Arvostelut käyttäjältä Taruh

Kevyt, hyväntuulinen ja rento teksti, joka sopisi hyvin johonkin naistenlehteen. :) Tästä pätkästä kuvastuu hyvin juuri tuo asetelma, jonka mainitset alussa ja täsmennät vielä lopussa: "Minä ja ystäväni emme halvenna miehiä. Me vain kyseenalaistamme heidät". Teksti on tosiaan hupailua, ei millään tavalla tarkoitettu pilkalliseksi niin miehiä kuin koiriakaan kohtaan ja mainiota niin.

Viihdyketekstin kirjoitustyyliä voisi hioa nautittavammaksi jos mukaan toisi esim. enemmän hauskoja adjektiiveja tai asioita kuvailisi tarkoituksellisen hömppämäisesti. Pienemmät numerot olisi hyvä kirjoittaa aina myös kirjaimin, ei numeroin, jotta teksti näyttäisi vakuuttavammalta.

Kiitos tekstistä!

Kaunis, lumoavasti eteenpäin soljuva tunnelmaruno. Hallitset tyylisi erinomaisesti. Seesteisyys ja illan hämäryydestä kumpuava rauhantunne kannattelivat runoasi lempeillä käsillään alusta loppuun asti. Tasokas teksti toimii yksinkertaisuudessaan upeasti ilman turhia kikkailuja.

Jännittävä runo ja mielenkiintoinen aihe!

"Varis repii paitansa auki,
nokan saranat kirskuvat,
kun kieli kiroaa taivasta."

Runon ensimmäinen säkeistö käynnistyy erinomaisen vahvasti ja pahaenteisesti. Tämä kohta teki vaikutuksen, siinä on jotain erittäin pimeää ja lohduttoman synkeää. Mielestäni loistava pätkä.

Runon loppupuoli muuttuukin harmikseni aivan eri suuntaan, sellaiseen seesteisempään tunnelmaan ja on vähän kuin sanoitusta jostain laulusta. Koska runon nimi "Perkeleen linnut" antaa toivoa jostain goottimaisesta synkeydestä ja ehkä ensimmäisen säkeistön perusteella jostain helvetillisestäkin, petyin loppupuoliskoon. Mutta näin tarkemmin mietittynä, runon loppupuolikin on toimiva, vaikkakin eri asfäärissä kuin ensimmäinen säkeistö.

"Hiilipannun vieressä makaa mies" on toistaiseksi paras novellisi, jonka olen lukenut. Juonen idea kantaa vahvasti läpi tarinan ja tässä on jotenkin erikoinen, jännän samea tunnelma. Genrellisesti kirjoitus toimii hyvin, tässä saa jännittää, miten lopussa käy.

Olet selvästi lähtenyt tässä hakemaan tietynlaista tunnelmaa ja koko juoni etenee pelkästään tunnelmoinnin varassa. Tässä tapauksessa kaiken epämääräisyys esiintyy edukseen.

Tekstistä uupuilevat muutamat pilkut ja se kaipailisi pikkuisen vielä oikolukemista. Muuten lauseet ovat selkeät ja painokkaat. Tykkäsin etenkin noista lyhyistä, parin sanan mittaisista lauseista, joita olet lisäillyt tunnelman maustajiksi.

Juonessa on ehkä hitusen liikaa päähenkilön jahkailua. Paikoin tuntuu siltä, että joissain kohdissa teksti voisi edetä nopeamminkin. Sitten tuo vanha nainen - yllättävä antagonistivalinta. Odottelin vihollisarmeijan sotilasta tai vastaavaa, mutta vanha nainen. Hmm. Ettei olisi ihan tarkoituksellisen yllättävä valinta? Jokatapauksessa, tästä vanhasta naisesta heräsi jotenkin kummallinen mielikuva. Mielikuva siitä, että vanha nainen voisi olla päähenkilön sukulainen, isotäti, isoäiti tai jokin. Siksipä tämä kohta
"Vakava vanha nainen. Polvillaan vieressäni. Ottamassa kuvaa minusta älypuhelimellaan".
tuntui yhtäkkiä äkkikomedialliselta kun muu teksti sitä ennen on ollut aika haudanvakavaa menoa. "Hymyile, pääset instagramiin!"-tyyppinen vanha nainen on melko epäluonnollinen olento. Jos vanhalla siis tarkoitetaan yli kuusikymmentävuotiasta, joilla harvemmin on älypuhelimia tai jotka harvemmin seikkailevat muutenkaan somessa...vanha nainen ei välttämättä ota kuvaa tätä varten, mutta jotenkin tällainen fiilis kohtauksesta tulee kuitenkin ensiksi mieleen.
Lopetus voisi olla tylympi, simppelimpi ja lopullisempi, sellainen kuin päähenkilö pelkää sen olevan.

Mutta. Hyvä tunnelmapätkä, jossa on oivaa kuvailua ja kiintoisa idea.

Tykkäsin tekstistäsi. Käytät aika lyhyitä, mutta selkeitä lauseita - hyvä! Ymmärrettävyys ja helppolukuisuus ovat molemmat tärkeitä seikkoja tekstin sujuvuuden ja sen mukavasti luettavuuden kannalta, joten jatka tätä linjaa. Erityisesti pidin siitä, kuinka luot tekstin välityksellä sellaista nuorta ja haavoittuvaista, realistista tunnelmaa.

Tarina on simppeli, mutta toimiva. Hiottavaa olisi oikeastaan oikeinkirjoituksen kanssa. Muutama yhdyssanavirhe pomppasi silmiini ja pilkkusääntöjä olisi hyvä vähän kertailla.

