Arvostelut käyttäjältä Alapo80

Moikka Kati Rinne!

Onpa kiva taas kuulla Sinusta! :D

Tässä on paljon hyvää! Ehkä hitusen voisi tiivistää, mutta hyvää ja selkeää tekstiä!

Miksi käytät kolmoispisteitä kerronnassa?
"Kolahdus… Toinen kolahdus… kolmas kolaheus säpsäytti minut hereille.".
Ajatukseni:
"Kolahdus. Toinen kolahdus. Vasta kolmas koladus säpsäytti minut hereille.".
Tuossa on myös hieman hätäilyä ja näppihäiriö. Eli kolmoispisteitä ei ole hyvä käyttää kerronnassa. Ne kuuluvat dialogiin. Ei kertojan ajatus voi katketa.

Aikamuodot.
"...joka teki keittiössä aamupalaa. Se tarkoitti, että on aika nousta.".
Jos edelline lause on imperfektissä, tulee myös seuraavan olla. Lisäksi tuossa on turhaa. Ajatukseni:
"...joka teki keittiössä aamupalaa. Oli aika nousta.".

Sulkeet on kaunokirjallisessa tekstissä turhat. Ne eivät vain kuulu kaunokirjalliseen kerrontaan.

Jaarittelet alussa melko paljon. Kuvailet huonetta jne melko pitkästi. Uskon, että siinä on tarkoitus tuoda luonnetta esille, mutta tuntuu pitkitetyltä.
Sama kuin tuo vanhempien kuvailu. Onko sillä tulevan juonen kanssa merkitystä? Eli oliko tuo kaikki tarpeellista jakaa lukijalle?

Muista pilkut ennen konjunktioita.
"...metsää jotka isäni omisti.".
"...metsää, jotka isäni omisti.".

Huolimattomuusjuttu.
"Näin pienen vilauksen nahan peittämästä nahkasta, kun pensaikosta sinkosi kyykäärme.".
Ilmeisesti tarkoitit nahan peittämää selkää tai jotain vastaavaa?

Tarinan juonihan alkaa vasta lopussa toden teolla! Mielenkiintoiseksi menee! Hyvä!

Melko paljon turhaa jaarittelua, mutta kun homma alkaa, niin se on nopeaa ja toiminnallista!

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Jotenkin ylisynkkä. Jäin miettimään, että miten voi tietää eläneensä ilman muistoja? Tuntuu oudolta mielikuvalta. Miksi muistot eivät vain olla ankeita tai synkkiä?

Tuo jäätynyt hyytelö tökkäsi minuakin silmään. En oikein ymmärtänyt.

Ankealta tuntuu kotiinpaluu, mutta miten kävi? Olisiko voinut olla ankea tai iloinen loppu? Anteeksiantoa tai vanhojen hyvien muistojen iloa, joihin tuossa kevyesti viittaatkin.

Jotenkin liian yltiösynkkä minun makuuni.

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Oli pakko googlata tuo sakura :D

Tämän runon sanoma on selkeä, mutta runo itsessään on kovin lyhyt. Kivoja mielikuvia ja lämpöinen, ihmisläheinen teema.
Uskon, että olisit saanut tähän enemmänkin sisältöä.

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Onpas omituinen otsikko ja sisältö. Tässä on jotain kaunista ja runollista, mutta sisällöstä ei ole mitään hajua. Tuo ensimmäinen säe on jotenkin ymmärrettävissä, mutta kaksi seuraavaa tuntuu minun silmääni irrallisilta.

Otsikko. Tuo on outo. Eli siis ydintuoksussa on setripuuta? Tuo on vähän kuin juon kukintosi mahlaa. Mutta en ymmärrä, kuinka ydintuoksulla voi olla setripuu? Se voisi mielestäni olla yhtähyvin juon kukintosi pianoa.

Hitusen ehkä olisin tähän kaivannut selvyyttä.

