 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
Moikka Ilona Lähdekivi!
Jotenkin ylisynkkä. Jäin miettimään, että miten voi tietää eläneensä ilman muistoja? Tuntuu oudolta mielikuvalta. Miksi muistot eivät vain olla ankeita tai synkkiä?
Tuo jäätynyt hyytelö tökkäsi minuakin silmään. En oikein ymmärtänyt.
Ankealta tuntuu kotiinpaluu, mutta miten kävi? Olisiko voinut olla ankea tai iloinen loppu? Anteeksiantoa tai vanhojen hyvien muistojen iloa, joihin tuossa kevyesti viittaatkin.
Jotenkin liian yltiösynkkä minun makuuni.
Kiitos!
