 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
| 1043 kohdetta - näytetään 321 - 330 | « 1 ... 30 31 32 33 34 35 ... 36 105 » |
Moikka wilshirist!
Miksi hän haluaa matkustaa sinne?
Eli ihan kivoja ajatuksia, mutta mihin tämä tähtäsi?
Kivoja mielikuvia ja rytmiä, mutta tarkoitus on hieman hutera.
Kiitos!
Moikka illuusia!
Vältä turhaa. Alku.
"jaakko käänsi katseensa Juhaan ja katsoi tätä jäätävästi.".
Tämä on sama kuin:
"Jaakko katsoi Juhaa jäätävästi.".
Tuossa on kaksi kerta sama eri lauseissa.
Hieman tuntui oudolta, että Juha ei nähnyt Mattia. Ehkä sen sijaan, että Jaakko esteli Mattia, olisit voinut kirjoittaa Matin itse tajunneen, kuinka nyt täytyisi pysyä vaiti. Tappelu oli hyvin kuvattu!
Sinin ja Jaakon suutelu oli mainio! Kuten myös tuo lapsihommeli! :) Hyvä!
Kielellisesti panosta noihin pieniin turhuuksiin. Mitään kovin isoa ei kuitenkaan ollut. Viimeinen osio oli hyvä ja avasi mukavasti taustoja!
Hyvää työtä!
Kiitos!
Moikka Memockend!
Kivasti jatkuu, vaikka juoni ei hirveästi etenekään :) Hyvää kerrontaa!
Muista lukea kirjoittamasi vielä ennen kuin lataat tai julkaiset. Yhdestä dialogista puuttui predikaatti "on". Lisäksi kun luet kirjoittamaasi, saat tuntuman kankeuksista, jotta voit muuttaa sanavalintoja ja ilmaisuja.
Monesti kirjoitetaan, että olemus on jonkinlainen. Mutta miksi? Onko se asennot, ilmeet, itsevarmuus, rauhallisuus? Olemus on helppo tapa kertoa jokin asia, mutta esimerkiksi se, että jonkun istuma-asento huokuu itsevarmuutta, on paljon kuvailevampi tapa.
Tuohon jälkilukemiseen liittyen vielä seuraavaa.
Virke: "Danton hymyili ystävällisesti... - ...karmi minua.".
Siitä puuttuu ja - sanan edestä pilkku, sillä se erottaa päälauseen sivulauseesta. Lisäksi mutta - sana on turha, sopimaton. Tarkkuutta näihin, sillä nuo saa helposti eliminoitua kunnon tarkastuslukemisella.
Vältä turhia juttuja, kuten tuo oven aukeamisen jälkeinen "...ja katsoin sinne.".
Tuo on turha ja kankea. Seuraavan virkkeen alku sopii aivan hyvin jatkoksi, on selkeä ja yksinkertainen.
Pidän dialogista! Se on mainiota ja uskottavaa! Mielestäni isoin ongelma on kerronnan ajoittainen kankeus ja täytesanat. Tarina ja juoni Sinulla on hallussa! :)
Kiitos!
Moikka Memockend!
Kivaa kuvailua ja eläväinen tarina. Sinulla on selvästi hyvin mietittynä juoni ja tapahtumat. Kuljetat juonta reippaasti, joskin paikoin dialogia olisi kenties voinut hieman karsia.
En tiedä odottelitko palautetta ennen seuraavien osien lataamista, mutta toisinaan se kannattaa. Kirjoittamisen kanssa ei kannata hosua, vaan kirjoittaa välissä vaikka jotain muuta.
Taas nuo turhat kaksois- ja kolmoispisteet.
"Jokin.. jokin muu kuin ihminen.".
Ajatukseni:
"Jokin muu kuin ihminen.".
Tai:
"Jokin, jokin muu kuin ihminen.".
Tätä seuraavassa, jossa on ajatus kyseessä, on mahdollista käyttää noita pisteitä...mutta mielellään kolmea...
