Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Pidin siitä, että tässä sekoitettiin kahta eri tapahtuma-aikaa, vaikka ne kietoutuivatkin tiukasti yhteen. Vähän selvemmäksi olisin vielä tehnyt nuo eri ajat, keskittymällä tarkasti verbien aikamuotoihin. Nyt tämä vaati vähän enemmän keskittymistä, että saattoi pysyä mahdollisimman hyvin kärryillä.

Teksti oli todella lyhyt, mutta se silti toimi. Hyvä aloitus. Pidin päähenkilön pohdinnasta siitä, millaiseksi hänet esitettäisiin, varsinkin kun hän itse tiesi millainen ihminen oli. Se jättää lukijalle paljon myös liikkumavaraa sen suhteen, että millaisena päähenkilönä itsensä näki, ja erilaiset tulkintatavat avaavat tarinaan erilaiset näkökannat.

Eli juoni oli hyvä, esitystapa mielenkiintoinen, tekstinjakoa ja virkemittaa vielä rukkaisin.

Kirjoitus vaikutti mielestäni lasten kauhutarinalta, vähän Goosebumpmainen "minikauhari". Omaan korvaan vähän tylsä ja lapsellinen juoni, mutta lapselle varmasti ehtaa kauhua.

Mikä on tuoksulamppu? Entä siipihuone?

Minua vaivasi se, että kaikille oli sielut ja ne olivat ehdottomasti tärkeimmät asiat koko juonessa. Pahuus oli sielu, talon toimiva ja tahtova osa oli sielu ja ihmisten merkitys oli vain heidän sielujensa syöminen. Eli liikaa yhtä sanaa ja asiaa. Ehkä yhden osasen sielu olisi riittänyt mainittavan, esim. talon sielu, muita pystyy selittämään toisellakin tavalla.

Pääosin teksti on sujuvaa ja oikein kirjoitettua, mikä on oikein hyvä asia! Selittelit ehkä hieman liikaa ja toistelit samoja asioita, kannattaa ainakin jättää kaikki suluissa olevat asiat pois. Lue tekstisi monta kertaa läpi eri painopistein, jotta saat tekstistä suoraviivaisemman.

Niin ja älä paljasta otsikossa jo lähes kaikkea. Otsikko on se, mikä houkuttelee lukijan paikan päälle, panosta siis siihen.

Et haaroittanut tarinaasi sinne tänne, vaan keskityit olennaiseen.

Hyvin synkkä miljöö ja tunnelma, mutta olen jotenkin tottunut, että kaikki Neuvostoliittoon liittyvä on, joten siinä mielessä tässä ei tullut mitään yllätyksiä.

Ihan mielenkiintoinen tarina. Näen, miten olet yhdistänyt otsikon siihen, mutta aika rajoilla mennään, että onko se riittävää. Eli nipin napin riman yläpuolella. Mitään yllättävää ei juonessa ollut, vaan yksityiskohdat ajoivat juuri tähän lopputulemaan, mikä on loogista ja siinä mielessä tyydyttävää, että lukija ei jäänyt ihmettelemään, mikä on turhauttavaa. Sitä ehkä eniten ihmettelin, että päähenkilö lähti takaa-ajamaan törmääjää vain jonnekin suuntaan. Tietty ymmärrän epätoivon. Mutta sitten hän vielä astelee vain jonkin talon luo koputtelemaan ovea ja astuu sisään. Luulisi sodan jälkeisen maan asukkaiden ymmärtävän jo jotain varovaisuuden, muiden itsekkyyden ja ihmisten raakuuden päälle. Ehkä etsin liikaa rationaalisuutta epätoivoisesta ja lannistuneesta päähenkilöstsä.

Kehotan lukemaan oman tekstin aina monta kertaa lopuksi eri näkkökulmia käyttäen, eli esimerkiksi yhdellä lukukerralla kannattaa yrittää bongata kaikki kirjoitusvirheet ja toisella sanat, joita käyttää liikaa ja kolmannella tekstin rytmityksen ja neljännellä tekstin soljuvuuden.

Pidin juonestasi ja siitä, että se sisälsi paljon perusteltuja ja hyvin pohdittuja mahdollisuuksia ja uhkia. Taustatyötä on siis tehty. Uskon, että kaltaisellesi juonenkutojalle olisi paljon lukijoita.