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Tässä on mukava (siis synkän mukava) tunnelma ja tapahtumat on helppo mieltää ja niihin on helppo samaistua. Kirjoitat mukavan puhekielisen selkeästi :D

Tuo alun "Mitä vittua?" tuntuu irralliselta ja epäsopivalta. Sen pitäisi olla jonkin verran ennen vihaa, eli mitä vittua tapahtuma aiheuttaa vihan. Tuo alun ajatus on kuitenkin hyvä ja mielenkiintoa herättävä!

Ilmaisusta.
"Peten silmät katsoivat suoraan silmiin.".
Ajatukseni:
"Pete katsoi mua suoraan silmiin."
Eli voiko katsoa muuten kuin silmillä?

Pilkuista.
"– Hyvä, kun tulin tänne, se sanoi.".
Ajatukseni:
"– Hyvä kun tulin tänne, se sanoi.".
Eli koska tuo hyvä ei ole predikaatti, niin konjunktion edestä voi jättää pilkun pois. Kun taas esim näin, kun... vaatii pilkun.

Aikamuodoista.
"Silti sisko imutti mun kundikaverin kanssa männyn takana. Se tiesi tasan tarkkaan, että olen sairaan rakastunut Jakkeen. Silti se nauraa paskaiset naurut ja kähmii Jakkea. Jakke on aika sekaisin ja antaa kaiken tapahtua. Mä nousen kankeasti rungolta ja lähden kävelemään sikalan takaisille jätevesialtaille.".
Aloitat kappaleen imperfektissä, mutta päätä preesensissä. Älä sotke aikamuotoja. Ja vielä kun tuo kappale on muistelua, johon alku viittaa, niin predikaattien viimeisessä virkkeessä pitäisi olla nousin ja lähdin.

Sisarusrakkaus lieni se voima :D

Tuo loppu tuntui hätäillyltä ja mietin, että jos hän oli kävellyt ojalle juuri ennen kuin sisko oli tullut, niin aika äkkiä olivat muut lähteneet. Ehkä lisää tunteilua, kenties hieman siskojen välistä riitaa, jolloin taustalla muut huutelevat lähtevänsä tai vastaavaa. Kaikkinensa kuitenkin miellyttävä kokonaisuus!

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Kiva rytmi ja tempo. Selkeät säkeet ja runollinen sanoma.

Toisaalta minulle tuo sanoma ja teema jäi hitusen arvoitukseksi. Vertasitko lokeilla ihmisiin vai lokkeihin? Käytät sanoja, kuten lähdeluettelo ja hienotunteisuus, jotka eivät viittaa eläimiin, mutta eivät mielestäni myöskään oikein sovi tähän.

No. Annoit ajateltavaa! Pisteet siitä! :D

Kiitos!

Moikka Ilona Lähdekivi!

Kaunis tarina vanhuksesta! Lämminhenkinen ja miellyttävä!

Aloitus on tosi tärkeä...ainakin minä tutkin sitä suurennuslasilla :D
"Elina seisoo tiskialtaan edessä ja pesee uusia perunoita. Vanhanaikaisesti käsin, hän ei ole tottunut käyttämään juuresharjaa, vaikka kotipalvelun ihmiset hänelle siitä muistuttavatkin.".
On itsestään selvää, että tiskialtaan edessä seistään, tai jos ei seistä, niin se on kirjoittamisen arcvoista :D Älä myöskään peruskerronnassa jätä konjunktioita pois, sillä peruskerronnassa ei ole tarkoitus tavoitella runollisuutta. Ajatukseni:
"Elina pesee uusia perunoita tiskialtaassa. Vanhanaikaisesti käsin, sillä hän ei ole tottunut käyttämään juuresharjaa, vaikka kotipalvelun ihmiset siitä muistuttavatkin.".
On myös selvää, että juuri hänelle kotipalvelu muistuttaa :D

Tuot hyvin esiin hienoisen dementian ja vanhuuden höperyyden! Nykyhetken tiskauksesta vaihdat sujuvasti muistelmiin.

Se jäi harmittamaan, että et raottanut nuoruutta kuin hitusen, sillä todella hyvin loit konfliktin raskaudesta, mutta jätit sen kesken. Toisaalta taas tuo konfliktin kuvaaminen oli todella taitavaa. Kerroit vähän, mutta tarpeeksi. Lukija sai itse muodostaa mielikuvat ja miljöön. Hieman enemmän olisit voinut käyttää menneiden muisteluun. Mitä esimerkiksi tapahtui syntymättömälle vauvalle mahassa?