Kerronnassa ne tuntuvat liialta taiteellisuuden hakemiselta.
Satunnainen poiminta huolimattomuudesta.
"Miehet poistuivat omakotitalosta ja minä käännyin harppoen huoneeseeni. Hitot, minä pysyn enää ihmisenä tai saati täällä.".
Ajatukseni:
"Miehet poistuivat, ja minä harpoin huoneeseeni. Hitot, minä en pysy enää ihmisenä, saati täällä.".
En ollut tuon viimeisen lauseen sisällöstä täysin varma.
Ilmaisusta.
"Käsi ilmestyi olalleni ja katsoin Theodoriin.".
Ajatukseni:
"Tunsin käden olallani ja katsoin Theodoriin.".
Eli mieti miten sanot asiat. Kädet eivät vain ilmesty jonnekin, vaan se kenen kannalta tarinaa kerrotaan, kokee tapahtumat jotenkin.
Mukavasti kulkee! Hyvä juoni ja tempo. Vähemmän selittelyä ja paikoittaisen hätäilyn aiheuttamia huolimattomuuksia, niin hyvä tulee! :D
Kiitos!
Moikka Memockend!
Tämä tuo mieleen True Bloodin :D Hyviä mielikuvia ja toimintaa.
Kaunokirjallisessa kerronnassa tulisi minun mielestäni välttää seuraavia asioita viimeiseen asti. Sulkeet, caps lock, kaksois- tai kolmoispisteet ja lainausmerkit. Oikeastaan noista tarvitsee ainoastaan kolmoispisteitä, ja niitäkin vain dialogissa. Turhaa taiteellisuuden tavoittelua.
Älä selittele turhaan. Kaksi esimerkkiä.
"Silmäni alkavat silmäillä ympäristöä ja kuuntelen vielä pidemmälle.".
Ajatukseni:
"Silmäilen ympäristöä ja kuuntelen.".
Toinen.
"Loikkaan pienen ponnahduksen kera oksalle...".
Ajatukseni:
"Loikkaan pienellä ponnahduksella oksalle...".
Eli kaikki turha pois ja tuossa alemmassa on vielä aikamuotovirhe, eli jostain syystä olet vaihtanut imperfektin preesensiin. Tarkkana näissä.
Hyvää ja uskottavaa dialogia!
Isoin ongelma on turha selittely. Annan vielä yhden esimerkin.
"Sitten tapahtuukin jotain sellaista, mikä saa minut helpotuksen valtaan.".
Ajatukseni:
"Helpotuksekseni...".
Eli kirjoita yksinkertaisesti ja selkeästi. Ainoastaan se, mikä lukijan täytyy saada lukea.
Mutta kuten jo mainitsinkin, niin hyvää dialogia ja toimintaa! TÄtä olisi ollut erinomaisen mukava lukea ilman tuota kaikkea turhaa täytettä.
Kiitos!
Moikka Memockend!!!
Kirjoitat hyvin ja selkeästi. Miellyttävän yksinkertaiset lauseet ja kokonaiset virkkeet. Tästä tulee aluksi mieleen jokin Medusan sinetti tai vastaava elokuva, mutta tosin sitten tuollainen tietty naivius syö sen pois.
Aika niukasti on kappalejakoja. Ne selkiyttäisivät kokonaisuutta ja loisivat hienoisen tauon lukemiseen. Esimerkiksi silloin, kun Russel palaa kaupungista ja on seuraava aamu. Se voisi olla omana kappaleenaan.
Sinulla on tässä perusainekset koossa...melkein. Nouseva jännitys, kun Russel löytyy ja toikkaroi. Käännekohta, kun Diana putkahtaa kuvioihin ja homma alkaa selvitä. Laskeva jännitys, kun Russel haluaa palata kotiin keräämään muistoja. Mutta jotain todella tärkeää jää puuttumaan. Loppuratkaisu. Se ei ole sitä, että Russelista ei enää kuulu. Se voisi olla, että päähenkilö lähtee etsimään Russelia ja onnistuu vain vaivoin pelastettua tämän Dianan kynsistä tai jotain muuta vastaavaa.