Loppua kohden (päätösosa) tuntuu, että sinulla on tullut kova kiire saada homma loppuun. Senkin kannattelit ihan hyvin ja osasit ujuttaa mielenkiintoa joka väliin, mutta oletin, että tarina olisi paljon pidempi.

Ja tuollaisen taskukokoisen spekkarin haluan minäkin sitten ihan heti, kun niitä tulee Giganttiin myyntiin :D

Ihan mielenkiintoisesti jatkuu. Sitä ehkä vähän kritisoin tässä tulevaisuuden maailmassa, ettei evoluutiovoimille ole annettu mitään sijaa. Esim. plankton saattaa olla hyvinkin mukautuvaa eliöstöä, jonka nopea lisääntymistahti vaikuttaa suotuisasti siihen, että se kykenee adaptoitumaan meren lämpenemiseen tai kuormittumiseen. Se on sitten eri asia, että kykeneekö isommat eläimet, jotka syövät planktonia, mukautumaan ravintonsa muutokseen (riippuen tietty miten suurista muutoksista on kyse).

No nyt tuntui siltä kuin olisin lukenut ihan suoraan hyvän kirjan sivuilta tekstiä. Lähes tunsin kovien kansien painon käsissäni.

Sujuvaa, siistiä ja miellyttävää. Selität juuri tarpeen mukaan, avaat maailmaa kohottaen tunnelmaa. Piirrät sykäyksittäin päähenkilöä ja ympäristöä. Mielenkiinnolla luen lisää ja toivon kovasti, että tarina ei olisi tusinapiiperrystä ilmaston- ja luonnonsuojelusaarnan varjolla.

Ihan hyvä alku jollekin tekstille. Haiskahtaa prologilta. Vähän hajoaa loppua kohden, ehkä johtuu päähenkilön kohmeisesta olosta herättyään niin pitkän nukutuksen jälkeen. Jäin kyllä mielenkiinnolla miettimään, että mitä töitä tällä tarinan hahmolla on edessään, jos kerran ihmiskunta on mennyttä? Yksinään hän tuskin kykenee lisääntymään ja täyttämään uuden maailman ihmisillä, mutta jotain muuta tärkeää tehtävää hänellä selvästi on.

Vaikka tässä oli paljon elementtejä, joista pidän, tämä oli silti kokonaisuutena pieni leikekirja perinteisistä jännitysjuonista ja -tilanteista. Eli hyvin moneen kertaan kuultuja ja nähtyjä. Oli silti mukavaa, että tapahtumia oli, en pidä paikallaan junnaavista teksteistäkään. Juoni oli looginen, vaikka kovin naiivi. Kuten Aloittelijakin pohti, olisi ollut aika tärkeääkin osata vihjaista edes vähän, että miksi setä halusi murhata veljensä perheen. Tai että halusiko päähenkilö antaa kaiken anteeksi sedälleen vain päästäkseen tuosta klassikkokauhuelokuvien kohtauksesta unissaan eroon.

Päätä etukäteen missä aikamuodossa aiot kirjoittaa ja pitäydy siinä. Välillä hyppäät menneeseen aikamuotoon ja se särähtää sujuvuudessa. Samoin kannattaa miettiä puhuuko hahmot kirjakieltä vai puhekieltä, ja sitten laittaa sanat samaan malliin kaikille hahmoille (eli ei niin, että yksi sokeltaa murretta, toinen kirjakieltä ja kolmas puhekieltä. Muutoin lukija takeltelee).

Juoni on mielenkiintoinen, ei ihan tusinakamaa. Alku on hyvä, saat heti lukijan mukaan ja miettimään, että mitäs täällä on tapahtunut. Ja tästä seuraa aina se halu tietää lisää, jolloin lukija jatkaa tekstissä etenemistä - mikä kirjoittajan tavoite onkin.

Yhdyssanavirheitä löytyy, mutta paljon vähemmän kuin yhdyssanoja, mitkä on kirjoitettu oikein :) Neuvona antaisin sen, että tarkista teksti aina muutamaan kertaan läpilukemalla ja ottamalla itsellesi eri tehtävänannon lukiessasi (esim. ensimmäisellä kerralla keskityt vain siihen, että juoni on johdonmukainen, toisella siihen, että teksti on sujuvaa, kolmannella kirjoitusvirheisiin jne). Näin tarina ja sujuvuus hioutuu miellyttäväksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi.

Tässä ohjeita repliikkien merkintään: http://www.kirjoittaja.fi/keskustelu/6-Tarinointi/84-kieliopillisia-ohjeita