Hyvää työtä!

Kiitos!

Moikka kiinanruusu!

Erittäin hyvä ja mukaansatempaava alku! Mielenkiinto herää heti! Hyvä!

Vaikka alkua kehuinkin, niin hitusen urputan siitä myös :D
"Makaan tunnottomana sairaalasängyssäni, kun kuulen hoitajan äänen. Silmäni aukeavat raskaasti ja ne ovat täynnä kyyneliä. Rukoilen mielessäni, että hoitaja ei sanoisi sitä, minkä eniten pelkään hänen sanovan. Mutta hän sanoo sen rukouksistani huolimatta.".
Kun kirjoitat ensin minä - muodossa, niin älä vaihda passiiviin. Vältä myös turhaa. Ajatukseni:
"Makaan sairaalasängyssä ja kuulen hoitajan äänen. Avaan raskaalta tuntuvat silmäni ja tunnen kyynelet poskillani. Rukoilen, että hoitaja ei sanoisi sitä, minkä pelkään hänen sanovan, mutta hän sanoo sen.".
Eli turha pois ja passiivit pois.

Ilmaisusta.
"Hetken kuluttua saavuin takaisin huoneeseen, jossa haisi nyt voimakkaasti hiuslakka.".
Ajatukseni:
"Kun palasin huoneeseen, siellä hiuslakka haisi voimakkaasti.".
Eli älä tyydy siihen, mitä saat ensin paperille, vaan mieti vaihtoehtoisia tapoja sanoa sama asia. Lue kirjoittamaasi itsellesi, niin huomaat kankeudet. Pidä yksinkertainen linja kokoajan.

Aikamuodoista. Jos käytät imperfektiä, niin älä vaihda sitä.
"Olen käynyt hääjärjestelyiden aikana useamman kerran juhlapaikassa, joten reitti sinne on selvä. Ajoin isoa moottoritietä...".
Ajatukseni.
"Olin käynyt hääjärjestelyiden aikana useamman kerran juhlapaikalla, joten reitti sinne oli tuttu. Ajoin moottoritietä...".
Jätin myös tuon isoa sanan pois, sillä lukuja kyllä ymmärtää mikä on moottoritie.

Mielestäni ohitit tuon kolarin melko nopeasti. Kerroit hidastetusta elokuvasta, mutta et kuitenkaan kuvaillut mitään. Kenties hieman yksityiskohtia, kuinka kukkakimppu lentää etupenkille, kirkunaa, tömähdys tai jotain, mikä olisi luonut lisää tuskaa lukijalle. Älä luovu liian helposti shokeeraavista kohdista.

Jätit ehkä hieman kesken, sillä minua jäi kiinnostamaan, kuinka morsian suhtautui tapahtumaan. Alku oli kuitenkin mahtava ja antoi osviittaa tulevasta, mutta ei paljastanut liikaa.

Hyvää työtä! Kiitos!

Moikka neito!

Kiva ajatus työnarkomaanista :D

"etkä piiloutuisi avaimelta onneen?".
Tätä oli hieman hankala käsittää. Tarkoitatko tuossa, että et piilottaisi onnen avainta?

Noita välimerkkejä hieman pohdin. Ovatko ne todella tarpeen? Mielestäni kysymykset ja voimakkaat kohdat käyvät ilmi ilman huutomerkkejä ja kysymysmerkkejä.

Kiitos!

Moikka Tuuli!

Olen usein kritisoinut Sinua lyhyistä runoista, mutta nyt ei ole sitä ongelmaa!

Tässä on jo sellaista Kalevala - henkeä! :D

Todella mielyttävä mielikuva puhdistavasta ja korjaavasta sateesta! Hyvää työtä!
Synkkä hahmo ja tämän synkät mietteet, jotka muuttuvat luonnon mukana vehreiksi ja raikkaiksi! Hienoa!

Kiitos!