Kirjoitat kuitenkin hyvin, mutta mieti vielä juonen rakennetta!
Kiitos!
Moikka kiinanruusu!
Synkkä ja hyvin kirjoitettu tarina!
Kirjoitat preesens - muodossa. Itse koen imperfekstin helpompana pitää koossa. Ajatuksena vain :D
Alku on aina tärkeää. Yhtä tärkeää, kuin sanajärjestys :D
""Jatta tuutko sä?" huutaa poika punaisessa talvitakissa minulle.".
Ajatukseni:
""Jatta tuutko sä?" poika huutaa minulle punaisessa talvitakissa.".
Eli subjekti, predikaatti ja objekti. Niiden jälkeen kuvailut ja muut.
Samaan aiheeseen.
"Nyökkään ja katse maassa kävelen pojan luokse.".
"Nyökkään ja kävelen pojan luokse katse maassa.".
Eli subjekti (minä, eli nyökkään ja kävelen), predikaatti nuo samat ja objekti (pojan luokse). Älä sovella tätä.
Vältä puhekielen ilmaisuja.
"nään" vs "näen".
Kenties hieman lyhyt, ja tarkoitan sillä sitä, että voimakkaat tunteet katoavat nopeasti. Eivät tarinassa ajallisesti, mutta lukijalle. Eli ei aikaisempia tapahtumia tai Paulin hyviä, kauniita puolia, jotka olisivat luoneet pohjaa tunteille.
Yhtä kaikki. Synkkä ja uskottava. Todentuntuinen!
Kiitos!
Moikka matilda!
Tässä on erittäin paljon miellyttäviä ja kertovia mielikuvia lyhyessä tekstissä!!! Hyvää työtä!
Alku on tosi tärkeä. Tämä liittyy samalla siihen, mitä täytyy kirjoittaa ja mitä ei.
"Seisoin ikkunan edessä ja katselin järvelle.".
Ajatukseni:
"Katselin ikkunasta järvelle.".
Eli jos ollaan jotenkin omituisessa asennossa ikkunan edessä, niin se kannattaa kirjoittaa, tai jos on esimerkiksi toisen kerroksen ikkuna kyseessä, niin sen voi kertoa.
Dialogin kuvailusta.
"" Miksen.", sanoit ja kohautit olkapäitäsi.".
Eikös tässä riittäisi:
"" Miksen.", kohautit olkapäitäsi.".
Eli liian usein dialogissa kuvaillaan sanoin, vastasit, kysyit ja sanoit taas. Ilmeiden ja eleiden kuvailu riittää, sillä tuo kyllä kertoo lukijalle kuka vastasi.
Kenties hiemaan vaivasi se, että jäi hämärään ketkä olivat sinä ja minä. Ei taustoja tai menneisyyttä, mitään sellaista mihin tarttua, mutta se ei haitannut liikaa.
Kiitos!
Moikka Bradley!
"...kahlitsemiseen tarkoitettu vyö.".
Onpas raskaasti kirjoitettu. Kävisikö pelkkä kahlevyö?
Elävöitä hieman tilanteita. Kerrot paljon, että minut vietiin sinne ja sitten tehtiin niin ja sitten näin. Annan esimerkin.
"Vartijat saattavat meitä jonossa. Paljon muita vankeja näkyy.".
Ajatukseni:
"Vartijat saattavat meitä jonossa, ja muut vangit katselivat meitä naureskellen ja pilkaten.".
Eli sen sijaan, että vangit vain näkyvät, on hyvin kuvaavaa kertoa, kuinka muut suhtautuvat tulokkaisiin.
