Elämää bussipysäkillä (toinen versio). Hot

Mies oli sisustanut keräämillään tavaroilla bussipysäkin, jossa hän asui. Pysäkin laidoilla oli muoviset palmut: ”ne näyttivät oikeilta” mies mietti. Istumalaudan mies oli verhoiluttanut paikallisella verhoilijalla: ”Samettia sen olla pitää”, totesi mies. Istumalaudan alapuolella miehellä oli pieni jääkaappi, joka sai sähkönsä pysäkin päältä ropeellista, joka pyöri vinhaa vauhtia tuottaakseen sähköä miehen tarpeisiin. vaateita varten mies oli hitsannut pysäkin lipan alle putken, johon vaatelöydöt oli helppo ripustaa. Toisessa nurkassa pysäkkiä oli mustavalkoinen matkatelevisio, josta mies seurasi ajankohtaisohjelmia. Siellä pysäkin lipan suojassa mies kulutti aikaansa.
Joka aamu pysäkille saapui ihmisiä, jotka olivat menossa jonnekin. Busseja tuli melkein minuutin välein, ja ne veivät kiireisiä ihmisiä jonnekin:
”Onhan se kauheaa, kun ihmiset sillä tavalla häiritsevät kotirauhaa”, mietti mies.Pahimpaan ruuhka-aikaan mies siivosi pysäkkiä luudalla: ”Onhan se kauheaa, kun ihmiset eivät laittaneetkaan roskia roskikseen, vaikka alumiininen roskis näkyi niin selvästi, ettei ollut mahdollisuutta erehtyä” mietti mies.
Päivällä mies laittoi ruokaa.
Reppu, joka oli hyvässä jemmassa pysäkin suojassa, oli aina täynnä erilaisia säilykkeitä ja pussikeittoja. Siellä ollessaan mies oli saanut varmuuden siitä, että pysäkin suojassa oli hyvä laittaa ruokaa ja seurata ajankohtaisohjelmia, joita harjaantuneen antennin säädön jälkeen oli mahdollista katsoa. Elämä oli olosuhteisiin nähden siedettävää, kunnes eräänä aamuna tapahtui jotain normaalista poikkeavaa.
Aamuaskareiden lomassa mies hörppi kahvia mukistaan ja katsoi ylämäestä nousevaa bussia: ”ovatkohan ihmiset nukkuneet pommiin, kun pysäkille ei ollut tullut yhtään ihmistä tungeksimaan” mietti mies. Viimein bussi pysähtyi ja ovi avautui tutun omaisella tussahduksella, mutta bussi oli tyhjä, eikä siihen ollut nousijoita. Mies etsi selitystä mielessään, kunnes ymmärsi, että bussi oli häntä varten.
Mies loi haikean silmäyksen tavaroihin, joita hän oli koko elämänsä ajan kerännyt pysäkin lipan alle. Hän ymmärsi, että oli tullut vuoronsa nousta bussiin. Vavisten ja aivan yksin mies nousi bussiin, jonka ovet tussahtivat kiinni tutun omaisella äänellä.