 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Välillä teksti on oivaltavaa ja mieluisaa luettavaa, välillä töksähtelevää ja epäselvää. Se tarvitsee siis hiontaa.
Olen lukenut muutamalta suomalaiselta mieskirjailijalta samantyylistä tekstiä. Mielestäni tyyliä kuvaa maskuliinisuus.
Keskustelusta jää hyvin epäselväksi kuka puhuu. Suosittelen johtolauseita, ellei sitten erikseen halua ottaa tekstin piirteeksi johtolausettomuutta (mikä kyllä vaatii lukijalta pitkää pinnaa ja halua palata välillä tekstissä takaisinpäin).
Tuo patjaan sujahtaminen ei millään piirry kuvaksi mieleeni. En saa siitä millään otetta, saati siitä, että päähenkilö nakertaa siihen koloja.
Alkutilanne jää niin erikoiseksi, että jään vielä aika epävarmaksi siitä, haluanko lukea seuraavia lukuja. Välillä pilkahtava sanataituruus sopivassa määrin tekstin lomassa kuitenkin puhuu sen puolesta, että alkukankeuden jälkeen sanat saattavat alkaa solahtaa paikoilleen. Juonesta olen aika epäileväinen vielä.