Muuten hyvällä tempolla etenevä kuvaus!

Moi!

Olento Z on selvästi vielä raakile ja koko teksti tuntuu enemmän hahmotelmalta kuin itse novellilta, joten en taida tällä kertaa arvostella tätä tähdillä. Muutamia ajatuksia ajattelin kuitenkin kertoa.

Heti ensimmäiseksi tekstiä lukiessa tuli mieleen, että taidat ehkä kenties pitää matematiikasta? Olentojen nimet, Z, A sun muut plus funktiomainen kerronta sielujen matkoista herättää ainakin tällaisen vaikutelman...:D mutta ei se huono juttu välttämättä ole, toisaalta herättää kunnioitusta jos kirjoittaja on lähtenyt selittämään tieteellistyylisesti olentojensa lähtöperiä. Itse vaihtaisin olentojen nimet, koska pelkät aakkoset herättävät sellaisen kuivan laskelmallisen fiiliksen eivätkä saa aikaan sen suurempia sympatioita hahmoja kohtaan. Ja jos Z sielujen sieluna on vähän kuin Jumala niin jotenkin nimi Z tuntuu liian yksinkertaiselta, vaatimattomalta ja tylsältä.

Itse miljöö on mielenkiintoinen, jokseenkin hindulaistyyppinenkin uudelleensyntymisineen. Jos tästä lähtee kehittelemään juonta, ainakin itse aloittaisin eri tavalla. Tällä hetkellä teksti, etenkin sen aloitus, tuntuu sekavalta ja aivan liian nopeasti etenevältä, joten esim. aloitus Z:n syntymästä ja Z:n alkuvuosista ja sitä kautta muitten olentojen lisäily ja vähitellen tapahtuva maailmanavaaminen on paikallaan. Jos tarinan aloittaisi Z:n ensivuosista, lähtisin enemmän kuvailupuolella liikkeelle ja ehkä avaisin maailmaa sen mukaan, miten Z:kin oppii sitä tuntemaan.

Jos tarinaa ei haluaisi aloittaa näin, niin voisihan sitä kokeilla "nuoren sielunkin" kautta samalla tavalla - aluksi ei ehkä ymmärretä mistään mitään, mutta pikkuhiljaa opitaan tuntemaan miljöötä paremmin ja oivaltamaan oma paikkansa sielukeskuksessa. Tärkeintä olisi, jos kertomuksessa olisi yksi päähahmo, jonka näkökulmasta tarinaa käsiteltäisiin.

Todella vahva ja kauniisti kirjoitettu kuvaelma tammikuusta, sen pakkasista ja sen elosta. Tässä on sellainen vaikuttava ja mahtipontinen tunnelma alusta loppuun asti.

Tätä lukiessa tulee mieleen, että onko teksti mahdollisesti kuvaus-ja tunnelmaharjoitelmaa, koska mitään juonta tässä ei varsinaisesti ole? Vaikka novelli on oikein hieno näinkin, jään kaipaamaan tekstiin jonkinlaista kohokohtaa.

Kiitokset tekstistä. Pidin etenkin lopun dramaattisuudesta.

Mukava, elämänmakuinen ja viihdyttävä tarina kahdesta kaveruksesta. Henkilöt ovat uskottavat ja juonen tempo on hyvä. Itse juoni on ihan kiintoisa, mutta vähän jotenkin epämääräinen, koska välillä juoni kertoo kavereista, mutta välillä keskittyy enemmän miljööseen kuin itse tarinaan. Kerrot ystävyksistä, joille tulee riidantapainen ja lopussa välit saadaan selvitettyä, mutta onko tarinan pääpointti kuitenkin kirjoittamisessa ja siinä kehittymisessä vai perinteisemmässä ystävyystarinassa?

Novellin nimi, "Minä ja Arttu, friends forever", on mielestäni vielä vähän hiottavissa. Otsikon luettuani ensiksi tulee mieleen, että tässä on jokin kahden murkun kaveruusstoori, mutta onneksi itse teksti ei vastannut tätä kuvitelmaa.

Teksti on päähenkilön tyyliin sopivan sujuvaa ja mukaansatempaavaa. Puuttuvat pilkut olivat nyt suurin juttu, joka pisti silmiin. Sellaista tiettyä selkeyttä lisää juonen ideaan, niin avot!

Mukava novelli ihastumisista. Kevyttä ja helposti seurattavissa olevaa luettavaa.

Kirjoitusasu on hyvä sekä selkeä ja tarinan yleistunnelma on kuin levollinen syysyö. Jäin vain kaipailemaan juoneen jotain yllättävämpää käännettä, koska tarina eteni varsin perinteisesti.

Muuten kelpo teos.

Varsin tulkinnanvarainen runo, joka jakaantuu kuin kahtia siinä kohtaa, kun päähenkilö "herää yltäpäältä hikisenä". Mielestäni ratkaisu toimii ja runo on muutenkin virkistävän trillerimäinen.

Lukiessa rytmitys jäi jotenkin vaivaamaan. Luin tämän myös ääneen, mutta sama asia häiritsi silloinkin: teksti on turhan katkeileva. Sanojen perässä saisi olla enemmän sanoja, nämä yhden tai kahden sanan virkkeet menettävät iskevyyteensä jos niitä esiintyy useammin kuin kerran.

Runossa on hyvä idea, mutta sen soljuvuudessa on vielä hiomista.