ei kyseenalaistanut Matin kuolemaa. Myös Jaakon suru Matin oletetusta kuolemasta oli vilpitöntä. Matti vilkaisi äitiään, joka...".
Poistelin tuosta myös hieman turhaa selittelyä, jonka lukija tietää, sekä muutamia täytesanoja, kuten pitkään ja hetkeäkään. Eli kauan on pitkään? Katsoiko Matti Jaakkoa tunnin? Viisi minuuttia? Minuutin? Eikö Jaakko ihmetellyt, että miksi tuo tuli katsomaan minua "pitkään"? Matti katsoi ja sillä hyvä. Sama kuin tuo hetkeäkään, joka on pelkästään tehostesana. Ei ole väliä epäilläänkö hetkeäkään vai eikö epäillä hetkeäkään. Eli joko epäillään tai sitten ei.
Kappalejaosta. Tästä jo vähän urputinkin, sillä mielestäni enteriä ei pidä käyttää liikaa.
"Matti ei halunnut uskoa sitä. Jokin Jaakon ilmeessä antoi ymmärtää, että tämä piti Mattia yhä ystävänään. Kaiken tapahtuneen jälkeen se hämmensi häntä, mutta pyyhki pois myös osan siitä katkeruudesta jota hän oli tätä kohtaan tuntenut.
Hän oli pitkään hiljaa. Sini ei ollut vielä huomannut häntä, tai sitten oli, mutta oli kiusaantunut hänen läsnäolostaan. Tyttö antoi katseensa kiertää katossa ja seinämaalauksissa. Voiko kuollut olla kiusaantunut, Matti mietti.
Toisaalta, jos hänen äitinsäkään ei ollut menettänyt perusluonnettaan, miksi Jaakko ja Sinikään olisivat?
Ja oliko sillä loppujen lopuksi väliä? Loppujen lopuksi häntä ei kiinnostanut enää tappaisiko Jaakko hänet vai ei.".
Ajatukseni:
"Matti ei halunnut uskoa sitä. Ystävällisyys Jaakon ilmeessä antoi ymmärtää, että tämä piti Mattia yhä ystävänään. Kaiken tapahtuneen jälkeen se hämmensi häntä, mutta pyyhki pois myös osan siitä katkeruudesta, jota hän oli tätä kohtaan tuntenut. Matti oli hiljaa. Sini ei ollut huomannut häntä, tai sitten oli, mutta oli kiusaantunut hänen läsnäolostaan. Tyttö antoi katseensa kiertää katossa ja seinämaalauksissa. Voiko kuollut olla kiusaantunut, Matti mietti. Toisaalta, jos hänen äitinsäkään ei ollut menettänyt perusluonnettaan, miksi Jaakko ja Sinikään olisivat? Ja oliko sillä väliä? Loppujen lopuksi häntä ei kiinnostanut enää tappaisiko Jaakko hänet vai ei.".
Poistin myös pari turhaa täytettä, josta tuossa jo mainitsinkin. Sama kuin tuo, että kirjoitat, kuinka jokin jonkun ilmeessä. Vaihdoin siihen, että ystävällisyys. Vai onko niin, että kirjoittaja ei tiedä, mikä siinä ilmeessä on? :D
ARGH!
"Jaakko katsoi häntä pitkään. Hänen kasvoillaan näkyi vain hämmennystä ja pelkoa.".
Taas täytesanoja!
"Jaakko katsoi häntä. Hänen kasvoillaan näkyi hämmennystä ja pelkoa.".
...ja tuo h-n sana... Toinen ajatus, jossa muutettu muutakin, kuin täytesanat.
"Jaakko katsoi Mattia ja kuolleen kasvoilta kuvastui hämmennys ja pelko.".
Keskity tuohon ilmaisuun ja turhan kirjoittamiseeen.
Tuossa mielestäni olisi hitusen enemmän voinut fiilistellä tuolla Matin "luovuttamisella". Miksi ei tälle ole enää merkitystä repisikö Jaakko hänet kappaleiksi? Halusiko hän liittyä kuolleiden joukkoon?
Dialogin kuvailusta.
"”Siun ei pitäis olla täällä”, Sini sanoi moittivasti.".
Ajatukseni:
"”Siun ei pitäis olla täällä”, Sini moitti.".
Eli vähän samaa, kuin tuo muukin turhan kirjottaminen. Eli kirjoita mahdollisimman vähän, mutta kerro mahdollisimman paljon.
