 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Näitä samoja asioita pohdin itsekin usein.
Olen kyseenalaistaja.
Elin lapsuuden ja nuoruuden, jossa minulle tarjoiltiin kaikkiin "kiistattomat ja oikeat vastaukset ja toimintatavat". Niitä ei saanut kyseenalaistaa, ja säännöt sisälsivät tuhottomat määrät järjetöntä soopaa. Joten kuuliaisen lampaan sijasta minusta kasvoi tottelematon kyseenalaistaja.
Mutta vähemmän tärkeisiin asioihin:
Lakki pois päästä ruokaillessa on myös tapa, jota olen ihmetellyt yläasteelta asti, kun näin yhteenoton jonkun pojan ja yläasteen rehtorin välillä kouluruokailussa. Se, että sitä lippistä ei suostuttu ottamaan päästä pois, johti rehtorin huutamiseen ja lähes väkivaltaiseen oppilaan poistamiseen ruokasalista. Luultavasti myös jälki-istuntoon.
Katoaako joltakulta kanssaruokailijalta ruokahalu toisen hatusta? Tekeekö se ruokailusta epähygieenisempää? Menettääkö ruoka arvoaan sen johdosta?
Ehkä tavalla on jokin merkitys ollut aikoinaan, kuten että viikinkikypärän sarviin kuivunut veri ällötti vieressä istuvaa mummoa tai vähän fiinimmän rouvan sulkahatusta tipahteli untuvia ruokaan, mutta en usko, että nykyään enää sille on mitään perusteita.
Olen myös päättänyt, että en tuomitse heti asioita, mitkä eivät mene normaalien tapojen mukaisesti, ennen kuin olen järkeillyt miksi tai miksei ei. Esimerkiksi lapseni haluaa syödä aina täytekakkunsa haarukalla ja veitsellä. Miksi ei? Se on itse asiassa erittäin fiksu ajatus, paljon parempi kuin silpoa kakkua huononmuotoisella lusikalla ja sitten yrittää metsästää sitä karkaavaa palaa pikkulusikalla. Ja jos et saa nitistettyä sitä kierivää mustikkaa täytteestä ja kevyttä lusikan edessä leijailevaa sokerikakkupohjanpalasta kakkulautasen reunaa vasten, joudut tuuppaamaan sormella lastin lusikkapesään.
Silti, vaikka olen kyseenalaistaja ja mielestäni suhteellisen suvaitsevainen, kaivan aina itse sen pikkulusikan leivonnaisten kanssa ja vasta puolessa välissä jälkiruokaa tajuan, että niin olihan tähän parempikin tapa olemassa. Siinä kohtaa ei tietty voi vaihtaa enää välinettä, koska lisätiski on saatanasta.
Niin ja en todellakaan pidä haarukkaa vasemmassa ja veistä oikeassa, toisin päin on luontevampaa. Kun kuulin, että samoin tekevän lapseni koulussa oli puututtu tähän ja puhuttu, että "väärin pitäville" pidetään opetusta asiasta koulun jälkeen, nostin äläkän, että minkä syyn takia mikään tapa olisi väärin. Isovanhempieni aikaan vasemmankätisetkin pakotettiin kouluissa kirjoittamaan oikealla, ja siksi isoisäni on kaksikätinen. Mitä väliä sillä on millä kädellä kirjoittaa, kunhan osaa kirjoittaa ja tekstistä saa selvää?
Koulu muutti tämän kyseenalaistamisen jälkeen mielipidettään haarukan ja veitsen oikeista puolista. Ehkä he eivät olleet koskaan miettineet "miksi".
