Review Detail

Moikka illuusia!



Tuosta "lisäpredikaatista".
"Matti meni seisomaan Jaakon viereen.".
Ajatukseni:
"Matti siirtyi Jaakon viereen.".
Tai
"Matti astui Jaakon viereen.".
Eli nuo lähti kävelemään, meni seisomaan, alkoi nousta ovat todella kankeita ilmauksia. Koeta selvitä yhdellä selkeällä predikaatilla.

Viimeksi annoin tuosta hän - sanasta palautetta. Alla olevassa lainauksessa on hankala hahmottaa, kuka katsee ketä ja miten.
"Matti katsoi Jaakkoa pitkään. Hänen ilmeensä oli täysin vilpitön, hän ei hetkeäkään kyseenalaistanut etteikö Matti olisi kuollut siinä kuin hänkin. Myös hänen surunsa Matin oletetusta kuolemasta oli vilpitöntä. Hän vilkaisi äitiään joka...".
Ajatukseni:
"Matti katsoi Jaakkoa, jonka ilme oli täysin vilpitön. Jaakko ei kyseenalaistanut Matin kuolemaa. Myös Jaakon suru Matin oletetusta kuolemasta oli vilpitöntä. Matti vilkaisi äitiään, joka...".
Poistelin tuosta myös hieman turhaa selittelyä, jonka lukija tietää, sekä muutamia täytesanoja, kuten pitkään ja hetkeäkään. Eli kauan on pitkään? Katsoiko Matti Jaakkoa tunnin? Viisi minuuttia? Minuutin? Eikö Jaakko ihmetellyt, että miksi tuo tuli katsomaan minua "pitkään"? Matti katsoi ja sillä hyvä. Sama kuin tuo hetkeäkään, joka on pelkästään tehostesana. Ei ole väliä epäilläänkö hetkeäkään vai eikö epäillä hetkeäkään. Eli joko epäillään tai sitten ei.

Kappalejaosta. Tästä jo vähän urputinkin, sillä mielestäni enteriä ei pidä käyttää liikaa.
"Matti ei halunnut uskoa sitä. Jokin Jaakon ilmeessä antoi ymmärtää, että tämä piti Mattia yhä ystävänään. Kaiken tapahtuneen jälkeen se hämmensi häntä, mutta pyyhki pois myös osan siitä katkeruudesta jota hän oli tätä kohtaan tuntenut.

Hän oli pitkään hiljaa. Sini ei ollut vielä huomannut häntä, tai sitten oli, mutta oli kiusaantunut hänen läsnäolostaan. Tyttö antoi katseensa kiertää katossa ja seinämaalauksissa. Voiko kuollut olla kiusaantunut, Matti mietti.

Toisaalta, jos hänen äitinsäkään ei ollut menettänyt perusluonnettaan, miksi Jaakko ja Sinikään olisivat?

Ja oliko sillä loppujen lopuksi väliä? Loppujen lopuksi häntä ei kiinnostanut enää tappaisiko Jaakko hänet vai ei.".
Ajatukseni:
"Matti ei halunnut uskoa sitä. Ystävällisyys Jaakon ilmeessä antoi ymmärtää, että tämä piti Mattia yhä ystävänään. Kaiken tapahtuneen jälkeen se hämmensi häntä, mutta pyyhki pois myös osan siitä katkeruudesta, jota hän oli tätä kohtaan tuntenut. Matti oli hiljaa. Sini ei ollut huomannut häntä, tai sitten oli, mutta oli kiusaantunut hänen läsnäolostaan. Tyttö antoi katseensa kiertää katossa ja seinämaalauksissa. Voiko kuollut olla kiusaantunut, Matti mietti. Toisaalta, jos hänen äitinsäkään ei ollut menettänyt perusluonnettaan, miksi Jaakko ja Sinikään olisivat? Ja oliko sillä väliä? Loppujen lopuksi häntä ei kiinnostanut enää tappaisiko Jaakko hänet vai ei.".
Poistin myös pari turhaa täytettä, josta tuossa jo mainitsinkin. Sama kuin tuo, että kirjoitat, kuinka jokin jonkun ilmeessä. Vaihdoin siihen, että ystävällisyys. Vai onko niin, että kirjoittaja ei tiedä, mikä siinä ilmeessä on? :D