Tuo dialogi kirkossa, jossa pohditaan kerrotaanko Matille vai ei, tuntuu jotenkin pitkitetyltä. Kenties hieman helpommalla voisivat antaa periksi ja kertoa, tai sitten sen mitä kerrotaan, täytyy todella olla lukijaa järkyttävää.
Katkaiset hyvän toiminnan kuvailemalla turhaa. Hehän ovat heinäladossa, eikä tällä ole väliä.
"Tämän verran ehdin tajuta ennen kuin kaaduin suorin vartaloin ja ehdin juuri ja juuri ottaa kaatumisen kädellä vastaan, etten olisi kaatunut takaraivo edellä ja halkaissut kalloani.".
Harvat kaatuessaan halkaisevat kallonsa.
Tässä tilanteessa on kyllä hyvää kerrontaa! :D Tuossa odottaa ja miettii Jaakon ratkaisua, ja hetken miettii, käyttääkö tämä tilaisuutta hyödykseen.
"Juha kumartui Sinin ylle ja Sini tähtäsi voimakkaan potkun hänen vatsaansa. Se lennätti Juhan pois hänen päältään ja sai hänet kiroamaan.".
Nythän tuossa Sini kiroaa tuon potkun jälkeen. Eli vältä se - sanaa ja tuota hiivatin hän - sanan liiallista kylvämistä. Tällaiset kohdat on rasittavia lukea, sillä niistä saa helposti paljon parempia. Ajatukseni:
"Juha kumartui Sinin ylle, jolloin Sini potkaisi voimalla miestä vatsaan. Juha lennähti selälleen ja kirosi.".
Tuo raiskausjuttu kyllä toimii hyvin :D Riittävän brutaalia ja erityisesti tuo jalan murskaaminen oli hyvä kohta!
Kohtaus herättää inhoa, mutta kuten aikaisemmin annoin palautetta, olisi Jaakko voinut nopeammin todeta, että on vienyt salaisuuden jo hautaan, eli sitä ei niin paljon tarvitse pihdata. Sama kuin se, että nyt on mielestäni tärkeää, kuinka Matti asian kokee. Menneet ovat menneitä, enkä usko, että jonkin asian kuuleminen koskaan herättää vastaavia tunteita, kuin se että kokee jotain. Toivon, että Matti ei masennu toisten kokemasta liiallisen draaman saattelemana.
Kiitos!
Moikka illuusia!
Älä selittele aluksi niin paljoa! :D Lukija kyllä saa selville, mitä saakaan selville ilman, että kerrot Jaakon kohtalon selviämisestä. Lisäksi lukija kyllä huomaa, että tämä pätkä on pidempi. Jos toivot jotain erikoista palautetta, niin kirjoita siitä tekstin loppuun, sillä monet lukevat siksi, että tykkäävät lukea ja tykkäävät hyvistä tarinoista. Palaute, vaikka onkin tämän sivuston tarkoitus, tulee sellaisena, kun lukija haluaa sen kirjoittaa. Nyt tuosta saa sellaisen kuvan, että lukiessani minun tulee miettiä juuri tätä tai tätä. Entä jos en halua? Kun luen, haluan keskittyä lukemiseen.
Hyvin jatkuu! Synkkä miljöö ja tunnelma. Ankee, synkkää ja ahdistavaa! Hyvä!
Hieman häiritsi, että jos Matti todella oli rakastunut, hän ei edes yrittänyt päästä tapaamaan Siniä, ei edes Jaakon hirttämisen tai putkassa vierailun jälkeen.
Vältä täytesanoja.
"Hän palasi taas muistoihinsa,...".
Ajatukseni:
"Hän palasi muistoihinsa,...".
Sama asiaa tässä.
"Haavoja sitoessaan hän mietti olikohan Jaakkoon iskenyt Kalma.".
Tämä aloittaa kappaleen, eikä silloin voi ensimmäinen henkilö olla hän.
"Niin yllättäen, että kaikille tuli kiire aloittaa valmistelut, vaikka ensilumi sulikin nopeasti pois.".
Miksi tämä virke? Tuossa olisi riittänyt, että kerrot valmisteluista. Onko väliä, suliko ensilumi pois vai ei? Minun mielestäni se oli yhdentekevää.
"...oli muutamalla askeleella Jaakon luona ja väänsi veitsen hänen kädestään.".
Älä käytä häntä sanaa silloin, kun kerrot jollekin toiselle tehtävän jotain. Siinä on ristiriita. Ajatukseni:
"...oli muutamalla askeleella Jaakon luona ja väänsi veitsen tämän kädestä.".
