Arvostelut käyttäjältä TarraLeguaani

Siirtäisin runo-puolelle.

Tämä oli nykyhetkiin sopiva tarina runomaisessa muodossa. Lopusta en välittänyt, se oli taas mielestäni kliséinen ja turha, eikä tuonut mitään uudenlaista tai omaa tekstiisi.

Oman uhon lisäksi teksti tarvisi paljon lisää tukea, joka kantaisi sen alusta loppuun. Tämä ei luultavasti ole mitenkään merkityksellinen tai antoisa luettava kenellekään muulle kuin kirjoittajalle. Kirjoitelma tarvitsee siis lisää massaa, lihota sitä. Hyvää oikeinkirjoitusta, tyyli pysyy, hyvä.

"Marjatta koulun kummajainen." Välimerkit ovat hyvin tärkeitä varsinkin tietyissä virkkeissä saadakseen siihen jotain järkeä. -> Marjatta, koulun kummajainen TAI Marjatta - koulun kummajainen. Nyt kun jätät välimerkin pois, voin vain aavistella lukijana mikä merkki siitä puuttaa. Jos se onkin väliviiva, on virkkeen merkitys aivan toisenlainen, vrt. Marjatta-koulun kummajainen. Eli pilkut, pisteet, väliviivat ja yhdyssanat kuntoon, että teksti on ymmärrettävä!

"-- Hyvä on, sanoi Marjatta ja sopi tulevansa illalla taloon, hylättyyn taloon, jossa nuoret viettivät aikaa, mutta poika ei tullutkaan sinne yksin, vaan oli ottanut mukaansa veltosti käveleviä oudon laihoja kavereitaan." Nyt tarvittaisiin enemmän pisteitä pilkkujen tilalle. Repliikin jälkeen tulee johtolause, joka lähtee pilkkujen avulla ihan liian kauas omille teilleen.

Verbien aikamuoto vaihtelee, pidä tiukka linja siinä, että se on sama niin kauan kuin on tarkoituskin, eli mieluusti koko ajan. Vaatii taitoa osata käyttää sitä vaihtelevasti tilanteen mukaan.

"kauppakeskuksessa Marjattaa tulee vastaan kouluaikojen suosikkeja" -> hakemasi tarkoitus jää hämärään. Kenen suosikkeja, Marjatan? Ja puhutaanko ihmisistä, kouluaineista, opettajista?

"Oltuaan vielä," missä? Näin ei voi aloittaa virkettä.

En ole lukenut aiempia versioita tästä, joten en tiedä muutoksia, mitä olet tehnyt tekstiin. Tämä vaatii silti todella paljon hiomista vielä. Tekstin merkitys ja tarinan itu jää heppoiseksi. Tämä ei ole helppoa ja sujuvaa luettavaa. Kerrot outoja ja tuhria asioita seassa, jotka jäävät vaivaamaan.

"Nainen, lähemmäs kuusikymppinen makaa vuoteessaan varhain aamulla." Aloitat oudosti. Kumma sanajärjestys. Heti lukija pysähtyy ja jo ensimmäinen virke alkaa vaivata.

"hänen kolisteluun" -> hänen kolisteluunsa
"hänen mielen" -> hänen mielensä
"Hän koittaa" -> itse käytän ennen aina 'koittaa'-sanaa, mutta olen oppinut, että se on 'koettaa'. Koittaa viittaa yleensä vain uuden päivän koittamiseen (tuloon).

Käytät naisesta liikaa sanaa 'hän', alkaa jo tulla puurona korvista.

"kurottautuu yöpöydällä olevaan lääkedosettiin" -> viimeisen sanan muoto viittaa siihen, että nainen menee dosettiin, kun pitäisi kurottaa dosettia.

"viimeviikolla" -> ei yhdyssana

"tiistai-aamun" -> ei väliviivaa, koska yhdyssanan välissä ei ole kahta samaa vokaalia.

Muista en mainitse, koska muut ovat niistä sanoneet. Jos kirjoitat virkkeen lainausmerkkien sisään ja virke päättyy huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, ei viimeisimmän lainausmerkin jälkeen tule enää pistettä.

Luot tunnelman, tuot vähällä esiin päähenkilön tilanteen. Et sano suoraan, että lapset ja lapsenlapset eivät välitä tarpeeksi, vaan osaat kirjoittaa sen selkeästi sanojen väliin. Pieni katkelma on ihan toimiva, mutta mielestäni tämän mittaiseen ja tämän ajatuspohjan alle olisi saatava vielä jotain, joka tosissaan laittaisi lukijan tuntemaan ja miettimään, vaikka se olisikin jotain radikaalia. Mutta sen keksiminen mikä toimii, onkin sinun hommasi :)

Pidin tarinasta, mutta ainoa kohta joka haisi liikaa kliséelle, oli tuo 'katoaminen ilmaan toisen kääntyessä katsomaan jotain muuta'. Miksei mies olisi vain voinut jäädä istuskelemaan penkille? Sanonut heipat ja antanut päähenkilön lähteä. Minusta se olisi toiminut paremmin ja sopinut luomaasi rauhalliseen tunnelmaan. Muuten pidin kirjoituksesi pituudesta ja tosiaan sen rauhallisuudesta.

Käytä lauseenvastikkeita liikaa. Niitä saa käyttää jonkin verran, jolloin teksti ei noudata kokoa ajan samaa tylsää muotoa, mutta liika on liikaa. Sitten on hyvä, kun niitä ei huomaa tekstin seassa.

"plus verkkarit jalassa", tämä on ok blogissa, ei kaunokirjallisessa tekstissä.

Teksti kaipaa sujuvampaa liimaa. Nyt se on vain virkkeitä virkkeiden perään, joissa on sama aihe. Ja aihe on tylsä. Et tuo tarinassasi mitään, mikä saa lukijan ilahtumaan, pohtimaan tai tuntemaan. Tämä ei varmaan ole ensimmäinen kirjoitelmasi, tästä se kuitenkin sellaisen kuvan, että kyllä siellä jotain taitoa on takana, sitä pitää vain harjoitella lisää.

Minäkin odotin koko ajan miesstripparia ja osittain olisinkin halunnut lukea, miten hautajaisväki esitykseen reagoi. Flatulisti oli yllätys, ihan hyvä sellainen. Mutta miksi pierutaitelija käyttää esityksessään musiikkia? Jotenkin luulisi, että se upottaa äänet alleen...

Olen samaa mieltä muiden kanssa: tästä ei saa oikei mitään irti, se on liian lyhyt.

Viivasta lauseen edessä: Käytät sitä repliikin aloittamiseen, joten tuo aiempi viiva virkkeen "Tallin ovi..." eteen se ei sovi, koska muuten tämä tarkoittaa, että joku sanoo sen.

Pidin tästä. Osaat todellakin kirjoittaa ja käyttää sanoja ja virkkeit luovasti ja virkistävästi. Viimeiset virkkeet olivat vähän teinimäisiä ja kliseisiä, eivätkä sopineet joukkoon. Muutan miellyttävää luettavaa.

Liian lyhyt, että tätä voisi kunnolla arvostella. Sinulla näyttää olevan tarina ja jotain kerrottavaa. Monella täällä ei ole mitään sanottavaa, mutta en usko, että se on sinun ongelmasi. Harjoittelemisen suuntaisin kielen käyttöön ja kirjoittamisen sujuvuuteen. Isoja ja haittaavia virheitä ja kommelluksia ei tekstissä ole, mutta jos haluat sen soljuvaksi, lue paljon muiden tekstejä ja tee oivalluksia mikä toimii ja mikä ei.