 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Ilona Lähdekivi!
Kaunis tarina vanhuksesta! Lämminhenkinen ja miellyttävä!
Aloitus on tosi tärkeä...ainakin minä tutkin sitä suurennuslasilla :D
"Elina seisoo tiskialtaan edessä ja pesee uusia perunoita. Vanhanaikaisesti käsin, hän ei ole tottunut käyttämään juuresharjaa, vaikka kotipalvelun ihmiset hänelle siitä muistuttavatkin.".
On itsestään selvää, että tiskialtaan edessä seistään, tai jos ei seistä, niin se on kirjoittamisen arcvoista :D Älä myöskään peruskerronnassa jätä konjunktioita pois, sillä peruskerronnassa ei ole tarkoitus tavoitella runollisuutta. Ajatukseni:
"Elina pesee uusia perunoita tiskialtaassa. Vanhanaikaisesti käsin, sillä hän ei ole tottunut käyttämään juuresharjaa, vaikka kotipalvelun ihmiset siitä muistuttavatkin.".
On myös selvää, että juuri hänelle kotipalvelu muistuttaa :D
Tuot hyvin esiin hienoisen dementian ja vanhuuden höperyyden! Nykyhetken tiskauksesta vaihdat sujuvasti muistelmiin.
Se jäi harmittamaan, että et raottanut nuoruutta kuin hitusen, sillä todella hyvin loit konfliktin raskaudesta, mutta jätit sen kesken. Toisaalta taas tuo konfliktin kuvaaminen oli todella taitavaa. Kerroit vähän, mutta tarpeeksi. Lukija sai itse muodostaa mielikuvat ja miljöön. Hieman enemmän olisit voinut käyttää menneiden muisteluun. Mitä esimerkiksi tapahtui syntymättömälle vauvalle mahassa?
Hyvää työtä!
Kiitos!
