Arvostelut käyttäjältä Jästipää

Mukava tarina. Kuten Naispaholainen kommentoi, perinteinen, mutta uusin maustein. Pidän siitä, että olet halunnut tuoda perinteisiä Lapin noidan tarinoita nykypäivään ja uudistettuina versioina. Näitä tarvitaan ja niistä perinteisistä tarinoista olisi paljon ammennettavaa uusiksi kertomuksiksi. Tarina oli sujuva ja hyvin kirjoitettu. Pidin kielikuvistasi. Tarina oli ehkä minun makuuni hieman lyhyt, se olisi voinut olla pidempi? Kaiken kaikkiaan kuitenkin mieleenpainuva tarina, joka jätti hyvin positiivisen ja lempeän jälkimaun.

Minulle tuli tästä tekstistä sellainen ensivaikutelma, että tämä on yhdeltä istumalta kirjoitettu ja sitten suoraan laitettu tänne? Tekstissä on paljon kirjoitusvirheitä ja hieman ehkä kömpelöitä lauserakenteita. Nämä olisi varmasti saanut korjattua, jos tekstin olisi käynyt huolellisesti läpi kerran tai kaksi.

Tempo on nopea ja välillä menin sekaisin oliko kertoja Melina vai Rose? Ilmeisesti sekä että, mutta lukijalle se ei kovin selkeästi hahmottunut.

Tarina itsessään on edelleen kiinnostava ja lupaava. Sitä kannattaisi nyt hioa ja työstää lisää. Epilogi lupasi mielenkiintoista jatkoa, mutta nyt liika tempo ja tarinan keskittyminen nopeasti eteneviin tapahtumiin tuomatta kuitenkaan varsinaisesti mitään erityisen uutta koukuttamaan lukijaa, ei palvele tarinaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Tässä tarinassa on hyvä pohja, mutta sitä pitäisi kasvattaa, laajentaa. Lisää henkilökuvausta, tapahtumille taustoja ja maailman kuvausta, joka on tärkeä osa-alue fantasiassa.

Minä kyllä pysyin kärryillä henkilöistä ja puhujista. Vuorosanoja on toki helpompi seurata, jos ovat omilla riveillään, mutta käyttämäsi tapa on myös ihan yleinen kirjallisuudessa, joten minun mielestäni siinä ei ole sinänsä mitään huonoa. Kielioppi- ja kirjoitusvirheet tosin tulevat kyllä vahvasti esille tekstissä eli siihen puoleen kannattaa kiinnittää huomiota.

Tarina itsessään on minusta hyvä alku ilmeisestikin jollekin fantasiatarinalle. Paljoahan tuosta tekstistä ei vielä selviä, mutta herättää kuitenkin mielenkiinnon ja odotuksia tuleville osille. Prologihan on jonkinlainen esinäytös, jossa tuodaan esille tarinan tapahtumien ja/tai hahmojen historiaa niiltä osin, kuin niillä on jotain olennaista merkitystä itse tarinalle. Tästä näkökulmasta katsoen teksti antaa nimenomaan minusta paljon mielenkiintoista odotettavaa itse tarinalta.

Rakenne oli hyvin mietitty. Tässä tekstissä oli tietenkin erityisen tärkeää jättää loppuun ratkaiseva, kaiken avaava kappale. Moni asia jäi kuitenkin vaivaamaan, joista olennaisin oli tietenkin se, miksi mies näki mitä näki? Sitä ei selitetty novellissa lainkaan. Tarina kuitenkin toimii sellaisenaan vaikka tätä ei paljastetakaan, mutta itseäni se jäi hieman häiritsemään. Tosin kun tämä oli kilpailuun tehty ja rajoite oli 2000 sanaa, niin se on aika vähän kuitenkin. Tästä ehkä kannattaisi tehdä isompi kokonaisuus? Tässä on mielestäni hyvä pohja lähteä kirjoittamaan pidempi tarina? Toinen asia mikä jäi vaivaamaan oli se, että miksi mies yritti selvittää mahdollisuuttansa muuttaa kohtaloa nimenomaan murhaamalla? Mikä ajoi miehen tekemään juuri tällaisen ratkaisun? Terryn oma kohtalo oli ehkä turhan karun lyhyesti kirjoitettu ainakin minun makuun... Teksti oli minusta sujuvaa ja koukutti minut lukijana. Tarina kiehtoi heti alusta ja nopeasti pääsi tarinaan sisälle.

