Minä kyllä pysyin kärryillä henkilöistä ja puhujista. Vuorosanoja on toki helpompi seurata, jos ovat omilla riveillään, mutta käyttämäsi tapa on myös ihan yleinen kirjallisuudessa, joten minun mielestäni siinä ei ole sinänsä mitään huonoa. Kielioppi- ja kirjoitusvirheet tosin tulevat kyllä vahvasti esille tekstissä eli siihen puoleen kannattaa kiinnittää huomiota.
Tarina itsessään on minusta hyvä alku ilmeisestikin jollekin fantasiatarinalle. Paljoahan tuosta tekstistä ei vielä selviä, mutta herättää kuitenkin mielenkiinnon ja odotuksia tuleville osille. Prologihan on jonkinlainen esinäytös, jossa tuodaan esille tarinan tapahtumien ja/tai hahmojen historiaa niiltä osin, kuin niillä on jotain olennaista merkitystä itse tarinalle. Tästä näkökulmasta katsoen teksti antaa nimenomaan minusta paljon mielenkiintoista odotettavaa itse tarinalta.