X
Ne saapuivat jälleen
jättämään hyvästit
kuten joka vuosi
toisilleen uskolliset
lipuivat ääneti tummenevan illan
hiljaisessa tyyneydessä
jättivät vanan vastarannan kajoon
viipyillen, välillä paikallaan
käänsivät suunnan takaisin
nämä uljaat valkoiset
lähtivät toiseen kesään
palatakseen kun on aika
uusi kevät
luonnon kierrossa
vielä syntymätön
XI
minun on pakko oppia
anteeksianto itselleni
silloin kun en yllä
aina, kun en jaksa
minun on osattava ymmärtää
kun käteni eivät tunne
jalkani eivät pysty
unohtaa nuoruuden kaikkivoipaisuus
hoitaa elämän mustelmat
XII
Aamu virittyi päivään kevyen kuuran peittäessä maisemaa
Hiljainen pikkupakkasen pyrähdys oli käynyt antamassa näytteen tulevasta
Aurinko yrittää sitkeästi antaa lämpöään
Matka on pitkä ja maahan yltää vain hento lämpö
Helteet ovat vaihtuneet tulen räiskeeseen uunissa ja kasvien runsaudensarvet antavat viimeisiä värejään luopuessaan kasvuvoimastaan
Kukat menevät nukkumaan talviunta
Koski juoksuttaa ilmaan usvaa antaessaan lämpöään pakkaspojille
Ei kesä hyvästele,
se vilkuttaa ja lähtee hakemaan voimia uuteen kevääseen
’
XIII
Kurjet lähestyivät minua
suurin niistä viesti minulle
he halusivat minut mukaansa
ei vielä, olen niin nuori
samassa heräsin
kerroin sinulle uneni
sinä nauroit
vuosikymmenien jälkeen, joka syksy
katselen kurkiauroja
vielä tulee se syksy
jolloin lähden mukaan
kiidän ilmoja heidän kanssaan
mutta nousen vielä korkeammalle
hyvästelen saattajat,
kukaan ei tiedä
kukaan ei naura totuuttani
ja minä olen vapaa
kunnes herään ja odotan uutta lentoa
XIV
Niin paljon sääntöjä ja kieltoja
niin paljon ennakkoluuloja ja ahneutta
negatiivisten ajatusten mustia tornadoja
suuri sydän joutuu ahtauteen
kaikkien rajoitteiden vangiksi
onnellisuus ja ilo tallatuksi
ystävyys muutettu ylemmyydeksi
onnistumiset ostettuina pahveina
pois lähtee pieni sydän
kasvamaan takaisin entiseen
rupiset haavat hoitamaan
kiittämään muita mustista mielistä
ajattelemattomuuden alusvaatteista
heikkojen pienistä petoksista
omaa varjoaan pelkäsivät
totuuden muuttuessa maun mukaan
kuin ruokalista roviolla
paloi heikkona aitous
kyti tummana itsetunto
ei jaksanut enää
pieneksi pakotettu suuri sydän
lähti elämästä lomalle, kääntyi
pientä polkua takaisin kotiin
Elämän on minun ja käsissäni.
Miksi annan sitä pois,
valutan tyhjään ja turhaan
Joko tämä läksyni on opittu
Joko voin laskeutua tuuliselta taivaalta
ilmavirtojen hurjasta pyörteestä
korkeudesta jossa voi nähdä paljon ja kauas
vai saanko mennä tyyneen
ja maistella hetken keveyttä
aistia vapauden virrat