ARGH!
"Jaakko katsoi häntä pitkään. Hänen kasvoillaan näkyi vain hämmennystä ja pelkoa.".
Taas täytesanoja!
"Jaakko katsoi häntä. Hänen kasvoillaan näkyi hämmennystä ja pelkoa.".
...ja tuo h-n sana... Toinen ajatus, jossa muutettu muutakin, kuin täytesanat.
"Jaakko katsoi Mattia ja kuolleen kasvoilta kuvastui hämmennys ja pelko.".
Keskity tuohon ilmaisuun ja turhan kirjoittamiseeen.

Tuossa mielestäni olisi hitusen enemmän voinut fiilistellä tuolla Matin "luovuttamisella". Miksi ei tälle ole enää merkitystä repisikö Jaakko hänet kappaleiksi? Halusiko hän liittyä kuolleiden joukkoon?

Dialogin kuvailusta.
"”Siun ei pitäis olla täällä”, Sini sanoi moittivasti.".
Ajatukseni:
"”Siun ei pitäis olla täällä”, Sini moitti.".
Eli vähän samaa, kuin tuo muukin turhan kirjottaminen. Eli kirjoita mahdollisimman vähän, mutta kerro mahdollisimman paljon.

Tuo dialogi kirkossa, jossa pohditaan kerrotaanko Matille vai ei, tuntuu jotenkin pitkitetyltä. Kenties hieman helpommalla voisivat antaa periksi ja kertoa, tai sitten sen mitä kerrotaan, täytyy todella olla lukijaa järkyttävää.

Katkaiset hyvän toiminnan kuvailemalla turhaa. Hehän ovat heinäladossa, eikä tällä ole väliä.
"Tämän verran ehdin tajuta ennen kuin kaaduin suorin vartaloin ja ehdin juuri ja juuri ottaa kaatumisen kädellä vastaan, etten olisi kaatunut takaraivo edellä ja halkaissut kalloani.".
Harvat kaatuessaan halkaisevat kallonsa.

Tässä tilanteessa on kyllä hyvää kerrontaa! :D Tuossa odottaa ja miettii Jaakon ratkaisua, ja hetken miettii, käyttääkö tämä tilaisuutta hyödykseen.

"Juha kumartui Sinin ylle ja Sini tähtäsi voimakkaan potkun hänen vatsaansa. Se lennätti Juhan pois hänen päältään ja sai hänet kiroamaan.".
Nythän tuossa Sini kiroaa tuon potkun jälkeen. Eli vältä se - sanaa ja tuota hiivatin hän - sanan liiallista kylvämistä. Tällaiset kohdat on rasittavia lukea, sillä niistä saa helposti paljon parempia. Ajatukseni:
"Juha kumartui Sinin ylle, jolloin Sini potkaisi voimalla miestä vatsaan. Juha lennähti selälleen ja kirosi.".

Tuo raiskausjuttu kyllä toimii hyvin :D Riittävän brutaalia ja erityisesti tuo jalan murskaaminen oli hyvä kohta!
Kohtaus herättää inhoa, mutta kuten aikaisemmin annoin palautetta, olisi Jaakko voinut nopeammin todeta, että on vienyt salaisuuden jo hautaan, eli sitä ei niin paljon tarvitse pihdata. Sama kuin se, että nyt on mielestäni tärkeää, kuinka Matti asian kokee. Menneet ovat menneitä, enkä usko, että jonkin asian kuuleminen koskaan herättää vastaavia tunteita, kuin se että kokee jotain. Toivon, että Matti ei masennu toisten kokemasta liiallisen draaman saattelemana.

Kiitos!