Ovikello soi toisen kerran
aika pysähtyy
kuin seinään
laukauksia pimeässä
mustaa sataa
kynnysmatolle
avaanko vai en
avain kiertyy lukossa
tunne hengityksen
kasvoillani
portaat avautuvat
helvettiin
näen seinällä varjokuvan
sakset leikaavat
sen irti minusta
olen kahden vaiheilla
käytänkö jalkoja vai käsiä
päätän kuitenkin haihtua
Herään yltäpäältä hikisenä
sanat tarttuvat kurkkuun
Ensimmäinen ajatus
miksi teen niin paljon virheitä
en saa ajatuksia runoon
niin kuin haluaisin
minkä elämän todella
haluaisin
miksi kaikki menee
päin helvettiä
vaikka yritän olla hyvä ihminen
kivet vierivät ylitseni