Älä keskeytä kerrontaa liian pitkällä kuvailulla. Sinulla on selvästi selkeä mielikuva vartijoista, mutta lukijalle ei aivan kaikkea tarvitse selittää. Ainakaan pitkästi.
"Poliisivankilan vartijoilla on harmaat ja melko löysät haalarit, joissa on heijastinnauhat. Vähän niin kuin jonkin kaupallisen vartiointiliikkeen vartijoilla. Vankilan vartijoilla sen sijaan on pikimustat, hyvin istuvat univormut. Ne ovat jonkinlaista kiiltävää kangasta kauttaaltaan. Olkapäissä ja kyynärpäissä on jonkinlaiset pehmusteet, jotka erottuvat erilaisella materiaalilla. Samoin haalarien säärissä on pehmusteet, jotka ulottuvat aina polviin asti. Vartijoilla on lisäksi järeän näköiset saappaat, ja varustevyöt, joilla on samankaltainen varustus kuin poliisivankilan vartijoilla. Vankilan vartijoilla on myös heijastinnauhat lahkeissa ja hihoissa, ja sekä rinnassa että selässä lukee valkealla ”VARTIJA”. "
Annan vaihtoehdon:
"Poliisivankilan vartijoilla oli harmaat löysät haalarit, joissa oli heijastinnauhat. Vankilan vartijoilla sen sijaan on hyvin istuvat kiiltävänmustat univormut, joissa on pehmusteet polvissa, säärissä ja kyynärpäissä. Saappaat ovat paksut ja varustevyöt samanlaiset, kuin poliisivankilan vartijoilla. Rinnassa ja selässä lukee valkealla ”VARTIJA”."
Eli onko väliä onko heijastinnauhat? Mieti tarkkaan mitä haluat lukijalle kertoa ja onko se, mitä haluat kertoa, pakko kertoa. Tässä kerronta ja uusi tilanne keskeytyy mielestäni kohtuuttoman pitkään kuvailuun.
Mainitsin jo viimeksi tuon jonkinlainen - sanan käytöstä.
"...jonkinlaisella pampulla...".
Miten tämä eroaa pampusta, jolla voi antaa sähköiskuja? Eikö jonkinlainen pamppu ole musta pötkö? Onko jonkinlainen kiero? Neliskanttinen? Pyöreä? Ovaali? Miksei se vain voi olla pamppu, jolla voi antaa sähköiskuja?
Turhan kirjoittamiseen vielä.
"Menemme sisään harmaasta metallisesta ovesta, jossa ei lue mitään.".
Jos ovessa ei lue mitään, niin miksi se täytyy kertoa? Jos siinä lukisi jotain, niin se kannattaisi kirjoittaa, sillä muutoinkin lukija ymmärtää, että se on harmaa ovi.
Lausejärjestyksestä.
"Seuraavana päivänä menen suoraan Paulin selliin, kun ovet avataan, ja vangit päästetään liikkumaan.".
Ajatukseni:
"Seuraavana päivänä, kun ovet avataan ja vangit päästetään liikkumaan, menen suoraan Paulin selliin.".
Tämä on mielenkiintoinen tarina! Juoni kulkee kivasti, joskin se hitusen jää kaiken kuvailun taakse. Pohdit hyvin ihmisen ajatuksia, kuten kuolemantuomion laillisuutta ja hyväksymistä sellaisen näkökulmasta, joka on sen kohteena.
Hitusen enemmän olisi juoni voinut kulkea eteenpäin.
Kiitos!
Moikka Lil Sparrow!
Tämä oli miellyttävä! :D Vanha turkulaismies :D
Nuo puuvertaukset vain hieman menevät minulta ohi. Miten mänty voi olla nuori neito? Tai miten koivu on prinsessa? Tätä olisi kyllä pitänyt mieheltä kysyä :D
Hyvä tunnelma!
Kiitos!
| 1043 kohdetta - näytetään 321 - 330 | « 1 ... 30 31 32 33 34 35 ... 36 105 » |
