 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
"Nainen, lähemmäs kuusikymppinen makaa vuoteessaan varhain aamulla." Aloitat oudosti. Kumma sanajärjestys. Heti lukija pysähtyy ja jo ensimmäinen virke alkaa vaivata.
"hänen kolisteluun" -> hänen kolisteluunsa
"hänen mielen" -> hänen mielensä
"Hän koittaa" -> itse käytän ennen aina 'koittaa'-sanaa, mutta olen oppinut, että se on 'koettaa'. Koittaa viittaa yleensä vain uuden päivän koittamiseen (tuloon).
Käytät naisesta liikaa sanaa 'hän', alkaa jo tulla puurona korvista.
"kurottautuu yöpöydällä olevaan lääkedosettiin" -> viimeisen sanan muoto viittaa siihen, että nainen menee dosettiin, kun pitäisi kurottaa dosettia.
"viimeviikolla" -> ei yhdyssana
"tiistai-aamun" -> ei väliviivaa, koska yhdyssanan välissä ei ole kahta samaa vokaalia.
Muista en mainitse, koska muut ovat niistä sanoneet. Jos kirjoitat virkkeen lainausmerkkien sisään ja virke päättyy huutomerkkiin tai kysymysmerkkiin, ei viimeisimmän lainausmerkin jälkeen tule enää pistettä.
Luot tunnelman, tuot vähällä esiin päähenkilön tilanteen. Et sano suoraan, että lapset ja lapsenlapset eivät välitä tarpeeksi, vaan osaat kirjoittaa sen selkeästi sanojen väliin. Pieni katkelma on ihan toimiva, mutta mielestäni tämän mittaiseen ja tämän ajatuspohjan alle olisi saatava vielä jotain, joka tosissaan laittaisi lukijan tuntemaan ja miettimään, vaikka se olisikin jotain radikaalia. Mutta sen keksiminen mikä toimii, onkin sinun hommasi :)
