Arvostelut käyttäjältä Arska

Todella hyvin rakennettu tilannekuvaus. Kieliasultaan selkeää, ja helppolukuista tekstiä, joka kyllä vie mukaansa.
Kerronta säilyttää hyvin jännitteensä, ja loppuratkaisu on onnistunut, vaikka lukiessani jostakin nousi aavistuksenomaisesti mieleeni mahdollinen polttaripila. Silti kertomus säilytti loppuratkaisuunsa yllättävyyden. Kokonaisuudessaan hyvä lyhytnovelli.

Novellin alku.

Tarinassa on selkeä salaperäisyyden henki, jota kannattaa lähteä seuraamaan, kun luot jatkoa kertomukseesi.
Minäkin jäin pohtimaan tuota kohtaa, jossa Jästipää mainitsee istiriitaisuuden. Ehkä niin on, ehkä ei, sillä tuossa lauseparissa piilee myös tarinalle ominaisen jatkon siemen.
Uskon sinun olevan juuri sillä tiellä, ja jatkavan kertomuksen sisäistä olemusta tuosta lähtökohdasta.

Itse lähtisin liikkeellejokseenkin näin: " Sinä keväänä ei kukaan noussut korkeille paikoille vastaanottamaan auringon ensimmäisiä säteitä, sillä talvi oli ollut poikkeuksellisen ankara ja lunta oli satanut niin paljon, ettei ulkosalla voinut liikkua katoamatta nietoksiin. Sinä keväänä Kehrä täyttäisi yksitoista, ja hän saisi äidiltään ensimmäisen shamanistisen amulettinsa, ja vannoisi ensimmäisen kuudesta taikavalastaan.....

Jollakin tavalla tuota alun lauseparin ristiriitaisuutta käyttäen pääset sisälle kertomukseesi, ja sen jälkeen se kyllä vie perille. Toivotan hyvää matkaa.

Hyytävästi visioitu näkemys tulevaisuuteen.
Kirjoitusasu on selkeää, ja helppolukuista, joten se uppoaa lukijaan, nostaen tilannekuvat myötäelettäviksi. Vaikka luotu maailmankuva ei varmasti tule koetuksi toiveita vastaavana, eikä todella odotetunlaisena, se silti on riittävän realistinen tuomaan uskottavan tunnelman tarinaan.

Aiheen karuudesta huolimatta, tämä on houkuttavaa luettavaa. Omalla tavallaan myös koukuttavaa. Yllättävyydestään huolimatta ratkaisut kerronnassa tuntuvat asettuvan loogisesti juoneen, ja siitä lie tulee tuo koukuttavuus.

Loppuratkaisu on kertomuksen sisältöön asettuva, ja huolimatta sen omalla tavallaan julmasta asusta, siinä on myös pirullisen loogista huumoria. Mainiosti pätetty novelli.

Ehdottomasti luettava kokonaisuus. Hyvä!

Mahtavan hauska idea, ja erinomainen toteutus. Pidin ehdottomasti mininovellin ideasta, ja sen toteutuksesta. Mainio esimerkki siitä, kuinka juoni voi kulkea riemukkaan polveilevasti jo sadan sanan tarinassa.
Raapale on hieno tiivistelmä ideasta, aiheesta ja toteutuksesta. Upeita oivalluksia, ja yllätyksellisyyttä, ja kuten TarraLeguaani kommentissaan antaa ymmärtää: Tätähän lukisi paljon pidempäänkin. Eikä takuulla pitkästyisi.

Kiitos.

Vauhdikas, hyvä novelli, jossa selkeää komedian tuntua. Selkeästi kulkeva juonirakennelma, joka jostakin syystä avautui ehkä yllättävän pian.
Tuossa kohtaa, kun päähenkilö puhdisteli lunta pösönsä päältä, tuli minulle selkeä mielikuva, ettei tänään olisi työpäivä.
Toisaalta se kertoo novellin juonellisesta loogisuudesta, ja tukee näin kokonaisuutta. Ajatus, ja idea ovat erinomaisesti toteutettuja, ja siksi mieleeni nousee jostakin tunne siitä, että tarinassa on jotain tuttua. En tiedä, mistä moinen johtuu sillä en ainakaan muista lukeneeni mitään, missä olisi käytetty samaa ratkaisukallia. Ehkä se vain tuntuu niin loogiselta, että siitä tulee aiemmin koetun tunne.

Hyvä tarina, erinomainen toteutus, ja selkeästi kuvaileva kerronta. Pidin kovasti.