Tuo häntä liittyy puhujaan. Annan esimerkin.
"- No se saatana kuuli, Matti katsoi miestä, joka tuli häntä kohti.".
Ja jos tähän lisää Sinun tavallasi lisää, niin lopputulos on seuraava:
"- No se saatana kuuli, Matti katsoi miestä, joka tuli häntä kohti. Mies löi häntä, mutta Matti väisti ja löi häntä takaisin.".
Eli mieti tarkasti ilmaisu, jotta ei tule sekaannuksia. Vältä muutenkin käyttämästä hän, häneen, häntä jne sanoja. Ne on helppo korvata tai hitusen lausetta muuttamalla jättää kokonaan pois.
Turhan kirjoittamisesta.
"Hän suorastaan repi Jaakon ylös varmaan tarpeettoman rajulla liikkeellä.".
"...varmaan tarpeettoman...". Sinä olet kertoja ja tiedät. Ei ole mitään varmaan. Liike voi olla raju, mutta älä lisäile tuollaisia kankeuksia sinne. Selkeää ja yksinkertaista tekstiä.
Vielä hän - sanaan liittyen otin koko kappaleen.
"Sidottuaan Jaakon ranteet hän tajusi yhtäkkiä miten paljon tärisi. Kaikki se iskeytyi hänen tajuntaansa yhtä aikaa. Jäätävä kylmyys. Se, että hän seisoi siinä ilman paitaa talvella ja saisi varmaan kuolemantaudin, eikä se välttämättä olisi paha asia, ja Jaakko tärisi vielä pahemmin, hänen huulensa olivat siniset - hänellä ei herra nähköön ollut edes palttoota, hän oli paljain jaloin vain polvihousut jalassaan ja hänen paitansa oli märkä verestä – kaikki se, sekavana ahdistavana möykkynä, yhtäaikaisina sirpaleisina ajatuksina - päällimmäisenä tunne, ettei hän voinut hengittää, hänen keuhkojaan poltti, niin kuin silloin, kun hän oli meinannut hukkua, eikä hän todellakaan tiennyt, mitä tehdä.".
Tuolla on kaksi kertaa Jaakko, ja miljoona hän - sanan eri variaatiota.
Annan vaihtoehdon.
"Sidottuaan Jaakon ranteet Matti tajusi, miten paljon tärisi. Kaikki iskeytyi tajuntaan yhtä aikaa. Jäätävä kylmyys ja se, että hän seisoi siinä ilman paitaa ja saisi varmaan kuolemantaudin. Jaakko tärisi pahemmin. Hänen huulensa olivat siniset, ei edes palttoota, paljain jaloin vain polvihousut jalassaan ja paita märkänä verestä. Matti seisoi sekavana, ahdistavana möykkynä, yhtäaikaisina sirpaleisina ajatuksina ja päällimmäisenä tunne, ettei voi hengittää. Keuhkoja poltti, niin kuin silloin, kun hän oli lähes hukkunut. Matti ei tiennyt mitä tehdä.".
"...oli kidutettu julmasti ennen kuolemaansa.".
"...oli kidutettu julmasti ennen surmaamista.".
Nuo ihmisten tavat, yrtit ja suojaloitsut, ovat mahtavia! :D
Tuo epäusko, jonka Matti kokee Jaakon tekemää surmaa kohtaan, ei tunnu todelliselta. Olet pohjustanut kaiken tuota hetkeä varten, mutta sitten luot siitä Matille epäuskottavan. Matti on ollut paikalla kaikkina aikoina. Nähnyt Jaakon oksentamassa ja naama turvoksissa sekä muuttuvan lopulta. Miksi epäusko? Ei hyvä. Liikaa dramaattista pohdintaa ja epäuskoista miettimistä.
Jännittävä loppu! Äkkiä mietittynä tulee mieleen, että Sini on ottanut oman henkensä, sillä on rakastanut Jaakkoa, mutta avoimia juttuja on, vaikkakin henkilöt alkavat loppua kesken.
Odotin jännityksellä väkivaltaa, mutta minun silmiini sitä oli melko miedosti. Olisi saanut olla enemmänkin tappelua, uhoa, verta, hikeä ja hevosia :D
Juhon tappaja oli selvä juttu, mutta mielestäni liikaa pitkitit tätä Matin epäuskolla ja jaarittelulla siitä, kuinka Jaakko on moista saattanut.
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 351 - 360 | « 1 ... 33 34 35 36 37 38 ... 39 105 » |