Olen samaa mieltä kuin Luinwen. Kirjoittamasi huumori ei ihan toiminut, mutta ehkä huumori voisi olla erilaista. Zackin ylenpalttinen välinpitämättömyys lopussa hieman häiritsi minua. Muutoin tarina oli kiehtova ja koukuttava. Mysteerialuksesta ei paljoa enempää kerrottu, joten jatkoa ilmeisesti on tulossa? Teksi oli minusta sujuvaa (muutama kielioppivirhe tosin) ja kuvaukset hyviä. Hyvät lähtökohdat tarinassa on ja tätä kannattaa ilman muuta kirjoittaa pidemmälle.

Ilmeisesti tarina on suoraan jatkoa aiemmille "Liisa" tarinoille? Itse olen lukenut vain Liisa Ihmemaassa. Hyvin nopeatempoinen alku ja jäi luonnollisesti varsin jännittävään kohtaan. Hyvää ja luontevaa tekstiä, mutta tempo ehkä hieman liian nopea? Tämä voi kuitenkin ehkä aueta melko vaikeasti niille, jotka eivät tunne Liisa ihmemaassa yms. tarinoita ennestään. Tässä mielessä voisi miettiä tulisiko avata tapahtumia ja hahmoja enemmänkin? Raleigh Darcysta ja hänen kuvauksesta minulle tuli jostain syystä voimakas mielleyhtymä Jane Austenin kirjan "Ylpeys ja ennakkoluulo" herra Darcyyn... :) Tekstisi herätti kuitenkin hyvin mielenkiinnon ja minä ainakin jäin koukkuun heti. Toivottavasti kirjoitat jatkoa ja julkaiset sen vaikkapa täällä, lukisin mielelläni miten tarina etenee.

Aika perinteisen oloinen kauhutarina. Tämä olisi ehkä paremminkin synopsis laajemmasta tarinasta, tosin loppuratkaisua ei kannattaisi kertoa siinä tapauksessa välttämättä. Raamit olisi laajempaan tarinaan. Näin kirjoitettuna, kuten tuossa jo pari kommentoijaa viittasikin, enemmänkin suullisesti kerrottu "nuotitarina". Laajenna tekstiä, tee siitä pidempi ja lisää syvyyttä ja hahmojen kuvausta jne.

Tietyssä mielessä tuttu tarina. Työmies, joka on katkeroitunut, tuntee jonkinlaista vihaa/inhoa/kateutta porvaristoa kohtaan. On selvästi välinpitämätön omasta kohtalostaan. Hukuttaa perisuomalaiseen tapaa tuskaansa alkoholiin. Mutta mitkä olivat miehen motiivit? Miksi mies ajatteli näin, miksi hän inhosi tiettyä yhteiskuntaluokkaa? Tarina jäi minusta hieman irralliseksi, en oikein saanut kiinni niin sanotusta punaisesta langasta, miksi tämä tarina oli kirjoitettu? Hyviä kuvauksia tarinassa oli ja tunnelma oli saatu hyvin esille. Joitain kielioppivirheitä oli.

Hyvää kerrontaa ja kiinnostava fantasiatarina. Ainoa mikä hieman jäi häiritsemään oli se, miten tarinan päähenkilö ei juurikaan yritä Samanthalta selvittää tai kyseenalaistaa mistä tämä osasi odottaa häntä, miksi hänen tuloonsa oli valmistauduttu ja miksi hänen pitää osallistua kursseihin yms. Tyttö vain tulee uuteen maailmaan ja alkaa toimia heti kuten hänen halutaan toimivan? Tarina on hyvä ja jään odottamaan jatko-osaa.

Alku, ennen kuin päähenkilö alkaa nähdä kulhossa näkyjä, oli hieman ehkä kiirehditty? Tosin en tiedä miten laaja kokonaisuus tämä tulee olemaan, mutta jos ajattelen tuota romaanin alkuna, niin siihen voisi panostaa enemmän. Jos kyse on novellista tai pienoisromaanista, niin siinäkin tapauksessa ehkä hioisin alkua kertomaan enemmän henkilöstä, ei niinkään hänen aamuaskareistaan. Kokonaisuus on kuitenkin kiinnostava ja herätti minun mielenkiintoni, joten täytyy mennä lukemaan tuo toinenkin osa...