---Kiitos---

Mystinen todellakin.
Tähän tarinaan on ilmeisesti pyrittykin luomaan jännite tuon tuntemattoman uhkan kautta. Arvoituksellisuus tuon tunetemattoman "SEN" kohdalla jää jollakin tavalla liian mysteeriksi. Omalla tavallaan se kiehtoo mielikuvitusta, mutta ehkä jotain hieman enemmän pitäisi paljastaa.
Tuo lopun savuvanojen nouseminen antaa aavistuksen siitä, kuinka tuo "SE" mahdollisesti uhrinsa tavoittaa. Mietityttämään jää, miksi sen pitää iskeä, mikä on sen tavoite?
Toisaalta: Eihän tuntemattomasta voi tietää.

Arvoituksellisuus kertomuksessa on joskus paikallaan, joskus liian suureksi kasvavana, se jää kaivertamaan ratkaisua odotuttaen.

Kieliasu on jälleen selkeää, ja uppoaa lukijaan tarinan myötä kiehtovasti omaperäisyydessään.

Aihe on siis poikkeuksellinen, ja siksi iskee heti mielenkiintoon, ja syvälle. Kerronta pysyy hallussa hienosti, eikä jätä mitään mieltä kaivavia epäilyjä. Aihe vie lukijaa matkassaan, miellyttävän letkeästi. Tässä on jotain erinomaista oivallusta, joka lukiessa tuntuu löytyvän juuri sopivalla hetkellä. Lukija siis kokee odottaneensakin juuri sitä ratkaisua, jonka kirjoittaja on luonut löydettäväksi.
Ottamatta kantaa niihin arvoihin, joita kertomus ehkä asettaa uudelleen arvioitavaksi, niin tämä on todella hyvä.

Kiitos

Kieliasu kirjoituksessasi on selkeää, ja helppolukuista, joten tarinan seuraminen on miellyttävää.
Kovin pitkälle ei tarvinnut edetä kertomuksessa, kun ensimmäinen aavistus aiheen sisällöstä alkoi itää. Ei se kuitenkaan mielenkiintoa vähentänyt, pikemminkin päinvastoin. Juonen edetessä aloin odottaa, osuuko aavistus kohdalleen, ja jos, niin kuinka juonessa ratkaisu toteutuu.

Leppoisasti sujuva vampyyritarina, joka oli mukavan miellyttävä kokemus. Harvemmin itseäni aihe on sytyttänyt. En oikein koskaan ole edes pohtinut, miksi nuo jutut eivät eivät saa minua innostumaan. Tässä oli vampyyritarina toteutettu erinomaisen erilaaisella otteella, ja se luo heti pienen yllättävyyden tunnun. Tämä oli mukava poikkeus.

Hyvää työtä.

Kiitos.

Aivan tasan samoilla linjoilla Jästipään kanssa.

Tarinassa on hyvä vire, ja kerronta luo mukavasti pientä mystisyyden vaikutelmaa. Hommiin näyttäisi liittyvän jotain kieroa, ja se luo mukavaa kutinaa juonen kulkuun.

Jästipää tuossa mainitsee muutaman kohdan, jossa tietyllä tavalla uskottavuutta koetellaan. Liki samassa yhteydessä toinen yhtä hämmentävä asia: Veijo Repo luovuttaa Ninalle medaljongin, jonka tämän isä viimehetkillään pyytää antamaan tyttärelleen.
Eiköpä tunnollinen ja pariaan kunnioittava poliisimies olisi toimittanut toverinsa viimeisen pyynnön perille mahdollisimman pikaisesti.
Ainakin minulle jää outo vaikutelma, jonka mukaan medaljonki olisi kulkenut Revon matkassa pitkäänkin.
Tämä nyt on tietysti taas lukijan ennakointia, ja kertomuksen edetessä asioihin löytyy looginen, ja uskottava ratkaisu. Sitä odotellessa.....

Vielä muutama sananen aiheesta.

Luulit, että voit viimeistellä kirjoittamaasi vielä esiintuonnin jälkeen. Näin onkin monilla sivustoilla, mutta täällä se mahdollisuus on jätetty pois.

Sinulla on tässä käsissäsi aivan herkullinen alkupala, jonka olet tosin hieman huolimattomasti kypsytellyt. Koko ateria ei suinkaan sen vuoksi ole pilalla, vaan voit laatia maistuvan kirjallisen makunautinnon käsillä olevista raaka-aineista.

Älä nyt niitä heitä roskikseen, vain siksi, että alkuruoka jäi hieman raakileeksi.

Minun mielikuvitukseni jo hytkyy lähtökuopissaan tuon alkupalan jälkeen. Toiveeni tämän suhteen onkin, että pistät kattilan tulille ja kokkaat aloittamasi valmiiksi kaikessa kiireettömyydessä.
Herkkuateria ei synny pelkillä mausteilla. Siihen tarvitaan myös hyvät raaka-aineet, ja riittävä osaaminen. Ne sinulta kyllä löytyvät.